Sinisen talon ikkunoista loistavat valot heijastelevat hangella. Ovelle ilmestyy iloinen pariskunta villasukissaan. Perinnemestari Hannu Rinne ja hänen vaimonsa Jaana Viitakangas-Rinne asuvat ja kunnostavat Kiviniemen kartanoa, jonka ensimmäiset veromerkinnät ovat 1500-luvulta.

Talo on perimätiedon mukaan ollut ennen pappila ja siirretty myöhemmin kartanon päärakennukseksi. Siinä on karoliininen pohjakaava, jota käytettiin 1700-luvulla pappien ja upseerien virkataloissa. Me aloimme kunnostaa taloa vuonna 2003. Olemme tehneet töitä sekä talon tahtiin että omaamme. Meitä kiehtoo juuri se, että työtä on ollut ja tulee yhä olemaan paljon. Talon aihio oli kuitenkin ostohetkellä kunnossa, sillä rakennusta ei ole aikanaan remontoitu pilalle. Toki tunnelma oli suoraan 1970-luvulta, mutta se oli helppo päivittää. Myös ympäröivä miljöö oli ehyt ja pilaamaton. Vanha pihapiiri odottaa vielä kunnostusta, mutta siinä on paljon mahdollisuuksia.

Meillä molemmilla on halu tehdä itse ja ahkeroida täällä, joten se ei ole meille mikään ongelma. Osaamme myös pitää taukoja ja nautiskella. Kummallakin on myös päivätyö graafisen suunnittelun ja kirjoittamisen saralla, joten tuntuu pikemminkin, ettemme ehdi toteuttaa näitä kotiprojekteja niin paljon kuin haluaisimme.

Vaikka meillä oli melko hyvä käsitys vanhan talon kunnostustyön suuruudesta, emme silti arvanneet, että työtä olisi näin paljon. Jos aloittaisimme nyt alusta, tekisimme tarkemman ennakkosuunnitelman, budjetoisimme jämptimmin sekä rahan että ajan. Olemme myös oppineet, että kärsivällisyys ja ennakointi ovat valttia. Jotkut vanhaan taloon käytettävät materiaalit ja tarvikkeet ovat tilaustavaraa, niitä ei saa hyllystä. Hyvää muuraria voi joutua odottamaan vuoden. Vanhojen varaosien löytäminen voi olla kiven takana. Patinan metsästäjältä kysytään malttia.

Rakastamme toukokuun loppua, kun tuomet kukkivat ja satakielet laulavat. Silloin kevään valo ja tunnelma tulevat sisälle taloonkin. Nautimme myös hiljaisista, kiireettömistä syysilloista, kun kaakeliuunissa palaa tuli ja istumme sen lämmössä viiniä siemaillen.

Ennen kaikkea arvostamme toisiamme. Yhdessä on hyvä olla, ja kumpikaan ei nauttisi tästä kaikesta ilman toista. Suomessa on paljon hienoja vanhoja rakennuksia, mutta tämän kaltaisia säilyneitä rakennusten ja pihapiirin muodostamia kokonaisuuksia on selvästi vähemmän. Paikka merenrannalla on kaunis ja täynnä mielekästä tekemistä. Perinnerakentaminen on meidän yhteinen projektimme. Arvostamme myös vapautta. Tekemistä on, mutta tahti on oma. Talvella levätään ja luetaan, keväällä taas aherretaan.

Kunnostamme pihan vanhaa luhtiaittaa työtilaksemme. Ulkoasu pysyy vanhannäköisenä. Aittaan tuodaan sähkö, vesi ja lämmitys, jotta se toimii verstaana ja vierashuoneena. Sisällä säilytämme kauniit patinoituneet hirret.

Täällä maalla kaikki vuodenajat eletään syvästi. Talvella voimme ihailla pihalla kimmeltäviä hankia ja kuunnella myrskytuulissa ulisevia hormeja. Jouluksi haemme metsästä suuren kuusen ja havuja rappusille. Joulun aikaan kuuluu myös hiljainen pimeys talossa ja pihamaalla, vain muutama lyhty ja kynttilä antavat valoa. Kuusi koristellaan vanhoilla lasihelminauhoilla ja kuusenpalloilla sekä perinteisillä elävillä kynttilöillä, totta kai. Aattoaamuna keitämme puuhellalla riisipuuroa, ja joulu alkaa Brinkkalan talon parvekkeelta luetusta Turun joulurauhan julistuksesta.

Aiomme huolehtia talosta ja vanhasta pihapiiristä parhaamme mukaan. Myös talolla on oikeudet. Rakennuksen runko, huonejako ja mittasuhteet sekä sisustus tekevät yhdessä sen olemuksen ja sielun. Kunhan talo alkaa olla valmis, aloitamme työt ulkona. Meillä on hulppeita suunnitelmia puutarhan kehittämiseksi. Piirroksissamme on vaikka mitä ihanaa huvimajasta pergolaan, siltoihin sekä patoihin. Haaveissa on myös pieni nätti hyötytarha. Haluamme lisää elämää pihapiiriin. Vuokraamme pihan vierastaloa matkailijoille ja järjestämme salissa tapahtumia ja konsertteja.