Meidän Mökki

Punamultamaalin käyttö, ominaisuudet ja valmistaminen – näin maalaat punamullalla perinnerakentajan vinkein

Punamultamaalin käyttö, ominaisuudet ja valmistaminen – näin maalaat punamullalla perinnerakentajan vinkein
Punamultamaali on hyvä, edullinen ja helposti uusittava ulkomaali. Punamullan keittäminen on hauskaa puuhaa, vaikka maalia saa myös valmiina. Lue Museoviraston restaurointi-intendentti Anna-Maria Kymäläisen vinkit.
Julkaistu: 28.6.2022

Mitä punamullalla voi maalata?

Punamulta on perinteinen puuseinien maali. Se sopii hirsiin tai karkeapintaisiin lautoihin, jotka ovat aiemmin punamullalla käsiteltyjä tai maalaamattomia. Keittomaali on täysin hengittävää, eli sen läpi puu kastuu ja kuivuu. Jos haluat maalata aiemmin öljy- tai lateksimaalilla maalattua seinää, poista vanha maali kokonaan ja valitse vernissalla vahvistettu punamulta. Vernissa parantaa keittomaalin tarttuvuutta hankalalle pohjalle.

Miksi punamulta on punaista?

Keittomaali voi olla myös muun väristä, kuten keltaista, vihreää, valkoista tai mustaa. Punamulta on ollut yleisin sävy, koska sitä on ollut helpoimmin ja edullisimmin saatavilla. Suomessa on käytetty rautamalmin tuotannon sivutuotteena saatua punamultapigmenttiä, mutta punamultaa löytyy myös maaperästä sellaisenaan. Nykyään pigmenttiä tuodaan esimerkiksi Ruotsista ja Ranskasta. Pigmentin ja veden lisäksi pääainekset ovat ruisjauho ja puretusaineena käytettävä rautavihtrilli eli rautasulfaatti. Ne ovat tummia ja yhdistyvät kauniisti punaiseen. Keltamultaan tarvitaan vaaleampia vehnäjauhoja ja sinkkisulfaattia, jotka ovat olleet kalliita.

Punamultaa on useita sävyjä. Oikea löytyy varmasti, kun sekoittaa yhteen erilaisia sävyjä.
Keltamulta suorastaan hehkuu kirkkaassa auringonvalossa.

Mitä tarkoittaa puretusaine?

Se avaa puukuidun maaliaineelle ja kiinnittääkin hiukan maalia, jonka varsinaisena sideaineena toimii ruisjauholiisteri. Vanhasta, haalistuneesta ja halkeilleesta pinnasta voi nähdä, että väripigmentti on syvällä puussa. Puretusaine myös suojaa jonkin verran homeelta ja lahottajasieniltä.

Mitä tarkoittavat italianpunainen ja Falu-punainen?

Italianpunainen on heleä, Falu on tummanpunainen. Nykyiset punamullan sävyt ovat tummempia kuin vanhat, sillä pigmenttiä pystytään kuumentamaan enemmän kuin ennen. Museokohteissa käytetään usein sekoitusta, jossa on 3/4 italianpunaista ja 1/4 Falua. Punamultaa voi myös vaalentaa lisäämällä liitua tai tummentaa lisäämällä mustaa. Puna- ja keltamullan seoksesta tulee männyn kaarnan sävyistä.

Falu-punaisella 1980-luvulla maalattu seinä on edelleen hyvässä kunnossa.

Millainen työ punamultamaalin keittäminen on?

Punamullan teko on aikaavievää, joten se kannattaa ottaa kesäpäivän ajanvietteenä. Keittäminen vie 4–5 tuntia, ja maalia täytyy hämmentää koko ajan. Katso tarkat ohjeet esimerkiksi Museoviraston Keittomaali-korjauskortista. Jos mahdollista, mukaan on hyvä saada kokenut keittäjä, sillä näppituntuma kertoo parhaiten, onko esimerkiksi tarpeen lisätä vettä haihtuneen tilalle. Maalaamaan pääsee, kun maali on jäähtynyt kädenlämpöiseksi.

Kuinka paljon maalia tarvitaan?

Mitoitus riippuu maalattavasta pohjasta. Erityisen karkea puupohja imee paljon, ja litralla saa maalattua ehkä vain yhden neliömetrin. Yleensä litra riittää 3–5 neliön alalle.

Millainen keittoastia on hyvä?

Jos maalia tarvitaan paljon, ota 200 litran tynnyri ja kiedo sen ympärille mineraalivillaa. Vanhoissa ohjeissa on usein noin 50 litraa vettä, ja ne on mitoitettu muuripadalle. Älä keitä käytössä olevassa saunan padassa, sillä rautavihtrilli ruostuttaa ja siitä jää haju. Tee tiilistä tai kivistä tulipesä keittoastian alle. Tulta voi pitää myös kaasupolttimella, jolloin sitä on helpompi säätää.

Mikä voi mennä vikaan?

Tarttuvuus kärsii, jos liisteriä ei jaksa rauhassa keitellä valmiiksi. Värisäkkien ohjeissa on liian lyhyitä keittoaikoja. Lisää värijauhe varovasti, sillä silloin pata kuohuu helposti yli. Varo polttamasta maalia pohjaan. Jos niin käy, ei voi muuta kuin aloittaa alusta.

Punamullan keittoa Urajärvellä 1990-luvulla.

Voiko keittomaaleja ostaa valmiina?

