”Tommi oli meistä se, joka aina halusi mökille” – puolisonsa kuoleman jälkeen Pia on oppinut rakastamaan mökkeilyä yksin
Mökillä Iitin Vuolenkoskella Pia Heikkurinen tuntee olevansa lähellä edesmenneitä rakkaitaan. Muistojen keskellä hän ei tunne itseään yksinäiseksi.
Helsinkiläinen Pia Heikkurinen jäi kolme vuotta sitten yksin 12- ja 17-vuotiaiden poikiensa kanssa.
– Mökkeilyni on muuttunut täysin puolisoni Tommin kuoleman jälkeen. Tommin vanha syöpä oli uusiutunut, Pia kertoo.
Tommin vielä eläessä perhe mökkeili ja teki mökiltä paljon retkiä. Tutuiksi tulivat niin kotieläintila, naapurin näköalapaikka kuin Vierumäen pelikentät. Tärkeää oli myös pitkään nukkuminen. Tommi viihtyi saunan lauteilla ja nautti pihatöistä ja nikkaroinnista.
– Meistä Tommi oli se, joka aina halusi mökille. Minä enemmänkin seurasin mukana.
Nyt 53-vuotias Pia on perheen innokkain mökkeilijä. Aikuistunut esikoinen ja teini-ikään venähtänyt kuopus ovat harvinaisia vieraita.
Myös mökin työt hoituvat toisella tapaa kuin ennen: Pia on ostanut kunnostus- ja pihatyöt paljolti kylän ammattilaisilta. Itsekin hän on raivaussahaan tarttunut.
Tilukset ovat rakentuneet Pian vanhempien rakentamalle mökille, jonka piharakennuksesta Pia perheineen muokkasi itselleen vapaa-ajanasunnon. Pian vanhempien kuoltua myös alkuperäinen mökki on nyt hänen omistuksessaan.
Viime vuodet ovat olleet työntäyteisiä. Vanhempien mökissä oli paljon korjattavaa, ja Pia on palkannut töihin apuvoimia. Hän on myös modernisoinut vanhaa mökkiä ja muokannut siitä enemmän oman näköistä.
”Ilman tätä mökkiä elämäni olisi paljon köyhempää ja kuplautuneempaa. ”
– Jotta olen saanut kuluja katettua, olen kesällä vuokrannut molempia mökkejä. Itse mökkeilen niinä muina yhdeksänä kuukautena.
Raha ei ole Pialle ainut syy vuokrata mökkejään. Hän haluaa myös levittää mökkeilyn ilosanomaa, tarjota ulkomaalaisille vieraille elämyksen.
– Jokaisten vieraiden jälkeen minun pitää ajaa Helsingistä tänne siivoamaan ja pyykkäämään, mutta onneksi tykkään siitä. Pääsen toteuttamaan näin itseäni ja vieraanvaraisuuttani.
Mökillä ollessaan Pia ei tunne oloaan yksinäiseksi. Seurana ovat muistot Tommista ja vanhemmista: tuon terassin Tommi rakensi, täällä äiti laittoi ruokaa ja tuossa isä tapasi istua.
Myös kyläyhteisö on Pialle tärkeä. Aina kun kylällä tapahtuu, Pia on paikalla.
– Ilman tätä mökkiä elämäni olisi paljon köyhempää ja kuplautuneempaa. En ymmärtäisi samalla tavalla elämää kaupungin ulkopuolella.
