Kotivinkki

"Hankin porttikiellon kampaajalle, kahvilaan ja rautakauppaan" – kolumnisti Outi Kaartamo oivalsi, miksi asiakkaana on hyvä harmistua

"Hankin porttikiellon kampaajalle, kahvilaan ja rautakauppaan" – kolumnisti Outi Kaartamo oivalsi, miksi asiakkaana on hyvä harmistua
Kaupoilla tarvitaan valituskeskeistä joukkovoimaa, Kotivinkin kolumnisti Outi Kaartamo kirjoittaa.
Julkaistu: 9.6.2021
Kevät oli sillä lailla villi, että hankin kotikaupungissani kolme porttikieltoa: paikalliselle kampaajalle, kahvilaan ja rautakauppaan. No, näistä pari on omaehtoisia boikotteja, mutta kähertäjälle minulla ei ole enää mitään asiaa.
Pitkä tarina lyhyesti: kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa, kannattaako kampaajalle valittaa pieleen menneestä väristä. Sikäli kannatti, että kun toivuin työkykyä hetkellisesti heikentäneestä tyrmistyksestä, konflikti asiakaspalvelijan kanssa alkoi tuntua ihan raik­kaalta. Sain sanottua palautteeni, eikä kevät lakannut etenemistään. ­Sinililjat puskivat maasta, routaraja syveni ja puiden silmut jatkoivat pullistumistaan. Saatoin kulkea kampaamon ohi tuntematta pidäteltyä kaunaa.
Ongelma ei ole aina tuote tai sen hinta vaan se, millaisten asenteiden kylkiäisenä sitä kaupataan.
Vastaansanomisen taidoille on elämässä kysyntää, mutta niitä tarvitaan myös erilaisia kauppoja solmiessa. Eikä ongelma ole aina tuote tai sen hinta, vaan millaisten asenteiden kylkiäisenä sitä kaupataan.
Ei mennyt kauaakaan, kun sanoin suosikki­kahvilani omistajalle, etten käy siellä pandemian aikana, koska henkilökunta ei käytä kasvomaskeja vedoten jonkun tohtori Sykerön internetin kanin­koloissa jakamiin ajatuksiin. Rangaistuksena terveys­viranomaismyönteisyydelleni juon nyt kitkerää suodatinkahvia, jota keittelen salaa työhuone­naapurin kalkkiutuneella keittimellä.
Kärsin myös boikotistani paikalliseen Wanhojen Garmiwien Arwojen rautakauppaan, mutta se oli välttämätön. Olin hankkimassa kasvihuonetta varten ikkunaruutuja, kun kauppias aloitti ”huumoriin” verhoillun rasistisen mölinänsä.
Karjuin peruuttavani kaupat samalla kun puolisoni kantoi juuri maksettuja ikkunoita ulos. Kauppias huusi perään, ettei täältä ole pakko mitään ostaa. Se olikin mainio ajatus. Seuraavana päivänä ajoimme naapurikaupunkiin toiseen ikkuna­puotiin, johon jätimme hirveät hillot.
Kerran minulle ei suostuttu myymään varaosaa lukkoon, koska myyjä ei uskonut, että tiedän mitä tarvitsen.
Onneksi monissa yrityksissä on huomattu, ­että asiakkaille ei ole yhdentekevää, millaiset arvot niillä on. Suurissa rautakauppaketjuissa on huomattu jo vuosia sitten, että muutkin kuin valkoiset heteromiehet tekevät ostopäätöksiä. Silti tunnen rautakaupoissa usein omituista pätemisen tarvetta ja tunnustelen, suhtautuvatko miesmyyjät minuun alentuvasti. Kerran minulle ei suostuttu myymään varaosaa lukkoon, koska myyjä ei uskonut, että tiedän mitä tarvitsen. Kun kaverini pyysi asetarvikehyllyllä apua, myyjä kysyi, eikö hän löydä tietä ulos.
Tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että puolisoillemme, jotka ovat miehiä, puhuttaisiin näin.
Kun tarpeeksi moni kävelee rasistin, sovinistin tai salaliittoteoreetikon puodista ulos, kauppiaan on pakko muuttaa toimintaansa.
Asenteista huomauttaminen on kuitenkin vaikeaa, koska milläs todistat. Ne voivat olla myös aivan näkymättömissä ihmiselle, joka ei ole itse kokenut syrjintää. Ikävästä kohtelusta valittava asettaa itsensä alttiiksi pilkalle ja itsesyytöksille: ymmärsinkö sittenkin itse väärin, olenko huumorin­tajuton ja takakireä? On jotenkin helpompi olla hiljaa suuttunut kuin aiheuttaa hässäkkää itse.
Mutta ilman sitä asenteet eivät muutu. Siksi kaupoilla tarvitaan valituskeskeistä joukko­voimaa, joka jaksaa harmistua ”pienestä”. Kun tarpeeksi moni kävelee rasistin, sovinistin tai salaliittoteoreetikon puodista ulos pysähtymättä kassalla, kauppiaan on pakko muuttaa toimintaansa.
En toivo kenellekään konkurssia, mutta toivon erityistä kukoistusta yrityksille, joissa ymmärretään, että myös ne ovat tärkeitä yhteiskunnallisia toimijoita, joilla on moninaiset vastuunsa.
Kirjoittaja on toimittaja ja yrittäjä, joka vetää usein ruuvimeisselin nenäänsä.
5 kommenttia