Kotivinkki

”Taitellessa saan toteuttaa perfektionismiani” – tuhansia origameja tehnyt Silja käyttää yhden mallin taitteluun jopa tunteja

”Taitellessa saan toteuttaa perfektionismiani” – tuhansia origameja tehnyt Silja käyttää yhden mallin taitteluun jopa tunteja
Silja Keva innostui paperin taittelusta jo lapsena. Vaikka tarkkuutta vaativa harrastus sopii perfektionismiin taipuvaiselle Siljalle, välillä hänkin heittää paperit hermostuksissaan roskiin. Origamien myötä syttyi kiinnostus Japaniin, jonka tutkimisesta tuli myöhemmin ammatti.
Julkaistu: 22.3.2021
”Kun olin lapsi, isäni tykkäsi taitella lennokkeja. Kerran hänen hankkimansa lennokkikirjapinon väliin oli eksynyt vahingossa origamikirja. Innostuin origameista heti. Isäni innostui perässäni. 1980-luvulla origamiharrastus ei ollut Suomessa yleinen. Ei ollut myöskään nettiä, joten tilasimme origamikirjoja ja -papereita suoraan japanilaisista kuvastoista ja liityimme erimaalaisiin origamiyhdistyksiin.
Silja Keva, 41, on harrastanut origameja yli 30 vuotta. Hän muistaa ulkoa monia origamimalleja. Vaativimmat mallit saattavat sisältää yli sata taitosta ja vaatia tuntien taittelun.
Origami tulee sanoista ori eli taittaa ja gami eli paperi. Origamipaperin tulee olla ohutta, jotta siihen on helppo tehdä taitokset. Kopiopaperi on hieman liian paksua. Aito origamipaperi on kuitumaista, joten se ei murru taiteltaessa.
Taittelu on meditatiivista, tarkkaa puuhaa. Yhden vaativan origamin taittelu voi kestää monta tuntia. Origameja tehdessä saan toteuttaa rauhassa perfektionismiani. Välillä tosin hermostun ja ruttaan papereita roskiin.
Vaikeiden mallien jälkeen onkin kiva tehdä välillä helppoja eläintaitoksia lasten kanssa. Uutta mallia kokeillessa kannattaa ensimmäinen versio tehdä aina harjoituspaperista lempipaperinsa sijaan.
Kauniit paperit inspiroivat minua. Nykyisin origamipapereita saa jo kirjakaupoistakin. Käyn työni puolesta Japanissa lähes vuosittain ja tuon aina myös papereita mukanani. Välillä origamien teossa voi olla taukoakin, mutta aina kun saan uusia papereita, innostun harrastuksesta uudestaan.
Yhteen rasiaan on käytetty toistakymmentä paperia, jotka on ensin kaikki taiteltu samalla tavalla ja lopuksi yhdistetty taittelemalla. Perinteisessä origamissa ei käytetä liimaa tai saksia.
Hyönteistaulun Silja on tehnyt teini-ikäisenä. Nyt hänellä on haaveena tehdä samankaltainen rasia, jonka hän täyttäisi origamiperhosilla.
Perinteisessä origamitekniikassa käytetään mahdollisimman vähän taitoksia, joilla halutaan vangita vaikkapa norsun olemus. Modernissa tekniikassa puolestaan pyritään tarkempaan lopputulokseen, johon päästään suurella määrällä taitoksia.
Japani-kiinnostukseni heräili pikkuhiljaa origamien myötä. Perheeseemme tuli myöhemmin japanilainen vaihto-oppilas, ja kävin itsekin Japanissa sekä vaihdossa että työharjoittelussa. Opiskelin lopulta yliopistossa Japanin ja Itä-Aasian tutkimusta ja väittelin aiheesta tohtoriksi.
Nykyään työskentelen opettajana ja tutkijana Turun yliopiston Itä Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksessa. Vapaa-ajalla haluan tehdä jotain kaunista ja söpöä kuten origameja. Harrastan myös japanilaisia kimonoja.
Valmiit origamipaperit ovat usein pieniä, joten dinosauruksia Silja on taitellut isosta valkeasta paperista, jonka hän on itse värjännyt spraymaalilla.
Ohjeita erilaisiin origameihin saa paitsi kirjoista, myös netistä. Erityisesti video-ohjeita on helppo aloittelijankin seurata.
”Tykkään tehdä nykyisin pääasiassa kortteja tai rasioita. Pelkät koristeet ovat vähän hankalia, kun ei tiedä, mitä niillä tekisi.”
Olen tehnyt vuosien varrella tuhansia origameja. Nykyisin teen pääasiassa kortteja tai rasioita, joita voin antaa lahjaksi. Taittelin väitöskaronkkaani viisikymmentä karkkirasiaa, joiden paperina käytin kopiota väitöskirjani mind mapista.
Isoin projektini oli kuitenkin kuudenkymmenen muovisen kurjen taittelu, jotka minulta pyydettiin Ruisrockiin muutama vuosi sitten. Iloitsen, kun ihmiset ovat jälkikäteen tulleet kertomaan muistavansa kurkeni festareilta."
Origameihin liittyy japanilainen ajatus tilapäisestä taiteesta. ”Origamit ovat kuin kirsikankukat, jotka kukkivat vain vähän aikaa. Se on melankolista kauneutta.”
Kommentoi »