Punamulta on perinteinen puuseinien maali. Se sopii hirsiin tai karkeapintaisiin lautoihin, jotka ovat aiemmin punamullalla käsiteltyjä tai maalaamattomia. Keittomaali on täysin hengittävää, eli sen läpi puu kastuu ja kuivuu. Jos haluat maalata aiemmin öljy- tai lateksimaalilla maalattua seinää, poista vanha maali kokonaan ja valitse vernissalla vahvistettu punamulta. Vernissa parantaa keittomaalin tarttuvuutta hankalalle pohjalle.

Keittomaali voi olla myös muun väristä, kuten keltaista, vihreää, valkoista tai mustaa. Punamulta on ollut yleisin sävy, koska sitä on ollut helpoimmin ja edullisimmin saatavilla. Suomessa on käytetty rautamalmin tuotannon sivutuotteena saatua punamultapigmenttiä, mutta punamultaa löytyy myös maaperästä sellaisenaan. Nykyään pigmenttiä tuodaan esimerkiksi Ruotsista ja Ranskasta. Pigmentin ja veden lisäksi pääainekset ovat ruisjauho ja puretusaineena käytettävä rautavihtrilli eli rautasulfaatti. Ne ovat tummia ja yhdistyvät kauniisti punaiseen. Keltamultaan tarvitaan vaaleampia vehnäjauhoja ja sinkkisulfaattia, jotka ovat olleet kalliita.

Se avaa puukuidun maaliaineelle ja kiinnittääkin hiukan maalia, jonka varsinaisena sideaineena toimii ruisjauholiisteri. Vanhasta, haalistuneesta ja halkeilleesta pinnasta voi nähdä, että väripigmentti on syvällä puussa. Puretusaine myös suojaa jonkin verran homeelta ja lahottajasieniltä.

Italianpunainen on heleä, Falu on tummanpunainen. Nykyiset punamullan sävyt ovat tummempia kuin vanhat, sillä pigmenttiä pystytään kuumentamaan enemmän kuin ennen. Museokohteissa käytetään usein sekoitusta, jossa on 3/4 italianpunaista ja 1/4 Falua. Punamultaa voi myös vaalentaa lisäämällä liitua tai tummentaa lisäämällä mustaa. Puna- ja keltamullan seoksesta tulee männyn kaarnan sävyistä.

Punamullan teko on aikaavievää, joten se kannattaa ottaa kesäpäivän ajanvietteenä. Keittäminen vie 4–5 tuntia, ja maalia täytyy hämmentää koko ajan. Katso tarkat ohjeet esimerkiksi Museoviraston Keittomaali-korjauskortista. Jos mahdollista, mukaan on hyvä saada kokenut keittäjä, sillä näppituntuma kertoo parhaiten, onko esimerkiksi tarpeen lisätä vettä haihtuneen tilalle. Maalaamaan pääsee, kun maali on jäähtynyt kädenlämpöiseksi.

Mitoitus riippuu maalattavasta pohjasta. Erityisen karkea puupohja imee paljon, ja litralla saa maalattua ehkä vain yhden neliömetrin. Yleensä litra riittää 3–5 neliön alalle.

Jos maalia tarvitaan paljon, ota 200 litran tynnyri ja kiedo sen ympärille mineraalivillaa. Vanhoissa ohjeissa on usein noin 50 litraa vettä, ja ne on mitoitettu muuripadalle. Älä keitä käytössä olevassa saunan padassa, sillä rautavihtrilli ruostuttaa ja siitä jää haju. Tee tiilistä tai kivistä tulipesä keittoastian alle. Tulta voi pitää myös kaasupolttimella, jolloin sitä on helpompi säätää.

Tarttuvuus kärsii, jos liisteriä ei jaksa rauhassa keitellä valmiiksi. Värisäkkien ohjeissa on liian lyhyitä keittoaikoja. Lisää värijauhe varovasti, sillä silloin pata kuohuu helposti yli. Varo polttamasta maalia pohjaan. Jos niin käy, ei voi muuta kuin aloittaa alusta.

Kyllä, mutta katso tarkasti, että maali on keittomaali. Punamullan sävyisenä myydään myös muita maaleja. Valmiit keittomaalit ovat vehnäjauhopohjaisia, ja niihin on lisätty homeenestoainetta sekä öljyä, joka parantaa hiukan tarttuvuutta. Valmismaalit ovat toimiva vaihtoehto itse keitetylle, mutta ota huomioon, että öljyä sisältävän maalin päälle ei enää tartu öljytön punamulta.

Se on tuoretuote, joka säilyy muutaman päivän. Sitten se alkaa käydä, minkä huomaa hajusta. Jos maali ei kulu kerralla, siirrä se muoviastioihin ja esimerkiksi viileään kellariin. Säilöntäaineella maalin saa kestämään muutaman viikon, ennen käytettiin suolaa ja uudempi säilöntäaine on natriumbentsoaatti. Valmismaalit säilyvät jopa ylivuotisiksi ja avattuina muutaman viikon. Keittomaali ei saa jäätyä.

Punamullan parhaita ominaisuuksia on se, että pohjatyöt uutta maalausta varten ovat kevyet. Punamulta kuluu pois hitaasti pölymäisenä, ja ennen uutta maalausta tarvitsee vain harjata pinta.

Kuten muutenkin maalatessa, paras sää on pilvipouta, lämpötila yli +5°C ja ilman suhteellinen kosteus vähemmän kuin 90°. Lopputulos on kestävämpi, kun maali kuivuu hitaammin, joten älä maalaa suorassa auringossa. Seuraavan päivän sade ei haittaa.

Yksi maalikerros riittää, ja sillä on tarkoitus saada paljon maalia pintaan. Käytä mahdollisimman paljon maalia nostavaa harjaa tai leveää sivellintä ja hiero maali hyvin puuhun. Maalaa lauta kerrallaan, ettei maalin kuivuessa tule raidallista jälkeä. Maali on hieman hyytelömäistä, ja tarvittaessa sitä voi ohentaa vedellä, vanhat ohjeet suosittelevat suolavettä.

Noin 10–15 vuotta riippuen paikasta, pohjasta ja siitä, miten uudelta haluaa seinän näyttävän. Aurinko haalistaa, ja märät talvet ja viistosade kuluttavat maalia. Sekin vaikuttaa, sijaitseeko rakennus esimerkiksi meren rannalla vai kuivalla paikalla. Mitä vanhempi seinäpinta on, sitä enemmän se tahraa. Kun seinään nojatessa vaatteet tulevat punaisiksi, alkaa olla maalaamisen aika.

1600-luvulta lähtien punamultaa käytettiin Suomessa ensin arvorakennusten ja kaupunkien maalina. 1800-luvun puolivälissä se alkoi yleistyä maaseudulla. Punamullasta tuli kansan maali, ammattimaalarit sen sijaan maalasivat öljymaaleilla. Vielä 1950-luvun jälleenrakennusaikana punamultaa käytettiin paljon. Sitten modernit muovisideaineiset maalit lähes syrjäyttivät sen. Maalinkeiton perinnettä pitivät yllä muun muassa kyläyhdistykset ja kotiseutumuseot. Nyt on alettu ymmärtää punamullan hienous.