Kotivinkki

”Rakastamme toisiamme, mutta emme ala rakentaa yhdessä taloa” – Outi Kaartamo oivalsi, miksi projekti on riski parisuhteelle

”Rakastamme toisiamme, mutta emme ala rakentaa yhdessä taloa” – Outi Kaartamo oivalsi, miksi projekti on riski parisuhteelle
Jo pienen ulkorakennuksen työmaa laittaa rakkauden stressitestiin, Kotivinkin kolumnisti Outi Kaartamo kirjoittaa.
Julkaistu: 14.7.2021
Meillä on rakennustyömaa aluillaan. Kyseessä on mittasuhteiltaan vaatimaton projekti, pieni ulkorakennus, mutta välttelemme ensimmäistä kuokan iskua. Eivät ne maansiirtotyöt ja perustukset tai suorat seinät ja ruuvien vääntö – vaan vääntö. Luvassa on pari­suhteen todellista laatuaikaa.
Viimeksi riitaa tuli parin ne­liön kokoisesta työmaasta. Tuimme multaisen rinteen laudoituksella niin, että maan ja puun väliin jäi tilaa. Mielestäni aukko olisi pitänyt täyttää soralla, puolison mielestä ei. Kohta huusimme päät punaisina, miksi toisen pitää aina vastustaa.
Rakastamme toisiamme, mut­ta on selvää, että emme ala rakentaa yhdessä taloa.
Millaistakohan on jatkaa rakentamisen takia eronneen parin taloprojektia?
Asuntoilmoituksissa tulee silloin tällöin vastaan ”mahdollisuuksien talohanke”, jossa ”ostaja pääsee vielä vaikuttamaan pintamateriaaleihin”, tai joiden ”valmistumisaste on 85 prossaa”. Se tarkoittaa usein yhtä asiaa.
Millaistakohan olisi jatkaa rakentamisen takia eronneen parin taloprojektia? Asettua jonkun toisen särkyneeseen unelmaan naulaamaan huolellisesti valittuja listoja, asentaa kipsilevyjä huoneeseen, jossa jonkun toisen olisi pitänyt nukkua. Olisiko ilma sakeana myötätunnosta vai pelosta, että tässä voi käydä myös ikävästi?
Rakentaminen on raskasta, märkää ja likaista. Monissa valinnoissa ei ole kysymys oikeasta tai väärästä vaan näkemyksestä ja toimintatavoista, ja pian ne alkavat kismittää.
Luultavasti työmailla ei rakastella sillä aikaa, kun saumat kuivuvat, vaan purraan hammasta, että mikä perkele tuonkin on, kun se on aina tuollainen.
Silti Suomeen rakennetaan vuosittain tuhansia omakotitaloja, ja ihmeellisesti rakentajat myös usein muuttavat niihin keskenään.
Ei parisuhde aina kestä lasten syntymää, sairastumista, köyhtymistä tai rikastumistakaan.
Yhdessä rakentamista tai remontointia voi ajatella myös parisuhteen stressitestinä – että tämänkin se kestää. Toki yhteinen projekti voi myös vahvistaa suhdetta. Mutta en pidä rakentamisesta selvinneitä onnellisina voittajina enkä luovuttaneita surullisina häviäjinä.
Rakentaminen on riski toimivallekin pari­suhteelle. Ei parisuhde kestä aina lasten syntymää, sairastumista, köyhtymistä tai rikastumistakaan. Se on jo itsessään hankala rakennelma, koska siinäkään ei rakenneta vain omaa taloa.
Toki yhteinen rakennusprojekti voi paljastaa toisessa piirteitä, jotka eivät muuten tulisi esiin. Mutta jos häiriökäyttäytymistä esiintyy vain työmaalla, niin parasta olla rakentamatta. Ehkä toisen kaikkiin tunneleihin ei kannata liikaa kurkistella.
En sano, kumpi meistä tässä on rasittavampi, mutta minä se en ole.
Meidän perheemme vakivääntö työmaalla liittyy klassiseen sukupuolistereo­typiaan, jossa toinen rakentaja haluaa seurata ohjeita ja kysyä neuvoja – ja toinen tietää kaiken jo valmiiksi. En sano, kumpi tässä on rasittavampi, mutta minä se en ole.
Hankalinta on, kun raksalla aletaan taistella vallasta, ja näkemykset kasvavat taitoja ja tietoja suuremmiksi. Mutta minkäs teet. Rakentamiseen liittyvää myrkyllistä pätemisen tarvetta tukevat kaikki tahot remonttireijoja, aidanpotkijoita ja rautakaupan myyjiä myöten. Mielipiteitä on paljon, ja ne vaihtuvat myös sen mukaan kuka kysyy.
Joskus ajattelen, että raksalla olisi naisena helpointa ottaa se perinteinen muonittajan ja kannustajan rooli, mutta tykkään rakennustöistä kotitöitä enemmän. Tuntuisi myös väärältä astua syrjään vain parisuhdesovun takia – eikä puolisonikaan sitä toivo.
Siispä iskemme kohta lapiot maahan silmät kiinni henkeä pidätellen. Ainakin tiedämme odottaa, mihin kalikka kohta kalahtaa.
Kirjoittaja on toimittaja ja yrittäjä, joka ei opi virheistään.
3 kommenttia