Kolmekymppisen Mariannan piti ostaa koti Helsingistä, mutta hän hankkikin mökin Savosta: ”Miksi ostaisin mökin vasta vanhoilla päivillä?”
Marianna Salminen, 33, etsi pitkään omistusasuntoa, koska niin hänen ikäistensä kuului tehdä. Nyt hän omistaa pienen hirsimökin Savossa ja jakaa arkensa pääkaupungin ja maaseudun välillä.
Hiekkainen tie kiemurteli metsän keskellä ja ylitti pienen joen. Perinteinen suomalainen mökkitie oli ensimmäinen asia, joka hurmasi Marianna Salmisen. Tänne olisi kiva ajella, hän mietti huhtikuisena iltapäivänä vuonna 2024.
Pihassa odotti pieni pyöröhirsinen mökki, jollaisesta Marianna muistaa haaveilleensa jo lapsena. Maassa oli vielä lunta, mutta Marianna näki jo mustikka- ja puolukkapensaita pullistelevan varvikon.
”Piha oli kuin pala kansallispuistoa.”
Kuistilta avautui upea maisema järvelle ja rantasaunalle. Kiinteistönvälittäjä kierrätti Mariannaa ja hänen kumppaniaan rakennuksesta toiseen ja kertoi, mitkä asiat vaatisivat remonttia: saunatuvan lattia oli niin laho, että se oli vaarassa romahtaa. Lisäksi rantasauna oli liian lähellä vesirajaa, joten se pitäisi siirtää.
Sisältä 25-neliöinen mökki oli täynnä tavaraa, kuten vaatteita, koriste-esineitä, astioita ja huonekaluja, joita sinne oli vuosikymmenten varrella viety säilöön. Seinää peitti valtava, musta eläimen talja, jonka alkuperästä ei ollut tietoa. Irtaimisto kuuluisi kauppaan, joten Mariannan piti kuvitella, millaista kaiken tavaran alla on.
Omaa taloa katsellessaan hän tajusi, että tänne hänen sydämensä kuului.
Mökin oli omistanut vanha pariskunta, jonka rouva oli perinyt sen itse vanhemmiltaan. Sittemmin mökki siirtyi parin aikuisille pojille.
”Tiesin, että edessä olisi iso urakka, mutta mökki vaikutti tosi kotoisalta. Näin, että pystyisin tekemään siitä minun näköiseni.”
Paluumatkalla Marianna pläräsi välittäjältä saatuja papereita ja mietti, voisiko hän oikeasti 32-vuotiaana ostaa mökin itselleen. Entä jos siitä löytyisi kosteusvaurio? Osaisiko hän remontoida?
Mariannan kumppani ja isä rohkaisivat: näin sopivaa mökkiä ei välttämättä tule uudestaan vastaan. Ja ainahan mökin voi myydä eteenpäin, jos se ei olekaan oma juttu.
”Tein ehdollisen tarjouksen seuraavana päivänä ja varasin ajan lainaneuvotteluihin saman tien. Jännitin, ehtiikö joku toinen ostaja napata mökin sillä aikaa.”
Muutaman viikon päästä Marianna teki elämänsä ensimmäiset kiinteistökaupat, ja kesäkuussa mökki vaihtoi omistajaa. Omaa taloa katsellessaan hän tajusi, että tänne hänen sydämensä kuului.
Paikka, joka täytti vaatimukset
Vielä neljä vuotta sitten Marianna suunnitteli asunnon ostamista Helsingistä. Hän asui kumppaninsa kanssa vuokralla isänsä omistamassa asunnossa, mutta ajatteli, että olisi aika seurata kavereiden jalanjälkiä ja hankkia jotain omaa.
Marianna ei halunnut isoa lainaa voidakseen asua kantakaupungissa, mutta asunnon ostaminen Helsingin laitamilta ei innostanut. Pääkaupunkiin jääminen oli tärkeää läheisten takia.
”Halusin löytää paikan, josta olisin aidosti innoissani, mutta sellaista ei tullut vastaan.”
”Mökki on aina ollut minulle happy place, jossa kaikki arjen huolet ja stressi häviävät.”
