Kotivinkki

”Tarvitsen arkeni pyörittämiseen noin 20 salasanaa” – Outi Kaartamo pohtii, onko digisuosta mitään mahdollisuutta irrottautua

”Tarvitsen arkeni pyörittämiseen noin 20 salasanaa” – Outi Kaartamo pohtii, onko digisuosta mitään mahdollisuutta irrottautua
Digitaalista kaappia ei saa puhtaaksi, vaikka kuinka jynssää ja viikkaa, Kotivinkin kolumnisti Outi Kaartamo kirjoittaa.
Julkaistu: 16.9.2021

Jo kesän alussa tiesin, että tämänkään vuoden kesä­lomalla en laittaisi mobiililaitteita lupauksista huolimatta sivuun. Heräsin joka aamu kännykän kuva painautuneena poskeen. Puhelimella eka, puhelimella vika.

Ei niin että väliaikaisesta laitteista irtautumisella olisi enää mitään merkitystä.

Syksyn tullen kahlataan kuitenkin taas digisuossa, josta ei ole todellisuudessa mitään mahdollisuuksia irrottautua, koska yhteiskunta ei tarjoa taukoja.

Yhteiskunta digijärjestelmineen pakottaa valppauteen ja reagoimiseen. Se on digitaalista häirintää.

Melkein kaikki paitsi hengittäminen tapahtuu netissä. Kesälläkin moni elämys olisi jäänyt elämättä ilman verkkoa. Lomalla kaiken turhan puhelimen näpräämisen päälle navigoin, varasin, peruutin, tarkastin, tilasin, maksoin ja viihdytin.

Digi vaanii koko ajan. Vaikka poistaisin puhelimesta kaikki sovellukset ja lakkaisin seuraamasta siitä sosiaalista ja perinteistä mediaa, silti tarvitsen pankkiyhteyden, työelämän välttämättömät digijärjestelmät, puhelimen, lapsen päiväkodin yhteydenpitokanavan ja näihin kaikkiin liittyvän sähköpostipalvelimen.

Jos näiden viestejä ja toimintaa ei valvo, voi joutua oikeasti kuseen. Olen soitellut pari kertaa perintätoimistoon, että anteeksi mikä tämä lasku on, kun en ole saanut edes alkuperäistä. Ja ennen kuin asia on hoidettu, tulee jo uusi perintäkirje. Yhteiskunta digijärjestelmineen pakottaa valppauteen ja reagoimiseen. Se on digitaalista häirintää.

Huomaan alkaneeni kiukutella puhelimessa asiakaspalvelijoille, aivan kuin henkilö­kunnan vähyys ja digijärjestelmiin satsaaminen olisi heidän syytään.

Yritin taannoin tilata pitsaa soittamalla pitseriaan, mutta se olisi ollut puhelimitse mahdollista vain euron lisämaksusta. Huom! Muista kirjautua!

Tarvitsen perusarkeni pyörittämiseen noin 20 salasanaa, ja niissä kaikissa pitää olla iso kirjain, pieni kirjain, erikoismerkki ja numero, eikä jokainen salasanani voi olla #VoihanCaninPerce99!! , sillä muuten hakkerit voivat päästä jäljille.

Olen viettänyt elämästäni ihan liikaa aikaa jonottaessa puhelimessa asiakaspalvelijalle, jotta saisin uuden salasanan tai palvelua, kun näppäin­sormi menee nenään. Huomaan alkaneeni kiukutella puhelimessa asiakaspalvelijoille, aivan kuin henkilö­kunnan vähyys ja digijärjestelmiin satsaaminen olisi heidän syytään.

Kaipaan vanhaan paperisen asiakaspalvelun maailmaan, jossa ei olla jatkuvasti nykimässä hihasta: päivitä, huomioi, ilmoittaudu, tee, täytä, oikaise, korjaa.

Vielä pari vuotta sitten naureskelin manuaalishenkiselle puolisolleni, kun hän tarkasti seuraavan päivän sään edellisenä yönä painetusta lehdestä ja lähti kone­vuokraamoon keskustelemaan vaihtoehdoista.

Ei naurata enää. En yhtään ihmettele kaipuuta vanhaan paperisen asiakaspalvelun maailmaan, jossa ei olla jatkuvasti nykimässä hihasta: päivitä, huomioi, ilmoittaudu, tee, täytä, oikaise, korjaa.

Tunnen elämässäni ensimmäistä kertaa lievää kiinnostusta tarkkaan järjestyksenpitoon kotona. Miten muuten ihminen kontrolloi jatkuvasti sekavammaksi käyvää ympäristöään kuin panemalla tavarat oikeille paikoilleen? Digitaalista kaappia ei saa puhtaaksi, vaikka kuinka jynssää tai viikkailee.

En ole keksinyt digiterroriin muuta ratkaisua kuin tomaatinviljelyn.

Ei ole ihme, että seutukunnat vetävät asukkaita, ja mökkejä myydään kuin markkinalakua. Luonto kutsuu, mutta ei mikään ympäristö pelasta digiajalta, jonka vaatimuksia olemme suostuneet tottelemaan. Olemme suomalaisina digimaalaisuudestamme jopa ylpeitä.

En ole keksinyt digiterroriin muuta ratkaisua kuin tomaatinviljelyn (siemenet tilasin ja netistä). Siirtyminen parempaan omavaraistalouteen voisi olla jonkinlainen yritys hallita kaaosta. Toinen keino on konmarittaa elämästä kaikki ”kätevät” digijärjestelmät, jotka tuottavat enemmän häiriötä kuin iloa. Onhan se markkina­taloudessa vähän hassu ansa, että mitä enemmän kuluttaa ja osallistuu, sitä enemmän systeemi kiusaa.

Kirjoittaja on toimittaja ja mediayrittäjä, jonka akku kuumenee nopeasti.

Kommentoi »