Meidän Talo

Paola Suhonen haaveili teininä salaperäisestä unelmatalosta, nyt sen lasikäytävässä loistaa Ivana Helsingin logo – kurkista näyttävään ateljeehen!

Paola Suhonen haaveili teininä salaperäisestä unelmatalosta, nyt sen lasikäytävässä loistaa Ivana Helsingin logo – kurkista näyttävään ateljeehen!
Ivana Helsingin Paola Suhonen viettää työpäiviään lapsuudenmaisemissaan, 1970-luvun talossa Helsingin Marjaniemessä. Pitkiksikin venyvät päivät kruunaa työhuoneeseen näkyvä ilta-auringon lasku.
Julkaistu: 16.10.2020

Ivana Helsinki House kumpuilee atriumpihallaan, kadun kulmassa kukkulallaan kuin lasilabyrintti. Mittavalla ikkunapinta-alallaan valloittava tiilitalo on brändätty kansainvälisesti menestyneen designyrityksen kodiksi Helsingin Marjaniemessä.

Yli kolmessa sadassa neliössä on niin myymälä, showroom, studio, leninkilainaamo, pieni ompelimo kuin vanha kodinhoitajan huone, joka on vuokrattu eteenpäin työhuoneeksi.

Persoonallisen näyttävä pääkallopaikka elää toista vuottaan. Tavallaan ympyrä sulkeutui, sillä Ivana Helsinki aloitteli toimintaansa reilut parikymmentä vuotta sitten perustajansa Paola Suhosen ja hänen Pirjo-siskonsa lapsuudenkodin autotallissa sadan metrin päässä.

Etsin monta vuotta ateljeeta, mutta mikään ei tuntunut ennen tätä oikealta.
– Talo on vahvasti brändimme näköinen. Ihmiset astuvat sisään ja toteavat, että vau! Ikkunat ovat lattiasta kattoon, joten valo tulvii sisään joka puolelta. Etsin monta vuotta ateljeeta, mutta mikään ei tuntunut ennen tätä oikealta. Näen talolta lapsuudenkotiini, jossa vanhempani yhä asuvat. Teininä ohi kulkiessani haaveilin, että tämä olisi unelmieni talo.
Asiakkaat ovat löytäneet brändin uuden kodin hyvin. Esteettömässä talossa on kaikkiaan kuusi sisäänkäyntiä, joista kaksi pääasiallisessa käytössä.
Luonto lähes kurkkii joka puolelta ikkunoista sisälle. Lasikäytävä toimii mainiona mainospaikkana.
Muistan lapsuuden leikeistä talon lasikäytävän. Lapsena talo vaikutti salaperäisen sokkeloiselta, kuin labyrintiltä tai laboratoriolta.

Koska yrityksen tilat ovat nykyään omissa lapsuudenmaisemissa Marjaniemessä, Paolan reitti on kulkenut usein talon ohi. Teininä suunnittelija ja elokuvaohjaaja haaveili, että saisipa joskus tuollaisen unelmatalon itselleenkin.

Eräänä 70-luvun lopun kesän hellepäivänä alle kouluikäinen Paola herkutteli ystävänsä kanssa nykyisellä pihallaan kotitekoisilla mehujäillä. Ystävän ukki työskenteli paikassa talonmiehenä ja ajoi ruohonleikkurilla valtavaa nurmikkoa. Piha oli tuolloin ennen tontin lohkomista vieläkin suurempi.

– Muistan lapsuuden leikeistä talon lasikäytävän. Lapsena talo vaikutti salaperäisen sokkeloiselta, kuin labyrintiltä tai laboratoriolta, Paola muistelee.

Koska talon itselleen ja perheelleen rakennuttanut Paavo Virtanen liikkui pyörätuolilla, ja hänen insinööritoimistonsa oli tarkoitus tulla kodin yhteyteen, kokonaisuudessaan yli 600-neliöinen talokompleksi suunniteltiin esteettömäksi. Talo eli edellä aikaansa myös lattialämmityksen ansiosta. Kodin ja toimistotilat yhdisti lasikäytävä, josta vuosia myöhemmin loistaa kadulle Ivana Helsingin logo.

Rakennuttaja Virtanen osallistui tiettävästi myös talon suunnitteluun, mutta pääarkkitehdin kunnian sai Bertel Saarnio, jonka ilmeisesti viimeisimpiin piirroksiin talo jäi.

Suurella pihalla on tilaa järjestää mitä erilaisempia tapahtumia. Kesällä nurmialue täyttyi hyvinvointipäivän joogaajista.
Paolalla on muistikuva talon uniikista lasikäytävästä jo lapsuudesta. Se yhdisti aikoinaan talon rakennuttajan kodin ja toimistotilat. Ivana Helsingin tilat ovat entisen kodin puolella.
Toimistotilat sijaitsevat suurten ikkunoiden edessä. Tilassa on myös 70-luvulle tyypillinen avotakka. Paolan työpöytä on hänen vanhempiensa tekemä

Talo valmistui 1970, neljä vuotta ennen Paolan syntymää.

