On muitakin kuin markettiorkideoita! Herkän suloiset luonnonlajit kukkivat kuukausikaupalla – harrastaja kertoo hoidon salat

Ulla, kasvatat perhoskämmeköiden luonnonlajeja. Miten ne eroavat marketeissa myytävistä orkideoista?

Perhoskämmekän luonnonlajit ja niiden risteymät – niin sanotut primäärihybridit – ovat herkkiä ja pienikokoisia. Ne vievät vähän tilaa ikkunalla ja kukkivat pitkään ja säännöllisesti. Pienillä perhoskämmeköillä on vain 2–5 pientä lehteä. Markettiorkideat taas ovat näyttäviä ja kasvattavat pitkät kukkavanat, valtavat kukat ja kookkaat lehdet.

Luonnonlajeja hoidetaan samalla lailla kuin markettiorkideoita. Ne ovat hyvin sopeutuvaisia ja viihtyvät huoneenlämmössä ympäri vuoden. Ne myös pärjäävät melko vähässä valossa. Kasvatan perhosia pohjoisikkunoilla led-valojen alla. Lisävalo edesauttaa kukintaa, mutta välttämätön se ei ole.

Ulla on löytänyt kokeilemalla hänen kotonaan viihtyvät orkidealajit: perhoskämmekät kukoistavat pohjoisikkunoilla, isokukkaiset katleijat valoisalla eteläikkunalla. Ulla on keraamikko ja tehnyt itse kasviensa ruukut ja astiat.

Perhoskämmeköiden kukinta ilahduttaa pitkin vuotta. Apari (Phalaenopsis equestris -risteymä) kasvattaa erityisen pitkät kukkavanat.

Miten päädyit kasvattamaan luonnonlajeja?

Kävin parikymmentä vuotta sitten eräässä orkideanäyttelyssä, ja siitä kiinnostus alkoi vähitellen kehittyä. Uutena harrastajana kokeilin erilaisia orkideoita, kunnes löysin kerrostalokodissani viihtyvät lajit. Kokoelmani vanhimpiin kasveihin kuuluu luonnonlaji Phalaenopsis violacea, jonka hankin pienestä orkideanäyttelystä vuonna 2009.

Tällä hetkellä minulla on 11 erilaista pienikokoista perhoskämmekkää. Yritän olla ostamatta uusia kasveja, mutta kuten harrastajat sanovat, uusia haasteita tarvitaan kiinnostuksen säilymiseksi.

Tuoksuvakukkainen Phalaenopsis violacea on suosittu laji uusien kämmeköiden risteyttämisessä.

Primäärihybridi Hiroshima Tetratis (Phalaeonopsis equestris rosea × speciosa) kasvattaa halkaisijaltaan noin nelisenttiset kukat.

Mitä teet kasvien ilmajuurille?

Yritän taivuttaa perhosten kasvattamia ilmajuuria kasvualustaan sen verran kuin ne taipuvat. Poistan mädäntyneet juuret, mutta muuten leikkaan juuria hyvin harvoin.

Minkälaista kasvualustaa käytät?

Istutan perhoset ilmavaan seokseen, jossa on männyn kaarnaa ja tulipesän hiiltä. Yleensä joukossa on myös perliittiä ja vermikuliittia. Vaihdan kasvualustan joka toinen vuosi.

Mikä on tärkeintä perhoskämmeköiden kastelussa?

Phalaenopsikset kasvavat luonnossa epifyytteinä eli päällyskasveina puiden oksilla ja ottavat veden ilmajuuriensa avulla. Ikkunalla ne eivät siihen pysty, ja ne kaipaavat kastelua kerran viikossa. Kastelutarpeen tuntee siitä, kun ruukku on muuttunut kevyeksi. Kastelen niitä minuutin ajan hanan alla ja valutan niiden päälle haaleaa vettä. On tärkeää, että lehdet puhdistuvat pölystä ja saavat kosteutta. Jotkut harrastajat ovat tarkkoja, ettei lehtiruusukkeeseen jää pisaraakaan vettä. Itse en ole huomannut sen haittaavan kasvia tai tuhoavan kasvupistettä, mutta joskus saatan puhaltaa tai pyyhkiä veden pois.

