35-neliöinen syytinkimökki on Pian pikkuinen paratiisi – ”Aika saa näkyä hirsissä, eikä niitä ole tarkoitus hävittää”
Pieni, punainen syytinkimökki valloitti Pian sydämen hetkessä. Sen paljon nähneiden hirsiseinien sisällä on ihanaa viettää joulua riisipuuron ja havujen tuoksussa, kissan kehräystä kuunnellen.
On niin hiljaista, että voi miltei kuulla hiutaleiden putoavan maahan. Punaisen pikkumökin ikkunoista on paras paikka tarkkailla metsäneläinten elämää. Hyvällä tuurilla voi ihastella metsäkaurista poikasineen, pupuperhettä, metsoa tai jopa huuhkajaa. Hiljaisuuden rikkoo lähellä nakutteleva käpytikka. Takametsässä on hirvien nuolukivi, ja sarvipäät ovatkin erikoisen kiinnostuneita mökin omena- ja luumupuista.
Lilla Villa Koivikko on satoja vuosia vanhan eläkemuodon, syytingin, synnyttämä. Naapuritilan omistajat möivät tilansa tyttärelleen ja tämän miehelle. Vastineeksi nämä rakensivat vanhemmilleen vanhuuden turvaksi syytinkimökin. Ensimmäisillä omistajilla mökkivuosia kertyi parikymmentä.
– Olen kuudes omistaja täällä Lilla Villa Koivikossa. Syytinkiajoilta on yhä voimassa käyttöoikeus naapuritilan kaivoon, Pia kertoo.
"Tunnustan, että kaupantekotilaisuudessakin jännitin, voisiko jokin mennä vielä pieleen."
Jokainen omistaja on jättänyt mökkiin oman tarinansa. Siirtohirsistä rakennetussa mökissä on rossipohja. Piaa edeltänyt omistajapariskunta maalasi katon ja lisäsi välikaton eristystä. Myyräsuojat asennettiin samassa vaiheessa. Mökin alkuperäinen puuliesi oli niin huonokuntoinen, ettei sitä voitu pelastaa. Nyt sen tilalla on keittolevyllinen kamiina. Sen levyllä hautuu herkullinen joulupuuro.
– Mökin pinnat ovat täydelliset näin. Aika saa näkyä hirsissä, eikä niitä ei ole tarkoitus hävittää, Pia sanoo.
Pia ihastui mökkiin hetkessä. Kun hän näki myyntikuvat, oli peli pelattu. Myös aikaisemmat omistajat tiesivät heti, että tämä mökkiläinen oli tarkoitettu jatkamaan Lilla Villa Koivikon tarinaa. Pian arvostus mökissä tehtyjä kunnostustöitä ja remontin varrella vuodatettuja hikipisaroita kohtaan ei jäänyt myyjiltä huomaamatta.
– Tunnustan, että kaupantekotilaisuudessakin jännitin, voisiko jokin mennä vielä pieleen. Onneksi myyjät kertoivat, että tahtoivat mökkitarinan jatkuvan juuri minun kauttani, Pia sanoo.
Pian auto on joulupäiviin varautumisen vuoksi aivan täynnä. Saunavesikin on tuotava kanistereissa, sillä kesäpumppu lepää talvisin.
Lilla Villa Koivikossa talvi on lähes poikkeuksetta luminen. Torppa sijaitsee korkealla, noin kaksisataa metriä merenpinnan yläpuolella. Jouluna mökkitie on lumivalkoinen ja jäinenkin. Onneksi apu on lähellä ja naapuritiloilla traktorivoimaa saatavilla. Sitäkin on joskus mökkimatkalla tarvittu.
Pian auto on joulupäiviin varautumisen vuoksi aivan täynnä. Saunavesikin on tuotava kanistereissa, sillä kesäpumppu lepää talvisin.
Lilla Villa Koivikossa joulunpyhät ovat lähes poikkeuksetta lumisia.
Pia toteaa nauraen, että Valtteri-kissan mielestä mökkimatkan voisi jättää pois kokonaan ja keskittyä vain mökillä olemiseen. Jouluvarusteiden autosta purkamisen jälkeen kissaherrakin rentoutuu raukeaan joulunajan viettoon.
Talvimökillä odottavat ensimmäisenä lumityöt. Ne tehdään jo ennen mökin lämmitystä. Lumitöiden antaman alkulämmön jälkeen Pia vetää tarvikkeet isolla ahkiolla autolta mökkiin.
Mökin peruslämpö pidetään yllä lämpöpattereilla. Kamiina ja kammarin takka huolehtivat siitä, että mukava lämpötila nousee torppaan noin tunnissa. Vanhat hirret vastaavat lämpöön kotoisalla narinalla. Valtteri kehrää jo tässä vaiheessa kovaäänisesti sängyn päällä.
– Valtteri hakeutuu aina lämpimimmälle paikalle. Kehräysäänikin kuuluu niin kauas, ettei täällä kyllä ei-toivottuja vieraita näy kissaherran ollessa paikalla, Pia vitsailee.
Pia katkoo pihakuusista havuja ovien edustoille lumisten kenkien puhdistajiksi ja sitoo perinteiset havukranssit oviin ja kuisteille. Koristeet ovat luonnonläheisiä, ja ne voisivat sopia hyvin myös aikaan silloin ennen. Joulu Lilla Villassa on punainen. Tunnelmavalot syttyvät tähtien valaisemaan pihapiiriin jo marraskuussa. Saunapolulla tuikkivat lyhdyt.
– Tähtitaivas ja öljylyhty olivat ennen polun valonlähteinä. Nyt valaistaan hieman enemmän, vaikkakin samojen tähtien alla, Pia kertoo kynttilöitä sytytellessään.
Jouluaamuna Pia lämmittää kamiinan Jouluradion säveliä kuunnellen ja porauttaa aamukahvit. Joulupuuro hautuu hitaasti, mutta punaisessa mökissä ei ole kiire. Perinneruuan pariksi Pia leipoo taatelikakun. Ruokahalu herätellään puiden hakemisella, lumitöillä ja ulkoilulla.
Mökkijoulun parhaat hetket ovat hiljaisuudessa, hiutaleiden leijaillessa pakkastaivaalta. Siinä hetkessä tossut kääntyvät saunalta mökkiä kohti. Sen ikkunoista heijastelevat kutsuvasti kynttelikköjen valot. Puhtaat lakanat ja tuttu kehräys kruunaavat pienen syytinkimökin tunnelman.
Kaikkien aikojen Joulukirje on pullollaan inspiraatiota jouluttajille – tilaa uusi, lämminhenkinen uutiskirje!
Juttu on julkaistu Meidän Mökki -lehdessä 11/2020.
Kommentit