Ivana Helsinki Housen toimitilat ovat alkuperäisen kodin puolella. Entinen toimistopuoli lasikäytävän toisessa päässä on omana asuintalonaan yksityisomistuksessa.

Kun talo tuli myyntiin ensin vuonna 2013, Paola opiskeli vielä elokuva-alaa Yhdysvalloissa. Suomessa lomaillessa hänelle ehti tulla jo pieni paniikki, että kohde myydään sekunneissa. Mikään hoppu ei tullut, sillä talo oli välillä myynnistäkin pois.

– Moni suomalainen vierastaa isoja ikkunoita ja sitä, että naapurit näkevät sisälle, mutta se on tämän talon idea. Kun ikkunat ovat lattiasta kattoon, eikä missään ole kynnyksiä tai pattereita, tila ei katkea. Ikkunoiden koko ja valoisuus ovat minulle kodeissakin tärkeitä, Paola sanoo.

Kun kaupat syntyivät viimein 2018, tuntui kuin läpikulkumatka olisi päättynyt. Tästä paikasta ei olisi kiirettä muuttaa pois. Oma ateljee oli ollut pitkäaikainen ajatus, mutta vasta vuosien etsinnän jälkeen Palopirtintiellä palaset loksahtivat kohdilleen – vaikka kieltämättä ensin tuntui villiltä ja hullulta vedolta ostaa yritykselle tilat syrjemmästä. Mutta Paola on ennenkin kulkenut omia polkujaan. Huolikin oli turha, sillä asiakkaat ovat löytäneet hyvin perille.

Entisessä olohuoneessa on nykyisin showroom. Yksi Paolan lempipaikoista on olohuone, jonka nurkkauksesta näkee sekä sisäpihalle että toimistotiloihin.
Yrityksen toimitilat henkivät suomalaista ja skandinaavista muotoilua. Eero Aarnion ikoniset Pallotuolit ovat perua entisestä toimistosta.

Alkuperäinen 70-luvun asu on säilynyt mallikelpoisesti. Puu-, kaakeli- ja tiiliseinät ja rimakatto kuuluvat asiaan. Lattiaa peittävät tummanruskeat laatat. Avotakka lämmittää. Rakennuttajaperheen jälkeen talossa on ollut ennen Ivana Helsinkiä vain yhdet asukkaat, jotka eivät ole selvästikään halunneet viedä tyyliä toiseen suuntaan.

Muuton jälkeen muutamia seiniä ja terasseja on maalattu sekä uima-allas katettu, mutta mennyttä ei edelleenkään piilotella. Talon rakennuttajan tarvitsema messinkinen vessan tukikaidekin on yhä samoilla sijoillaan.

Ehkä kivuliain päätös oli uima-altaan kattaminen vaaterekkien tieltä. Se olisi sopinut fiilikseltään täydellisesti 70-luvun taloon. Mutta kun uima-allas sai palkkien päälle rakennetun, valkoiseksi maalatun liukuvan lautalattian, se piilottaa varaston sisuksiinsa. Luonnonmateriaaleja suosiva Paola oli erittäin tarkka lattiavalinnassa, sillä keskenään liian erilaiset materiaalit olisivat tehneet kokonaisuudesta helposti tilkkutäkin. Laminaatti pitää hänestä liian kylmää ja kovaa narinaa.

Erikoisin löytö oli joistakin huoneista paljastuneet, erehdyttävästi valokatkaisijoita muistuttaneet entiset kutsunapit. Olihan esteettömässä talossa ennen asunnot kodinhoitajalle ja talonmiehelle.

– Vaikka kovasti yritimme paineilla nappeja, eivät ne vaan enää toimineet.

Jos elokuvaohjaajan silmin katsoo, talo on täynnä kiinnostavia kuvakulmia. Eräs Ivana Helsingin työntekijöistä bongasi talon palkitusta Sorjonen-sarjasta, mutta kohtaus oli filmattu edellisten asukkaiden aikaan.

– En ole itse uskaltanut katsoa jaksoa, jos täällä on kuvattu tapahtuneen vaikka jokin murha, Paola nauraa.

Monitaiteellisella Paolalla on puolisonsa Olli Happosen kanssa Lone Deer Laredo -bändi. Tulevaisuuden suunnitelmissa on järjestää joskus talolla myös bändi-iltoja.
Paola Suhonen brändäsi yritykselleen oman talon pari vuotta sitten. Ivana Helsinki House hurmaa arkkitehtuurillaan ja rauhaisalla luonnon läheisyydellään. Toimitilat löytyvät kätevästi saman katon alta.

Ilta-auringon lasku näkyy parhaiten omasta työhuoneesta. Se on pitkien työpäivien ehdoton bonus, sillä ei ole tavatonta, että työt venyvät viikoittain aamuneljäänkin.

