Päärynä kukoistamaan! Päärynäpuiden kasvattajat paljastavat parhaat vinkkinsä, joilla saat makoisan ja runsaan hedelmäsadon
Neljä päärynöiden kasvattajaa paljastavat hedelmäpuidensa menestymisen salat. Nappaa niksit käyttöön omalla pihalla!
Pohjoisessa leikattava vähän
Taimistoviljelijä Leif Blomqvist, Lepplax
”Aurinkoinen ja lämmin kasvupaikka on päärynälle Pohjois-Suomessa erityisen tärkeä, jotta hedelmät ehtivät kypsyä ja puu tuleentua eli valmistautua talveen. Typpilannoitus kannattaa antaa keväällä heti kasvun alkaessa, jolloin se on kasvin käytössä tarpeeksi aikaisin.
Täällä IV-vyöhykkeellä ja pohjoisempana päärynäpuuta ei uskalla pitää leikkaamalla pienenä ja matalana. Raju leikkaaminen saa puun kasvattamaan valtavasti vesiversoja, mikä heikentää tuleentumista. Tällöin puu kärsii helposti talvivaurioista. Reilun parinkymmenen vuoden kokemukseni mukaan päärynää kannattaa leikata loppukesällä ja silloinkin varovasti.
Lajikkeen kokoon kannattaa kiinnittää ostohetkellä huomiota, jotta välttyy runsaalta leikkaamiselta. Esimerkiksi paikallislajike ’Vaasan Päärynä’ vaatii suuren ja avoimen tilan. Sen sijaan virolainen ’Pepi’ jää melko kapeaksi. Puun kokoon sekä talvenkestoon vaikuttaa myös perusrunko. Pohjoisessa tarhapäärynäpuu on paras perusrunko.
Lajikkeista varmimpia ovat kesäpäärynät, joiden sato ehtii kypsyä joka vuosi. Syyslajikkeen hedelmiä voi kypsyttää sisällä viikon, jos kesä meinaa loppua kesken.”
Tavoitteena tasapainoinen kasvu
Pomologi Anssi Krannila, Hirvensalmi
”Päärynäpuu näyttää kasvullaan, miten sitä kannattaa lannoittaa ja leikata. Sadon ja versokasvun tasapaino on sille tärkeämpi kuin esimerkiksi omenapuulle. Satoikään tuleva puu tuottaa isoja hedelmiä, mutta ilman hoitamista hedelmien koko pienenee ja puu ränsistyy vähitellen.
Satoikäiselle puulle sopiva versokasvu on noin 30 senttiä vuodessa. Jos uutta kasvua on sitä vähemmän, puuta kannattaa lannoittaa ja leikata varovasti ja kohtuudella. Muuten mennään äärimmäisyydestä toiseen, ja puu kasvattaa toista metriä pitkiä vuosiversoja.
Päärynä on voimakaskasvuinen puu, ja sen juuret saavat syvältä maasta ravinteita. Omille päärynäpuilleni riittää lannoitteeksi puutuhka, jota levitän kolmen vuoden välein noin 30 litraa 150 neliön alalle. Lannoitustarvetta ja samalla myös sienitautien riskiä vähentää maahan karisseiden lehtien silppuaminen ruohonleikkurilla puiden alustoille.”
Kesälajikkeet kerättävä ajoissa
Hedelmä- ja marjaviljelyn asiantuntija Meeri Saario, Lohja
”On kerrassaan hienoa, että päärynästä on tullut niin suosittu hedelmäpuu ja lajikkeiden määrä on lisääntynyt. Etelä-Suomessa on mahdollista kasvattaa hiukan arempiakin lajikkeita, kuten herkullisia ja mehukkaita ’Flemish Beautya’ ja ’Conferencea’. Monien meillä pitkään kasvatettujen päärynöiden hedelmät ovat mitättömiä sekä maultaan että kooltaan.
Etelä-Suomessa kesäpäärynät kypsyvät nopeasti varsinkin kuumina kesinä. Aikaisten lajikkeiden sato kannattaa kerätä hieman raakana, kun ensimmäiset hedelmät tippuvat maahan. Tällöin ne säilyvät noin viikon. Muuten hedelmät tummuvat sisältä ja pilaantuvat jopa parissa päivässä. Aikaisista lajikkeista hyväksi on osoittautunut esimerkiksi ’Kafedralnaja’, jolla tummuminen on monia muita lajikkeita hitaampaa.
Ainakin etelässä suosittelen istuttamaan ja kokeilemaan syyslajikkeita. Niitä on nykyään saatavana hyvät valikoimat.”
Keskikesän kuivuus vähentää seuraavan vuoden satoa.Panu Hiekkala
Sopivasti ravinteita ja vettä
Luomuviljelijä Panu Hiekkala, Kuopio
”Minulla on hedelmätarhassani käytössä vain yksi sabluuna: hoidan omenat ja päärynät samalla tavalla. Puut saavat eloperäistä luomulannoitetta varhain keväällä ja ennen juhannusta. Syyslannoitteen aika on heinäkuun lopussa tai viimeistään elokuun alussa.
Runsas ja mehukas sato vaatii ravinteiden lisäksi myös tarpeeksi vettä. Keskikesän kuivuus haittaa kukkasilmujen muodostumista ja vähentää seuraavan vuoden satomäärää. Lisäksi kuivuus pienentää kehittyvien hedelmien kokoa. Monista muista kasveista poiketen päärynä hyötyy kastelusta vielä elokuussakin. Se pystyy kasvattamaan hedelmien kokoa, vaikka takana olisi kuiva sääjakso. Omassa tarhassani veden tarpeesta huolehtii tihkukasteluletkut.
Päärynöideni perusrunkona on ’Pyrodwarf’, joka tekee puusta elinvoimaisen ja hillitsee kasvua sopivasti. Tuen taimet jämäkkään tolppaan ja pidän ne reilun kahden metrin korkuisina, jotta leikkaaminen ja sadonkorjuu sujuvat helposti.
Luomuviljelyssä hedelmä ei saa mitään kemikaaleja pintaansa, joten lajikkeilla tulee olla hyvä vastustuskyky päärynäruvelle ja muumiotaudille. Muuten sienitaudit voivat pilata sadon syömäkelvottomaksi.
Kuopion seudulla eli III-vyöhykkeellä päärynöiden helmiksi ovat osoittautuneet ’Lada’ ja ’Kafedralnaja’, joiden sato kypsyy yleensä elo-syyskuun vaihteessa. Niiden hedelmät maistuvat raikkailta, aromikkailta ja sopivan imeliltä.”