Hän alkoi miettiä, millaisessa paikassa haluaisi asua: talossa, metsän ja järven lähellä. Koska muutto kokonaan uudelle paikkakunnalle ei houkutellut, mökki alkoi tuntua vaihtoehdolta, joka olisi pysyvä mutta ei sitoisi taloudellisesti kuten suuri asuntolaina. Lapsena Marianna oli viettänyt kesät isoäitinsä mökillä Viitasaarella Keski-Suomessa.
”Mökki on aina ollut minulle happy place, jossa kaikki arjen huolet ja stressi häviävät.”
Hän pohti silti, onko aivan hullu ajatus ostaa mökki ennen asuntoa. Eihän kukaan muukaan kolmikymppinen ollut tehnyt niin.
”Sain itseni kiinni höpsöstä ajatusmallista, että mökki pitäisi ostaa vasta vanhoilla päivillä.”
Vuonna 2023 Marianna alkoi selata kunnolla netin myyntisivustoja ja määritteli hakuvahdin sopivalle mökille: korkeintaan viiden tunnin ajomatka, järvi, sähköt mielellään valmiiksi vedetty.
”Ystävät kauhistelivat, miksi etsin mökkiä niin kaukaa. Olin kuitenkin tottunut matkaan, koska sen verran kesti ajaa myös Viitasaarelle. Minulle ajomatka on tärkeä osa mökille menemistä.”
Hinnan hän rajasi aluksi 80 000 euroon, mutta nosti sitä. Lopulta huhtikuussa 2024 hän kyllästyi odottelemaan. Myyntisivuston suosituksissa nousi esiin kaksi vaihtoehtoa: toinen sijaitsi lähellä Viitasaaren-mökkiä, toinen tunnin ajomatkan päässä siitä Pielavedellä Pohjois-Savossa.
Jälkimmäinen tuntui vastaavaan kaikkiin Mariannan toiveisiin. Päärakennuksen ja rantasaunan lisäksi pihapiiristä löytyi vierasmökki, kaksi vajaa sekä huussi, jossa oli myös kaksi pientä vajaa. Huussia ja saunan lattiaa lukuun ottamatta rakennukset olivat hyvässä kunnossa.
Jostain syystä mökki ei kuitenkaan ollut mennyt kaupaksi ja hintaa oli laskettu reippaasti alle sen, mitä Marianna oli valmis maksamaan. Hän laski, että rahaa jäi vielä rantasaunan siirtämiseen ja lattian korjaamiseen.
”Mökin remonttiin saisi kyllä menemään miten paljon rahaa tahansa. Se ei kuitenkaan tunnu pahalta, kun kyseessä on oma rakas paikka.”
Muraali huussin seinään
Ensimmäisen kesän Marianna vietti lähes kokonaan Pielavedellä.
”Olin silloin rakkauskuplassa mökin kanssa”, hän sanoo.
Isänsä kanssa Marianna uusi vanhan saunarakennuksen lattian ja kaatoi seinän, joka erotti sen päärakennuksesta. Saunan sijaan se palvelee nyt makuualkovina, ja entisestä pukuhuoneesta tuli keittiö.
”Olen koulutukseltani teollinen muotoilija, mutten ole viime vuosina juuri rakennellut. Onneksi isä tarjoutui auttamaan.”
Remonttiapuna ovat olleet myös kumppani, ystävät ja pikkusisko, jonka kanssa Marianna asensi mökille tänä kesänä uuden keittiön.
Kaatopaikalle päätyi romua ja seinällä roikkunut huonokuntoinen talja.
Yksi isoimmista projekteista on ollut irtaimiston läpikäyminen. Osa huonekaluista, kuten pirttipöytä, sai jäädä. Ison osan Marianna vei itsepalvelukirppikselle tunnin ajomatkan päähän Kuopioon. Kaatopaikalle päätyi romua ja seinällä roikkunut huonokuntoinen talja.
Silti mökillä on yhä tavaraa, joiden paikkaa Marianna ei ole vielä osannut päättää.
”Irtaimiston saaminen oli uhka ja mahdollisuus. Tavaroiden katseleminen on kivaa, mutta se vie valtavasti energiaa.”
Samalla ehtii miettiä rauhassa, miltä mökki voisikaan näyttää. Keittiöstä ja takasta tuli Mariannan mukaan vahingossa valkoisia, kokovalkoinen mökki ei ole hänen juttunsa. Marianna haluaa hän leikitellä väreillä ja muovata mökistä persoonallisen.
