”Joulumieli syntyy siitä, että saa tehdä toisille juhlan” – Päivin perheen 1890-luvun puutalossa jouluateria valmistetaan rakkaudella

”Joulumieli syntyy siitä, että saa tehdä toisille juhlan” – Päivin perheen 1890-luvun puutalossa jouluateria valmistetaan rakkaudella
Hiljainen musiikki kantautuu rahisevasta radiosta. Omenoilta ja appelsiineilta tuoksuva kuisti Äänekoskella on kuin portti entisajan jouluun. Tunnelmallisessa puutalossa on aiemmin toiminut Kuntala ja kirjasto, nykyään siellä on Päivi Peltolan perheen koti ja ravintola.
Julkaistu 10.12.2022

Yöllä on satanut lunta. Valkoinen paimenkoira Pirkkå on napannut kielensä päälle hiutaleen jos toisenkin. Muutama lumihiutale leijailee mustan kuonon päälle ja sulaa. Pienet tassut seuraavat havujen hakuretkelle lähimetsään ja sieltä takaisin tutulle vahtipaikalle suuren kuistin eteen. Keltaisen talon pariovi on kutsuvasti raollaan.

Talolla on pitkä historia. Sen rakennutti 1890-luvulla kauppias Wille Rutanen, ja rakennus on toiminut Kuntalana eli kunnan ja kauppalan virastona ja kaupunginmuseonakin. Wille piti kodissaan kaupungin ensimmäistä kirjastoa 1880-luvulla. Hänet muistetaan herrasmiehenä, jolla oli pieni koira. Jo silloin ovi oli avoinna kuntalaisille, ja sitä se on yhä.

– Historia toistaa tavallaan itseään. Meillä on ovet avoinna jouluna. Jouluateria tehdään sydämellä tänne poikkeaville, nykyinen asukas Päivi Peltola kertoo.

Päivi saa pusun. Tänä vuonna paimenkoira Pirkån paketeista paljastuu ainakin yksi porkkana, luultavasti myös muuta järsittävää.
Vaahteranlehtikranssi on lahja taiteilijaystävältä. Vanhat puusukset eivät enää luista, mutta nyt ne saavat koristaa talvikuistia.
Vihreä kaappi on Päivin äidiltä ja yhtä vanha kuin lahjan antajakin: molempien syntymävuosi on 1943. Päivin ystävä Elisa on tehnyt paperitähden 12 toisiinsa liimatusta paperipussista, joiden päät on on viistetty sakaroiksi.

Kirjaston ja kodin sijaan vanha talo on nykyään ravintola ja koti. Viileä kuisti puetaan jo hyvissä ajoin juhlapukuunsa. Koristeet haetaan metsästä ja tehdään itse. Päivin ystävä Eija etsi Pinterestistä inspiraatiota kuistin jouluun ennen koristeluun ryhtymistä. Kaksi jouluhullua saa yhdessä aikaan taatusti tunnelmallisen jouluhuoneen.

– Joulu-Eikuksikin kutsutun Eijan kanssa tapasimme äiti-vauvakerhossa seitsemän vuotta sitten. Hän on oikea joulustelija. Hänen seurassaan innostuu itsekin, Päivi nauraa.

"Joulumieli syntyy siitä, että saa tehdä toisille juhlan. Notkuvaa joulupöytää on hieno tehdä."

Päivin, hänen miehensä Timon, Simo-pojan ja Pirkån joulu on perhe- ja ruokajuhla. Aattona paketteja tuo peräti kaksi joulupukkia. Kahden pukin perinne on alkanut kymmenkunta vuotta sitten ja kuvastaa perheen joulumieltä, yhteisöllisyyttä ja huumoria.

Pukkien säkeissä on lahjoja kaikille, mutta eniten lapsille. Jokainen saa pehmeän paketin, Timon äidin kutomat villasukat. Pirkkå pitää vain kovista paketeista. Niistä on joskus paljastunut porkkanakin, jota koiraneito rakastaa yli kaiken.

– Hienointa on seurata Simon iloa, sitä lapsen aitoa joulutunnetta. Omat lapsuudenjouluni olivat perinteisiä tapoja täynnä. Niitä tahtoisin siirtää Simonkin jouluun, Päivi sanoo.

