Taivaalta satelee muutamia yksinäisiä lumihiutaleita, ja maa on jo valkoinen. Pakkanen on kiristynyt lähemmäs kymmentä astetta. Näyttää jo aivan joululta. Mättölän perheen talon ikkunoissa tuikkivat paperitähdet ja valosarjat. Perheen äiti Anne on somistanut verannan ja sisäänkäynnin havukasvein ja kynttilälyhdyin.

– Joulunaika on ihaninta aikaa vuodessa. Se on minulle ilon juhla mutta samalla myös haikeaa kaikessa tunnelmallisuudessaan. Meillä aloitetaan tunnelmointi hyvissä ajoin, marraskuun alussa, koska fiilistelen joulua mieluummin etukäteen. Olen huomannut, että joulun merkit tekee mieli kerätä pois jo ennen loppiaista, ja siksi on hyvä aloittaa mahdollisimman varhain, Anne sanoo.

Kynttilöitä talossa poltetaan kesät talvet, mutta kun keskitalven juhla lähestyy, kaikkialla tuikkii.

– Meillä on paljon valoja joulunaikaan. Kynttilät palavat joka päivä. En vain osaa olla kotona ilman niiden tuiketta. Kynttilänvalo luo erityistä tunnelmaa.

Pikkuhiljaa juhlakauden edetessä Anne alkaa soittaa joululauluja ja kotiin saapuvat joulukukat. Perinteiset asetelmat eivät ole Annen mieleen, vaan hän valitsee mieluummin yksittäisiä kauniita kukkia. Suosikkeja ovat valkoiset tai hennon vaaleanpunaiset amaryllikset ja hyasintit.

Joulun alla Mättölöillä leivotaan torttuja ja pipareita sekä monia muita herkkuja. Joka vuosi keittiössä syntyy myös useita piparkakkutaloja. Tänä jouluna Anne on väsännyt oman piparkakkukaupungin, jonka väritys sopii täydellisen harmonisesti kodin pastelliseen sävymaailmaan. Lapset ovat koristelleet oman piparitalonsa. Lasten kanssa Anne on tehnyt myös marenkisia tikkukaramelleja.

Joulukuun alussa kaivetaan esille Mailegin perinteiset tontun muotoiset joulukalenterit. Jokaiselle kolmelle tyttärelle on hankittu oma kalenteri jo syntyessä. Nykyisin tonttu jättää taskuihinsa lappuja, joista paljastuu yhdessä tehtäviä asioita tai yllätyksiä.

Ennen joulua perheellä on tapana tavata paljon ystäviä ja kahvitella herkkujen äärellä. Ystävien kesken vaihdetaan kauniisti käärittyjä pieniä paketteja.

Anne käy perheineen mielellään myyjäisissä ja joulumarkkinoilla, joista joulun tunnelmaa saa aistittua oikein kunnolla. Toisinaan Anne lähtee hakemaan inspiraatiota ulkomailta joko miehensä tai ystävättärensä kanssa. Viimeksi viikonloppumatka suuntautui Annen lempikaupunkiin Kööpenhaminaan.

Kuusi on joulun tärkein koriste. Anne paljastaa, että sen koristelu on heidän perheessään äidin salainen harrastus. Hän lisää koristeita vähitellen joulun lähestyessä. Koristeiden joukossa on sekä vanhoja että uusia, mutta melkein kaikki ovat Mailegin mallistosta. Kuuseen Anne ripustaa tonttuja, ankkoja, sotamiehiä ja lippuja ja myöntää, että joka vuosi tulee ostettua jotain uutta ihanaa.

– Kaikkia koristeita ei laiteta joka vuonna esiin vaan mitä milloinkin. Nykyään riittää vähempikin, mutta ennen meillä oli todella runsas koristelu. Joulun värimaailma on nykyään puuterisen harmaa ja pastellinen. Punaista on vain pieninä ripauksina. Ja kuusi haetaan perinteisesti omasta metsästä, Anne kertoo.

Joulun odotus huipentuu aattoon, joka vietetään lasten ehdoilla.

– Se heidän jännityksensä ja riemunsa on parasta ja tuo suurimman ilon, Anne sanoo.

Aaton ohjelma noudattelee samaa kaavaa. Lounaaksi syödään riisipuuro, johon on piilotettu manteli. Perinteinen joulupäivällinen nautitaan Arabian perintöastioista pitkän kaavan mukaan. Ateria sisältää perinteisiä joulun makuaarteita: laatikoita, kinkkua, erilaisia kaloja, saaristolaisleipää ja jälkiruoaksi luumukiisseliä kermavaahdolla.

– Illan hämärtyessä on aika rauhoittua glögilasillisen äärellä ja kuunnella tunnelmallista joulumusiikkia. Silloin tulee muisteltua haikeudella lapsuuden rakkaita jouluja ja huomattua, että taas vierähti yksi vuosi. Aattoilloissa on oma taikansa. Joulunpyhät perhe viettää pääosin sukulaistensa seurassa.

– Pyrimme pitämään perinteistä kiinni mutta sovellamme niitä tarvittaessa. Joka joulun ei tarvitse olla samanlainen. Ei tämä ole niin vakavaa.