”Suunnittelen maalaavani huussiin ulkoseinään ison muraalin. Toivon mökistäni paikkaa, jossa on tilaa luovuudelle ja mielikuvitukselle.”
”Halusin saada kaiken tehtyä heti. Minuun taisi iskeä suuruudenhulluus.”
Kahden todellisuuden välillä
Mökin omistaminen on tuonut uutta vastuuta, sillä mökkielämän tylsistä askareista pitää huolehtia itse. Ampiaispesä täytyy tuhota – tai sietää pörrääviä vieraita.
”Nopeasti ötököihin ja huussin tyhjentämiseen on kuitenkin tottunut. Tiskaaminen ei ole koskaan lempihommaani. Kuistille tekemäni väliaikainen tiskipiste on kuitenkin tosi kiva.”
Marianna viettää paljon aikaa mökillä kolmestaan kahden koiransa kanssa, sillä hän työskentelee it-alalla ja voi tehdä etätöitä toisin kuin hänen kumppaninsa. Loma-aikojen ulkopuolellakin hän saattaa olla mökillä neljän viiden päivän pätkiä. Kaupunkiin palatessa Helsinki tuntuu toiselta todellisuudelta.
”Kotona arvostan sitä, miten helppoa ja automaattista kaikki on, kun on esimerkiksi tiskikone. Pian tulee kuitenkin taas ikävä mökille.”
Marianna asuu yhä isänsä omistamassa asunnossa. Kahden asuinpaikan malli sopii Mariannan mukaan hänelle juuri nyt täydellisesti, eikä kodin ostaminen ole nyt suunnitelmissa.
Asumiskulut nousivat hieman mökin ostamisen myötä, mutta palkasta jää edelleen käyttörahaa ja säästöön. Marianna ei koe, että olisi joutunut tahtomattaan luopumaan muista menoista mökin vuoksi, eikä mökille toisaalta ole pakko mennä esimerkiksi hoitamaan kasvimaata.
”Vietin nyt kesää Helsingissä, mökillä ja kävin myös surffireissulla Portugalissa. Mökki ei rajoita vaan monipuolistaa elämää.”
Mökki ei ole suoritus
Mökin ostaminen on opettanut Mariannan kuuntelemaan intuitiota ja saanut oivaltamaan, ettei kaikkea tarvitse tehdä samalla tavalla kuin muut.
Stressiä hänelle on aiheuttanut tehtävälista, joka tuntui etenkin ensimmäisenä kesänä loputtomalta.
”Halusin saada kaiken tehtyä heti. Minuun taisi iskeä suuruudenhulluus. Isäni ja kumppanini muistuttivat, että mökki ei ole suoritus eikä kaikkea tarvitse tehdä kerralla.”
Tänä kesänä pihasuunnitelmat uhkasivat tulla kalliiksi, kun Marianna halusi kerralla polun, parkkipaikan ja terassin.
”En halua, että mökki syö kaikki tulot. Tarkoituksena oli kiva puuhastelu, jonka myötä saan tehtyä omannäköisen mökin.”
Marianna tajusi, että hetki terassin rakentamiselle ei ollut oikea.
Marianna on muistuttanut itselleen, ettei ostanut mökkiä työleiriksi vaan sinne voi mennä vain nauttimaan. Sellaisina päivinä hän käy aamu-uinnilla, poimii marjoja talveksi pakkaseen tai katselee järvelle. Ruoaksi hän paistaa ehkä perunoita ja tekee sieni-tofukastiketta.
Kun päivän puuhat on tehty, hän lämmittää rantasaunan, josta näkee auringonlaskun.
Mariannan vinkit mökin ostajalle
1. Tee kotiläksyt. Laadi laskelmat kuluistasi ilman mökkiä ja mieti realistisesti, minkä hintaisen mökin voit ostaa ja minkälaisen menoerän taloutesi kestää.
2. Kysy toista mielipidettä. Jotta säästyt päänvaivalta ja vältyt yllätyksiltä, ota mukaan mökkinäyttöön henkilö, joka on kokenut talo- ja kiinteistöasioissa.
3. Harkitse, mihin sitoudut. Kalustettuna ostettu mökki on aarreaitta mutta myös iso työmaa. Sitä kannattaa harkita tarkkaan, koska tavaroiden läpikäynti on iso urakka.