Sumuttelen lehtiä hyvin harvoin. Ostin hiljattain ilmankostuttimen, jota aion käyttää pakkasjaksoina, kun ilma on hyvin kuivaa.

Vesihanan alla huljuttelu kostuttaa kasvualustan, virkistää lehtiä ja huuhtelee pölyt mennessään.

Kaikki kämmekät kasvavat muoviruukuissa. Kukintansa lopettaneet varret saattavat innostua kasvattamaan uusia nuppuja, joten Ulla leikkaa varret vasta niiden kuivuttua.

Miten niitä kannattaa lannoittaa?

Kastelen orkideat lannoitevedellä sen jälkeen, kun olen huljutellut niitä hanan alla. Perhosten ei tarvitse levätä talvella, joten lannoitan niitä samalla tavalla ympäri vuoden. Käytän Orkideayhdistyksen kautta hankkimaani jauhemaista erikoislannoitetta, jota voi antaa kasveille mietona liuoksena kerran viikossa. Se edistää kukintaa ja kasvattaa hienot kukat.

Ulla ravitsee kämmekät niille tarkoitetulla erikoislannoitteella. Kirjavalehtinen kukkija on venuksenkenkä.

Mikä on harrastuksessasi parasta?

Nautin valtavasti kukkien katselusta, niiden pienistä sävyeroista. Pilkukkaita kukkia sekä roosan ja liilan sävyisiä kasveja on useita, vaaleankeltainen taas on harvinainen väri. Joillakin perhosilla kukat ovat yksittäin, toisilla taas pitkissä vanoissa.

Monet perhoset kukkivat koko kesän ja uudelleen taas talvella. Kukat tuovat minulle valtavasti iloa, ja nuppujen avautumisen seuraaminen on jännittävää ja palkitsevaa. Kukat ovat kuin pieniä taideteoksia, joita haluan aina tarkastella lähietäisyydeltä.

Perhoskämmekkä – kuusi luonnonlajia

1. Siroperhoskämmekkä, Phalaenopsis equestris

Hyvin helppohoitoinen, pienikokoinen ja ahkerasti kukkiva luonnonlaji, joka on suosittu uusien kämmeköiden risteyttämisessä. Kukkavarsi on lyhyt. Kukka on halkaisijaltaan parisenttinen, ja sen väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaiseen. Laji kasvaa luonnossa erityisesti Taiwanissa ja Filippiineillä.

2. Primäärihybridi Little Sister, Phalaenopsis-risteymä (maculata × equestris)

Pilkulliset kukat tuoksuvat aamuisin. Lajike on rekisteröity vuonna 1979.

3. Apari, Phalaenopsis equestris -risteymä

Kukkii uutterasti keväästä talveen, jolloin kukkavana voi kasvaa puolimetriseksi. Kukan huuli on heleänoranssi.

4. Primäärihybridi Linda Cheok, Phalaenopsis-risteymä (maculata × equestris)

Kasvattaa 15 sentin korkuiset ja runsaskukkaiset vanat. Kukinta kestää 3–5 kuukautta. Runsaasti ilmajuuria kasvattava risteymä sopii hyvin amppeliin.

5. Primäärihybridi Donna’s Delight, Phalaenopsis-risteymä (equestris × finleyi)

Kahden luonnonlajin risteymä vuodelta 2005. Kukkii runsaasti ja pitkään.

6. Primäärihybridi Hiroshima Tetratis, Phalaenopsis-risteymä (equestris rosea × speciosa)

Japanilainen risteymä vuodelta 1995 kukkii lähes jatkuvasti. Somat pyöreähköt lehdet ovat vajaan 10 sentin pituisia.