Entinen laboratoriohoitaja Sirpa Kivilompolo vaihtoi alaa paperitaiteilijaksi: ”Paperista voi tehdä melkein mitä tahansa”

Karungin entisessä kunnantalossa ja 1930-luvulla rakennetun talon pihapiirissä on paperitaiteilija Sirpa Kivilompolon koti, studio ja myymälä-kahvila, kaikki muutaman harppauksen päässä toisistaan. Taustalla virtaa Tornionjoki, jota Sirpa ikävoi muualla asuessaan niin paljon, että jo se oli yksi syy palata lapsuuden seudulle.

Sirpa ammentaa taiteessaan pohjoisen valosta ja luonnosta. Myös lapsuudesta tuttu tornionlaaksolaisten meänkielen murre näkyy paperiteoksissa.

Paperiin materiaalina Sirpa rakastui sattumalta opiskellessaan Kuopiossa käsi- ja taideteollisuusalaa. Sitä ennen hänellä ehti olla toinenkin ura.

Miten sinusta tuli paperi­taiteilija?

Olen alanvaihtaja. Nuorena opiskelin Oulun sairaanhoito-opistossa laboratorio­hoitajaksi. Olen tyytyväinen, että ehdin hankkia ensin tavallisen ammatin ja olla vuosia työelämässä ennen taiteilijuutta. Työvuosien jälkeen olin innokas luovan alan opiskelija, kun pääsin toteuttamaan luovuuttani kokopäiväisesti.

Muutin Kuopioon 1980-luvulla ja kävin ensin kansalaisopistossa maalaus- ja hiili­piirustus­kursseilla. Niiden innostamana hain kudontalinjalle Kuopion käsi- ja taide­teol­lisuus­oppilaitokseen.

Menin opintoihin liittyvään työharjoitteluun kahden miehen pyörittämään paperipajaan Kaapelitehtaalle Helsinkiin. He olivat hakeneet oppia paperintekoon ulkomailta asti. Olin pajan ensimmäinen ja viimeinen harjoittelija, sillä yritys ei toiminut pitkään. Minä jäin kuitenkin sille tielle.

Kolmen kuukauden aikana opettelin tekemään paperia, ja jokin siinä kolahti. Ehkä kaipasin kudontaa nopeampaa tekniikkaa, sillä koulussa oli keskitytty kangaspuilla kutomiseen. Kun tein loppu­työni vesileimatekniikasta ja paperin kuvioimisesta, koulussa mietittiin, liittyikö aihe tarpeeksi tekstiileihin.

Valmistuin tekstiilisuunnittelijaksi ja perustin Paperivalo-yrityksen vuonna 1997. Ensimmäiset tuotteeni olivat onnittelukortteja ja adresseja.

Ensimmäisellä apurahallani ostin hollanterin eli kuitujen jauhinlaitteen. Käytän samaa laitetta yhä. Monille tulee yllätyksenä, että valmistan itse paperini – teen taiteessani kaiken raaka-aineen työstämisestä alkaen.

Mikä tekee käsintehdystä paperista erityisen?

Käsintehty paperi eroaa teollisesti valmistetusta sormituntumalta kuin yö ja päivä. Laadukas käsintehty paperi kestää aikaa. Se on itsessään hieno mate­riaali, joka leikkii valolla ja varjoilla.

Paperi on monipuolinen materiaali, josta voi tehdä melkein mitä tahansa. Käsintehty paperi on kaunis ja herkkä, mutta samalla vahva. Materiaalin arkuus näkyy siinä, että se ei kestä montaa taittelua. Toisaalta se on niin kestävää, että voin jopa ommella valmistamiani paperiarkkeja yhteen ompelukoneella.

Miten valmistat paperia?

Valmistus alkaa kuitujen jauhamisella hollanterissa. Paperintekijän tärkein työväline ovat kädet, jotka nostavat kuituseoksesta arkin kerrallaan viiralla. Se on puinen kehikko, jossa on metalliverkko. Vesileima syntyy viiran pinnalla olevasta muotista.

Työvälineitäni ovat hollanteri, viira, paperiprässi ja ilmankuivain. Kaadan märän arkin huovalle, josta siirrän sen prässiin. Siellä arkit kiinnittyvät kuivauslevyihin tai vaihtoehtoisesti ripustan ne kuivumaan kuin pyykin. Viimeistelen tuotteet myymälä-kahvilan yhteydessä olevalla työhuoneellani.

Mikä tuotteitasi yhdistää?

Käytän paperinvalmistukseen puuvillaa, koska haluan paperin säilyvän valkoisena. Puukuiduista tehty paperi kellastuisi ajan kuluessa valon vaikutuksesta. En myöskään yleensä värjää paperia. Läpikuultavat kuviot kuultavat parhaiten valkoisesta paperista, joka on myös ajaton.

Kesällä inspiroidun työssäni pohjoisen yöttömistä öistä, talvella kaamoksesta, lumesta ja jäästä.