Olen alkanut katsella asuntoilmoituksia sillä silmällä, miten sukupuoli näkyy ihmisten kodeissa. En tarkoita sohvatyynyjä (nainen) tai kodinkoneita (mies) vaan tilasuunnittelua.
Vaikka ajatus voi tuntua kaukaa haetulta, sukupuoli näkyy myös kodin rakenteissa.
Havahduin asiaan kesällä, kun vierailin iäkkäiden ystävieni mökeillä. Niissä oli postimerkin kokoiset keittiöt ja perinteinen työnjako: nainen keittiössä, mies (remontoidulla) verstaalla.
Mieleeni tuli isoäitini pienessä keittokomerossaan. Onko niin, että keittiöistä alettiin tehdä käytännöllisiä ja viihtyisiä olohuoneen jatkeita vasta siinä vaiheessa, kun miehet, perheen uudet mestarikokit, kiinnostuivat ruoanlaitosta?
Sukupuoli liittyy tilaan, koska arkkitehdit suunnittelivat 1940-luvulla standardin mukaiset, modernit kodit juuri perheenemäntien elämää helpottamaan. Taidehistorian professori Kirsi Saarikangas on kirjoittanut, kuinka ajateltiin, että naisen elämä paranee hänen asuntoaan ja lähintä elinpiiriään parantamalla.
Nyt ”naisen elämän parantaminen” näkyy kenties kodinhoitohuoneissa. Samalla kodin tehdastyö suljetaan taas näkymättömiin ovien taakse, ja tutkimusten mukaan sitä tekevät edelleen enemmän naiset. Silti harva nainen viitsii esitellä kodinhoitohuonetta tai keittiöitä valtakuntanaan.
Kodin selvästi sukupuolittuneet tilat, salongit ja sikarihuoneet ovat historiaa, mutta eräänlainen sikarihuone, miesluola on tehnyt paluuta. Aikuisen miehen oma huone on kaikkien kannalta jotenkin surullinen ilmiö. Voiko mies olla vain siellä oma itsensä omassa kodissaan? Toisaalta jos perheessä on lapsia, luolaan vetäytyminen, oma rauha, on toisen vanhemman rauhasta pois. Eräs ystäväni, pienen lapsen äiti, kutsuu arki-iltojen yksinäisiä, hitaita tunteja kitutunneiksi.
Miesluola-sanalle ei ole edes modernia naisvastinetta. Mitä rouvain kamarissa edes voisi tehdä? Kammata tukkaa peilin edessä ja kirjoittaa päiväkirjaa, kun perhe yrittää selvitä arjesta? Ajatuskin naurattaa: äiti on nyt omassa huoneessa!
Asumisen normit muuttuvat hitaasti, ja kun niitä rikotaan, sukupuoli pitää ottaa huomioon siinä missä esteettömyys. Normit ovat kuitenkin tiukassa. Uutta kerrostaloasuntoa on vaikea löytää ilman saunaa, lasitettua parveketta ja parkkipaikkaa. Tuttu kaupunkisuunnittelija on ihmetellyt koko uransa sitä, miten kevyin mielin ihmiset maksavat kerrostalon parkkialueesta, vaikka eivät omista autoa. Tutkimuksen mukaan autojen todennäköisistä käyttäjistä 66 prosenttia on miehiä ja 34 prosenttia naisia.
Sukupuoli saattaa näkyä tulevaisuuden rakentamisessa vielä selvemmin, sillä asumisen asiantuntijat uskovat, että asukkaiden harrastukset ja yksilölliset intohimot tuodaan koteihin. Silloin on syytä puhua tosissaan siitä, kuka määrää kaapin paikan. Kodin nykyisiin naiserityisiin ratkaisuihin kuten sisustamiseen liittyy jotain samaa kuin hyvin varusteltuun meikkipussiin: niille voi olla kiusaus naureskella, mutta toisaalta harva heteromies vastustaa puolisonsa ulkonäkönsä eteen tekemään työtä.
Sama pätee naisen ja kodinhoidon liittoon. Se, että nainen määrää kaikista kodin ratkaisuista, on myytti, joka hyödyttää muuta perhettä, sillä naisen ”määräykset” liittyvät usein estetiikan lisäksi kotityön käytännöllisyyteen. Kaappi se on pesutornikin. Jos siis ajattelemme, että nainen on kodin valtiatar, niin toimitaan sen mukaan. Muuten nainen jää kodin hengettäreksi.
Kirjoittaja on toimittaja ja feministi, joka on kadottanut alkuvuoden aikana ainakin oman ja lapsensa pipon, kissan (löytyi) sekä motivaationsa.
Juttua muokattu 22.3.2021 klo 9.05: Korjattu kolumnissa mainitun professorin nimi.