Historiallisen puutalon ovet ovat avoinna jouluna. Juhlaan koristellulla kuistilla soi rahisten vanha radio. Sänky on pelastettu roskalavalta.
Sängyllä lepäilevä nallejoukko on kerääntynyt vuosien varrella kokoelmaksi. Joukkoon mahtuu Timon, Päivin ja Simon lapsuudenystäviä.

Päivin lapsuudenkoti oli maatalo. Joka vuosi joulun alla perhe siivosi talon siivottiin lattiasta kattoon; kukat suihkuteltiin, kaikki kaapit siivottiin ja sisällöt tuuletettiin.

Leipomukset ja ruuat valmistettiin itse omista viljoista ja kasviksista leivinuunissa. Käsin tehtyä voitaikinaa, piparkakkutaikinaa, pikkuleipiä, rosollia ja itse suolattua kinkkua... Mikään ei voittanut äidin bravuureita imellettyä perunalaatikkoa ja joululimppua.

– Omaa joulua laittaessa on vaikea olla muistelematta lapsuudenjoulua – se oli hengästyttävä. Joulu tehtiin omalle perheelle, mutta joulupöytään ja -saunaan kutsuimme lähiseudun yksinäisiä mummoja.

"Meillä on ovet avoinna jouluna. Jouluateria tehdään sydämellä tänne poikkeaville."

Jouluna Timo ja Päivi kattavat perinneruuat vanhan talon saliin, jota lämmittävät pönttöuunit. He valmistavat ruuan Päivin äidin resepteillä. Valmistelut ovat kuitenkin rennommat kuin lapsuudenkodissa. Ihan jokaista kukkaa Päivi ei suihkuta, mutta ruuan hän tekee tunteella ja käsin. Leipominen vie mielen joulutunnelmaan.

– Joulumieli syntyy siitä, että saa tehdä toisille juhlan. Notkuvaa joulupöytää on hieno tehdä. Naapuri saa lahjaksi kranssin, ja joulupukkien tietä valaisevat itse tehdyt jäälyhdyt, Päivi kertoo.

Piparikoristeet häviävät yleensä parempiin suihin. Wilhelmiinat maistuvat Simo-pojasta aina yhtä hyviltä.
Talviomenat viihtyvät kuistin viileydessä. Riihimäen vanhan lasipurkin sisältä ne levittävät ympärilleen ihanaa tuoksua.
Joulutötteröt syntyvän vanhan kirjan sivuista. Koristeeksi niihin riittää pari kuusenoksaa.

Kuistin joulukoristeet ovat itse tehtyjä, ja jokaisella niistä on tarina. Komea käpykuusi on vanhan puun katkennut latvus. Se ei kaipaa käpyjensä lisäksi montaa koristetta. Sen oksille on päässyt Päivin siskon Helin huovuttama hiutale, joka on tehty neulaa ja piparkakkumuottia käyttäen.

Hiutaleen pariksi Heli on huovuttanut pienen punatulkun.

– Havutähdet sidoin Eijan ohjeiden mukaan. Pohjaksi riittää kaksi oksista tehtyä kolmiota. Ne kiinnitetään toi siinsa limittäin tähden muotoon ja koristellaan havuilla.

Kuistin oven painuessa kiinni tuikkivat suuret paperi tähdet ikkunoissa. Sisällä tuoksuu omenoilta, appelsiineilta ja piparkakuilta. Rahiseva radio soittaa Elviksen kappaleita; Päivi rakasti niitä jo lapsena. On aika hiljentyä joulurauhaan, rapistella paketteja ja viettää aikaa perheen kanssa.

– Joulu on minulle lupaus valosta. Siitä muistuttamaan ripustan joka vuosi tähdet ikkunoihin, Päivi sanoo ja silittää Pirkån turkkia.

Joka jouluksi ovien ympärille nostetaan havuköynnös. Sen pohjana on paksu köysi, havupallolla puolestaan katiskaverkosta pyöräytetyt pallot. Havunoksat työnnetään verkon koloihin. 1890-luvun puutalon alakerrassa on ravintola-kahvila ja yläkerrassa noin 200 neliön koti, jossa asuvat yrittäjäpari Päivi Peltola ja Timo Honkanen, Simo, 8, ja valkoinen paimenkoira Pirkkå.

2 kommenttia