Neljä vuotta sitten Mirjam Korhonen oli keväällä lomalla Eurajoella, kun paikallislehden takasivulla komeili postimerkin kokoinen kuva pienestä punaisesta mökistä Turajärvellä, Eurassa.

– Totesin, että myynnissä ollut kohde oli juuri sellainen mummonmökki, josta olin uneksinut. Laitoin lehden pois, sillä asun Münchenissä. Mitä ihmettä olisin Turajärvellä tehnyt?

Mirjamin vanhemmat Pirjo ja Pekka olivat nähneet saman ilmoituksen ja saivat suostuteltua Mirjamin katsomaan mökkiä.

– Tiesin heti, että se oli paikkani. Piha oli vähän villiintynyt, ja kaikesta huokui rauha.

Loman loputtua Mirjam palasi Saksaan, jossa hän työskenteli siihen aikaan suuren sairaalan ensiavussa. Hänen vanhempansa kävivät allekirjoittamassa kauppakirjan tyttären puolesta.

– Tiesin, että työmaata riittäisi vuosiksi, mutta olo tuntui valtavan hyvältä. Tarvitsin lepopaikan työn lomaan, hän kertoo.

Heti seuraavalla lomalla Mirjam vaihtoi isänsä kanssa lahot alahirret terveisiin ja uusi keittiön lattian. He purkivat puuhellasta yhden sivun ja uusivat olohuoneen seinän.

– Olohuoneen vaaleat tapetit lähetin Saksasta, ja äiti ja isä kävivät asentamassa ne.

Ensimmäisen kerran Mirjam yöpyi mökissä joululomalla. Seuranaan hänellä oli yllättäen tontille tupsahtanut Ukko, naapurien kahdeksanvuotias kääpiösnautseri.

– Joka kerta, kun tulen paikalle, kuulen hetken päästä tassujen rapinaa. Ukko juoksee tänne naapurista ja on täällä siihen asti, kun lähden. Se luulee olevansa myös minun koirani.

Jouluna Mirjam pääsi nauttimaan myös kirkkaasta ja kuulaasta tähtitaivaasta, jollaista hän ei ollut Münchenissä nähnyt vuosiin.

– Mökillä tähtitaivas on jotenkin ihmeellinen. Olen miettinyt teleskoopin hankkimista.

Kevätlomalla Mirjam uusi isänsä kanssa talon ulkolaudoituksen ja sisätilojen loput puulattiat. Kevään ja kesän aikana Pirjo ja Pekka maalasivat mökin punamultamaalilla, ja työmiehet rakensivat uuden katon.

Kesällä kiuas vaihdettiin uuteen. Vesipata poistettiin kokonaan, sillä uudessa kiukaassa on 30 litran vesisäiliö.

– Vanhan kiukaan lämmittäminen vei melkein kolme tuntia, kun nyt kiuas lämpenee noin puolessa tunnissa.

Puutarha oli päässyt monin paikoin villiintymään. Takapihan kukkien täyttämästä rinteestä löytyi paljon yllätyksiä.

– Lapioni osui rinteessä johonkin kovaan. Siellä oli vanha pyöränrunko, toinenkin fillari, lamppuja, ruohonleikkuri ja television kuvaputki. Ennen kaikki haudattiin takapihalle.

Nykyään rinteessä luonnonkukat ja istutetut kukat viihtyvät sekaisin. Päivänkakkaroiden ja hiirenvirnojen seasta kohoaa harjaneilikoita, sormustinkukkia ja alppiruusuja. Niiden vieressä kasvaa iso rykelmä vuorenkilpiä ja vähän matkan päässä raparperia ja marjoja, kuten metsämansikoita, villivadelmia, karviaisia, viinimarjoja ja tyrniä. Suuren kiven päällä kasveja vartioi ylöjärveläisen moottorisahataiteilija Juha Käkelän veistämä suuri puinen karhu.

– Puutarha on minulle aivan täydellinen. Halusin sellaisen, jossa olisi jo valmiina monivuotisia kasveja kukkia. Koska olen paljon poissa, on etu, että puutarha tulee toimeen omillaan ja tarvitsee vain pientä avustusta.

Mirjamin kirpputoreilta ostamat kalusteet sopivat vanhan talon tunnelmaan. Ainoastaan olohuoneen sohvasängyn hän on ostanut uutena kaupasta.

Mökin uusi ilme on myös toisen yllätysvieraan, yhdeksänkymppisen Osmo Virran mieleen. Tämä on Raumalla asuvan Osmon lapsuudenkoti, jota hän käy vieläkin säännöllisesti katsomassa.

Hänellä on kiinnostavia tarinoita mökin historiasta. Kun mökkiin vedettiin 1930-luvulla sähköt, linjat olivat niin heikot, että viereisessä mökissä tiedettiin valojen välkkymisestä, koska täällä alettiin keittää kahvia.

Tehtävälista on pitkä: uusi puuvaja, vierasmajasta ulkovessa ja pihalle vanhan ajan luhtiaitta. Mirjamin työläät lomapäivät mökillä venähtävät helposti kaksitoistatuntisiksi, mutta se tuntuu parhaalta mahdolliselta vastapainolta sairaalamaailmalle.

– Turajärvellä voin lämmittää saunan, koska haluan, ja elää täysin omaan tahtiini.

Jonakin päivänä mökkiremontti valmistuu. Silloin Mirjam aikoo lämmittää puuhellan, keittää teetä, lukea ison kasan dekkareita – ja tarkkailla Ukon kanssa tähtitaivasta.