Kyllä, mutta katso tarkasti, että maali on keittomaali. Punamullan sävyisenä myydään myös muita maaleja. Valmiit keittomaalit ovat vehnäjauhopohjaisia, ja niihin on lisätty homeenestoainetta sekä öljyä, joka parantaa hiukan tarttuvuutta. Valmismaalit ovat toimiva vaihtoehto itse keitetylle, mutta ota huomioon, että öljyä sisältävän maalin päälle ei enää tartu öljytön punamulta.

Kuinka kauan keittomaali säilyy?

Se on tuoretuote, joka säilyy muutaman päivän. Sitten se alkaa käydä, minkä huomaa hajusta. Jos maali ei kulu kerralla, siirrä se muoviastioihin ja esimerkiksi viileään kellariin. Säilöntäaineella maalin saa kestämään muutaman viikon, ennen käytettiin suolaa ja uudempi säilöntäaine on natriumbentsoaatti. Valmismaalit säilyvät jopa ylivuotisiksi ja avattuina muutaman viikon. Keittomaali ei saa jäätyä.

Onko vanha punamulta poistettava ennen maalaamista?

Punamullan parhaita ominaisuuksia on se, että pohjatyöt uutta maalausta varten ovat kevyet. Punamulta kuluu pois hitaasti pölymäisenä, ja ennen uutta maalausta tarvitsee vain harjata pinta.

Kahiluodon kartano Seurasaaressa on maalattu punamullalla. Maalipinta ikääntyy kauniisti.

Mikä on sopiva maalaussää?

Kuten muutenkin maalatessa, paras sää on pilvipouta, lämpötila yli +5°C ja ilman suhteellinen kosteus vähemmän kuin 90°. Lopputulos on kestävämpi, kun maali kuivuu hitaammin, joten älä maalaa suorassa auringossa. Seuraavan päivän sade ei haittaa.

Miten keittomaalilla maalataan?

Yksi maalikerros riittää, ja sillä on tarkoitus saada paljon maalia pintaan. Käytä mahdollisimman paljon maalia nostavaa harjaa tai leveää sivellintä ja hiero maali hyvin puuhun. Maalaa lauta kerrallaan, ettei maalin kuivuessa tule raidallista jälkeä. Maali on hieman hyytelömäistä, ja tarvittaessa sitä voi ohentaa vedellä, vanhat ohjeet suosittelevat suolavettä.

Miten pitkään punamullan pinta pysyy hyvänä?

Noin 10–15 vuotta riippuen paikasta, pohjasta ja siitä, miten uudelta haluaa seinän näyttävän. Aurinko haalistaa, ja märät talvet ja viistosade kuluttavat maalia. Sekin vaikuttaa, sijaitseeko rakennus esimerkiksi meren rannalla vai kuivalla paikalla. Mitä vanhempi seinäpinta on, sitä enemmän se tahraa. Kun seinään nojatessa vaatteet tulevat punaisiksi, alkaa olla maalaamisen aika.

Millainen on punamullan historia?

1600-luvulta lähtien punamultaa käytettiin Suomessa ensin arvorakennusten ja kaupunkien maalina. 1800-luvun puolivälissä se alkoi yleistyä maaseudulla. Punamullasta tuli kansan maali, ammattimaalarit sen sijaan maalasivat öljymaaleilla. Vielä 1950-luvun jälleenrakennusaikana punamultaa käytettiin paljon. Sitten modernit muovisideaineiset maalit lähes syrjäyttivät sen. Maalinkeiton perinnettä pitivät yllä muun muassa kyläyhdistykset ja kotiseutumuseot. Nyt on alettu ymmärtää punamullan hienous.

Italianpunaista pintaa vanhassa riihessä, joka on maalattu noin kymmenen vuotta sitten.

Punamullan valmistus – näin onnistut

Parasta ja myös halvinta punamultamaalia saa itse keittäen. Keittäminen ei ole järin konstikas homma, vaan oikeastaan vaatimukset ovat samat kuin puuron keitossa, vähän isommalla kattilalla tosin. Tärkeintä on, että maali keitetään kunnolla kypsäksi, eikä sitä polteta pohjaan.

Aitoja, ainoita oikeita punamultamaalireseptejä ja keitto-ohjeita on varmaan sen käytön historian aikana ollut yhtä monta kuin keittäjiäkin.

Punamultamaalin välttämättömiä raaka-aineita ovat:

  • vesi
  • rautasulfaatti eli vihtrilli
  • jauhot
  • väripigmentti, tavallisimmin punamulta.

Näidenkin määrät vaihtelevat eri resepteissä eli mitenkään gramman päälle ei aineita keittopataan tarvitse mitata. Sen sijaan muiden aineiden käyttö on riippunut sekä varallisuudesta, saatavuudesta ja keittäjän näkemyksistä.

Ruis- ja vehnäjauhoista syntyy yhtä hyvää maalia. Perinteisesti on aina toki käytetty ruisjauhoja, koska ruista viljeltiin itse, ja se oli edullista. Vehnä taas oli ennen pääosin kallista tuontitavaraa. Ainoa selvä ero rukiin ja vehnän välillä on siinä, että rukiin kanssa on varottava voimakasta kiehumista, jotta maali ei vesity.

Ruisjauhoja käytettäessä on varmistuttava, että ruis todellakin kypsyy hyvin eli jauhojen lisäämisen jälkeen on keitosta syytä keittää ainakin pari tuntia, mielellään pidempään. Vehnäjauhoja käytettäessä päästään hieman lyhyemmällä keittoajalla.

Kommentoi »