Kotivinkki

”Kun kotiväki on muualla, heittäydyn siivottomaksi laiskamadoksi” – Outi Kaartamo pohtii, kuinka oma itsensä kotona voi olla

”Kun kotiväki on muualla, heittäydyn siivottomaksi laiskamadoksi” – Outi Kaartamo pohtii, kuinka oma itsensä kotona voi olla
Koska kotona ei ole suorituspaineita, onko ihminen siellä pahimmillaan, Kotivinkin kolumnisti Outi Kaartamo kysyy.
Julkaistu: 17.11.2021

Onko ihminen eniten oma itsensä kotonaan? Ja jos hän on, onko hän siellä parhaimmillaan?

Epäilen, että ei. Kodeissa luultavasti murjotetaan, kiukutellaan ja huudetaan enemmän kuin missään muualla. Kultareunus on, että koti on ehkä ainoa paikka, jossa ei tarvitse pidätellä ääntään tai peitellä kasvojaan.

Ajatus kodikkuudesta liittyy myös siihen, ettei kotona ole suorituspaineita. Saa olla rauhassa tyhmä ja laiska, piereskellä ja porsastella ainakin sen verran kuin perheenjäsenet sallivat.

Kun kotiväkeni joskus on muualla, heittäydyn siivottomaksi laiskamadoksi, jonka reitin ja sijainnin voi päätellä maassa makaavien vaatteiden, pizza­laatikoiden ja suoratoistopalvelun äänen perusteella.

Ai ai, silloin vasta onkin kotoisaa.

Tasaavatko naiset epätasa-arvoista asemaansa yhteiskunnassa tai vaikka parisuhteessa käyttämällä valtaa kotonaan, asettamalla säännöt ja standardin?

Ehkä koti on kunnollisiksi ja sovinnollisiksi kasvatetuille naisille ainoa paikka, jossa sukupuolistereotypioita ja potutustaan voi purkaa tulematta leimatuksi seko­pääksi. Jos ilmaisisin työelämässä tai ystävyyssuhteissa tunteitani yhtä rennosti, saattaisin saada kenkää molemmista.

Pidäkkeettömyys kotona ei välttämättä ole vain hyvä asia. Mietin joskus, tasaavatko naiset epätasa-arvoista asemaansa yhteiskunnassa tai vaikka parisuhteessa käyttämällä valtaa kotonaan, asettamalla säännöt ja standardin. Huomaan itse joskus kiukuttelevani puolisolleni lapsen kautta.

Kotona ääntä ja tunnetta (tai painostavaa hiljaisuutta) lähtee usein eniten lapsista, mutta kodin ilmapiiri on aikuisten asukkaiden vastuulla. Siinä mielessä ”omana itsenä” kotioloissa oleminen ei voi olla aikuisille perheenjäsenille syntymässä annettu etuoikeus, josta ei tarvitsisi pyristellä irti.

Hapannaama saa toki maistaa nopeasti omaa lääkettään, kun happamuus kotona leviää. Perheenjäsenet ovat toisilleen kiusallisen tarkkoja peilejä. Kun asuin vielä yksin, huomasin huonon tuuleni usein vasta, kun tapasin muita ihmisiä.

Silti joskus pelkkä koti kertoo, miten asukkaalla menee. Nuorena muutin usein, kun tunsin kotona epämääräistä rauhattomuutta. Eräs tuttuni pakenee yhä aikuisiällä uuteen kotiin kerran vuodessa. Ehkä hän fantasioi siitä, että uusi ympäristö tuottaa uuden alun. Kuitenkin mukana muuttaa aina vanha hän, ja pian levottomat tuulet taas puhaltavat ovesta sisään – ja ulos.

Odotukset kodin parantavasta voimasta voivat kuitenkin toimia lumelääkkeen tavoin. Eräs riitaisa pariskunta lopetti uudessa kodissaan riitelyn. Seesteistä vaihetta kesti yllättävän pitkään. Sitten tarvittiinkin jo kaksi uutta asuntoa.

Lähiperheeni jäsenet ovat luultavasti kiitollisia, että kasvan aikuiseksi matkalla oman lapseni lapsuudenkotiin.

Minulle muistot entisistä kodeista ovat nyt muistoja elämänvaiheista, siitä millainen olin silloin. Lapsuus rapatussa kerrostalossa, nuoruus rintamamiestalossa, nuori aikuisuus kerrostalokommuuneissa, eka, toinen ja kolmas avoliitto eri kaupunginosissa, erokämpät, unelmien koti maalla, avioliitto, lapsi ja lapsen koti.

Joihinkin koteihin liittyy kaihoa, joihinkin raskas tunnelma ja yhtä en pääse karkuun; kotia, jossa kasvoin aikuiseksi ja jossa en ole aikuinen. Äitini luona olen Pikkubritannian Vicky Pollardin ja Sohvanvaltaajien Denisen kauhistuttava hybridi, joka heittäytyy kasvatusolosuhteidensa uhriksi ja vaatii makuuasennossa suu auki hyvitystä ainakin hyvällä palvelulla.

Lähiperheeni jäsenet ovat luultavasti kiitollisia, että kasvan aikuiseksi 45 kilometrin matkalla oman lapseni lapsuudenkotiin. Mutta miten siellä oikein on mennyt, selvinnee vasta jälkikäteen valokuvia selaamalla – ja kysymällä niiltä, jotka siellä kasvoivat.

Kirjoittaja on toimittaja ja yrittäjä, joka on asunut samassa osoitteessa ennätykselliset neljä vuotta.

Kommentoi »