Kolmesta makuuhuoneesta suurimmassa on neuvottelutila, jonka yksi kokonainen sivu avaa näkymän sisäpihalle. Entisessä jättikokoisessa olohuoneessa on showroom, jonka Paola nostaa talon kruununjalokiveksi. Sieltä hän näkee kahden ikkunan läpi työhuoneeseensa.

Keittiö on rakentunut ilmeisesti kallion päälle, koska se on hieman muita huoneita korkeammalla, mutta silti sinne pääsee esteettömästi. Pääsisäänkäyntejä on pari, mutta kestää tovin, jos kiertää vielä tarkistamassa, että neljä muuta uloskäyntiä on kiinni.

Oma studio on helpottanut työntekoa, sillä enää ei tarvitse raahata mekkoja ruuhkissa ympäri kaupunkia.

Asunnoksi piirretty monipolveileva pohja sopii erinomaisesti yrityksellekin.

Oma studio on helpottanut työntekoa, sillä enää ei tarvitse raahata mekkoja ruuhkissa ympäri kaupunkia. Paolalle on tärkeää, että hänen ympärillään on luontoa ja mielenkiintoisia esineitä. Arkkitehtuuri antaa kaikelle raamit.

– Viihtyvyys on kokonaiselämänlaatua. Talon valo ja tila antavat tunteen, että pystyy hengittämään.

Vaikka työ- ja vapaa-aika yhdistyvät lähes koko ajan, Paola ei luovu periaatteestaan ajaa talolta yöksi kotiinsa. Hän asuu Alppilassa yli satavuotiaassa pienkerrostalossa, jossa oli aikoinaan sekatavarakauppa.

Moni on kysynyt, aikooko hän muuttaa puolisonsa Ollin ja koiransa Maurin kanssa asumaan Marjaniemen taloon.

– Tällä hetkellä tämä on täydellinen ratkaisu, mutta eihän elämästä koskaan tiedä. Tarvitsen siirtymän kodin ja työpaikan välille. Oikein odotan, että pääsen aamulla töihin, jossa keitän ensimmäiseksi kahvit.

Myymälä sijaitsee entisellä allasosastolla. Katettu uima-allas kätkee allensa varaston.
En ole mikään hurja remonttireiska-hahmo, mutta koen olevani kätevä käsistäni. Remontointikin on konkreettista tekemistä, jossa työn jäljen näkee heti.
Talon uskomaton valo ja luonto inspiroi. Ivana Helsingin uusin mallisto salamoi.

Vanhemmat asuvat edelleen Paolan lapsuudenkodissa naapurissa. Äiti rientää hetkessä tyttärelleen puutarhavastaavaksi. Paola häärää talkkarina, eikä remontointikaan ole vierasta. Hän on pintaremontoinut entisen Ivana Helsingin keskustan myymälän ja kahden loft-kotinsa ilmettä Jenkeissä. Kiinnostus juontaa jo lapsuudesta, jolloin hän nikkaroi partiossa linnunpönttöjä. Isän kanssa ukin verstaassa syntyi myös Barbeille huonekaluja.

– En ole mikään hurja remonttireiska-hahmo, mutta koen olevani kätevä käsistäni. Remontointikin on konkreettista tekemistä, jossa työn jäljen näkee heti.

Romaniasta neljä vuotta sitten löytökoirana perheeseen saapunut Mauri viihtyy siellä missä emäntänsäkin. Joskus ikääntyvän professorin, toisinaan taas riehakkaan pennun tavoin käyttäytyvä toimistokoira lepäilee mielellään talon lämmitetyllä lattialla.

Esteettömässä talossa ei ole säästelty lasia.

Isoista ikkunoista voi vahtia myös lähistön eläimiä. Mauri-koira on ystävystynyt ainakin pihalla vierailevan citykanin kanssa. Kumpikin tarkkailee toisiaan tyynenrauhallisesti ikkunoiden läpi. Kerran Paola on bongannut myös ketun pihalta ja myyrän lähietäisyydeltä tallustelemasta seinän viertä.

– Elämme täällä tietynlaista maaseutuelämää. Marjaniemessä yhdistyy hyvällä tavalla Itä-Helsingin parhaat puolet, sopivaa raffiutta mutta myös söpöä.

Vaikka vuodet ovat vieneet asumaan välillä Atlantinkin yli, marjaniemeläisyys ei ole hävinnyt matkalla. Haave olisi, että talosta tulisi myös paikallisille uinuvaan kaupunginosaan yhteisöllinen olohuone. Suunnitelmissa on järjestää myös erilaisia livebändi-iltoja. Paolallakin on puolisonsa kanssa americanaa soittava Lone Deer Laredo -bändi.

Suurelle pihalle mahtuisi monenlaisia kekkereitä. Toiset yrittäjätkin ovat ideoineet persoonalliseen taloon erilaisia tapahtumia, kuten yrttijoogaa. Syksystä alkaen Ivana Helsinki -fanit voivat myös hankkia itselleen elämyksen yöpymällä talossa Airbnb-hengessä.

Kommentoi »