Lämmitätkö aina koivulla? Asiantuntija vinkkaa, että suosikkipolttopuu ei aina ole paras valinta

Puulla lämmittämiseen liittyy uskomuksia, joiden todenperäisyydestä ei aina voi olla varma. Mökillä polttopuuta tulee käytettyä paljon, joten oikealle tiedolle olisi käyttöä. Mitä puuta valita mihinkin?

– Koivu on puulajeista suosituin, mutta kaikki meidän puulajimme ovat hyvää polttopuuta, kun niitä käytetään oikealla tavalla, sanoo Suomen metsäkeskuksen bioenergia-asiantuntija Kyösti Turkia.

Koivulla on Turkian mukaan selvät etunsa. Se on lämpöarvoltaan parasta puuta, mikä pitää myös muistaa koivulla lämmittäessä. Tulipesä tai hormi ei saa kuumentua liikaa.

– Koivua ei tarvitse yhtä paljon kuin sekapuuta. Koivukalikoita voi kyllä hyvin laittaa muiden sekaan, kun lämmittää vaikkapa saunaa.

sekapuu sopii jatkuvalämmitteisen saunan lämmityksen lisäksi hyvin myös kevyisiin tulisijoihin, kuten kamiinaan tai kevyttakkaan, jossa ei ole muurausta. Koivua hän pitää hyvänä varaavan takan lämmityspuuna sen korkean lämpöarvon vuoksi.

– Koivu on jopa kolmanneksen muita tiheämpää ja painavampaa puuta. Jos pinokuutiona verrataan, havupuuta pitää olla kolmannes enemmän ja leppää puolitoista kertaa enemmän. Mänty ja kuusi ovat lämpöarvoltaan samaa luokkaa, ja lepän lämpöarvo tilavuutta kohti on heikoin.

Avotulen äärellä viipyilleet tietävät, että koivu ei liioin pauku eikä kipinöi niin kuin mänty ja kuusi. Saunan lämmitykseen pihkapuu sopii hyvin, kun räiskyminen tapahtuu luukun takana. Savusaunaa sillä ei kuitenkaan pidä lämmittää, koska kipinät voivat nousta kiukaasta.

pelkästään hyvää sanottavaa ei koivustakaan ole. Kyösti Turkia muistuttaa, että koivun tuohessa on paljon hiiltä. Siksi se palaessaan nokeaa tulisijaa ja hormia.

– Jos käyttää pelkästään koivua, säännöllinen nuohoaminen on erityisen tärkeää, vaikka toki muutenkin. Koivuakin suurempi nokipitoisuus on männyllä, pienin taas kuusella.

Toinen koivun huono puoli on, että kovuutensa vuoksi sitä on vaikeampi pilkkoa sytykkeiksi ja klapeiksi kuin vaikkapa kuusta, haapaa ja leppää. Tuoreena koivunkin pilkkominen on helpointa, mutta kuivana halkominen on jo työn takana.

mutta lämmittäminen ei ole vain järkipeliä – siihen liittyy myös tunnearvoja. Lämpöarvon ja palamisominaisuuksien lisäksi puulajit eroavat arominsa puolesta. Savusaunan lämmitykseen käytetään usein leppää, koska sen palaessa syntyy miellyttävä tuoksu. Turkia kannustaakin savusaunan omistajaa säästämään leppää metsästä, jos sitä löytyy.

– Leppää vain ei ole kovin hyvin saatavissa. Monet tutut matkailuyrittäjät lämmittävät savusaunaa kuoritulla koivulla, koska se ei nokea eikä räisky.

Lepän lisäksi myös haapa saa Turkialta kiitosta: silläkin on monta hyvää ominaisuutta. Jos haapaa on saatavilla, hän suosittelee käyttämään sitä ainakin välillä lämmityspuuna.

– Se on lämpöarvoltaan hyvää. Lisäksi nuohoojat pitävät sitä hyvänä, koska se palaa puhtaammin eikä nokea piippuja ja hormeja.

Huono puoli haapapuussa on se, että puu sisältää paljon uuteaineita, jotka palamisessa haihtuvat ja kaasuuntuvat.

mökkitontilta kaadetaan joskus myös jaloja lehtipuita, kuten vaahteraa, pihlajaa tai jokin vanha omenapuu. Syntyvät halkomäärät eivät yleensä ole suuria, mutta lämmityksen kannalta saalis on ykkösluokkaa. Jalopuiden lämpöarvo on jopa koivua parempi.

– Kovin montaa klapia en siksi yhteen pesälliseen laittaisi. Pihlaja on hyvin tiheää ja painavaa, samoin omenapuu. On niitä aika hankala halkoakin, Turkia sanoo.

Puulla lämmittäessä kannattaa kaikkiaan käyttää harkintaa. Vaarat ja hyödyt eivät liity vain puulajeihin ja niiden eroihin. Joku voi esimerkiksi vuokramökillä erehtyä luulemaan kevytrakenteista takkaa varaavaksi, vaikka se onkin kevyttakka.

– Jos sinne lisätään yhä uusia koivuklapeja pitkin iltaa tai läpi yön, on vaarana, että kuumuus voi käydä hormille tai kattorakenteelle liian suureksi. On sillä lailla mökkejä poltettukin.

Asiantuntijana Helsingin seudun ympäristöpalvelujen ilmansuojeluasiantuntija Outi Väkevä.

Lisätietoa: poltapuhtaasti.fi.