”Paahdekedot, kuten hiekka- ja sorapohjaisten harjujen aurinkoiset etelärinteet, ovat äärimmäisen tärkeitä ympäristöjä monelle harvinaiselle kasville ja hyönteiselle, jotka ovat sopeutuneet korkeisiin lämpötiloihin. Niiden arvoa ja merkitystä luonnon monimuotoisuudelle ei kuitenkaan vielä tunneta yhtä hyvin kuin vaikkapa niittyjen tai pörriäiskasvien.

Ehkä syynä on se, että paahdekedot näyttävät ihmisten silmissä helposti joutomailta. Varsinkin vasta perustettuina niiden kasvillisuus on harvaa ja sen lomasta pilkistelee soraa. Esimerkiksi Villi vyöhyke -yhdistyksemme toteut­tamia paahdeketoja Tampereen seudulla on jouduttu aitaamaan, koska niitä on luultu autojen parkkipaikoiksi.

Olen pohtinut, että yksi ratkaisu tietoisuuden lisäämiseksi voisi olla paahdepuutarhojen ja paahteen kasveilla toteutettujen viherkattojen suunnitteluun satsaaminen. Suomessa on monia harjuseutuja, joiden etelätontit sopisivat mainiosti tähän käyttöön.

Paahdeketojen perustaminen on melko helppoa ja hyvin palkitsevaa. Jo 3–4 vuodessa niiltä alkaa löytyä harvinaisiakin hyönteisiä. Kasvualustana on soraa ja hiekkaa, johon kylvetään lähialueilta kerättyjä siemeniä ja niistä kasvatettuja taimia. Lähisiemenet ovat tärkeä osa monimuotoisuuden vaalimista. Esimerkiksi netistä tilatut tietyn lajin siemenet ovat usein geneettisesti eri kantaa kuin lähiympäristön kasvipopulaatio, jota emme halua rapauttaa. On myös näyttöä, että hyönteisille on merkitystä, että ravintokasvi on niiden elin­ympäristölle läheistä kantaa.”