Kuvitellaan tilanne, että kumppanisi pyytää sinua tuomaan kaupasta Fazerin sinistä. Kaupassa saat idean, että vietkin hänelle jotain makeaa mutta terveellistä. Nappaat mukaasi pussin kuivattuja taateleita. Nehän ovat erinomaisia! Kumppanisi pettyy. Sinä loukkaannut, tarkoitithan hyvää.
Suklaan kanssa opit ehkä kerrasta, mutta entä kun kyse on yhteisestä ajasta, kotitöistä, puhumisesta, kuuntelemisesta, rahasta, hellyydestä, lastenkasvatuksesta tai kiitoksesta?
Moni parisuhteessa elävä tunnustaa pihtaavansa kumppaniltaan jotakin.
”Pihtaan miehen kaipaamaa kiitosta, kun hän tekee kotitöitä. Teen itse enemmän, eikä minuakaan ole kukaan niistä kehumassa.” Sanna, 38
”Kumppanini toivoisi, että koskettelisimme enemmän sillä tavalla ohimennen. Minulle sopii paremmin, että koskettamiselle on oma aikansa.” Annika, 29
”Puolisoni on monesti ilmaissut, että haluaisi minun järjestävän meille yhteistä aikaa. En saa sitä aikaiseksi, koska ajattelen, että sitä on jo tarpeeksi.” Mia, 36
Väestöliiton psykoterapeutin Johanna Ervastin mukaan pihtaamista tapahtuukin kaikilla parisuhteen osa-alueilla, ei pelkästään seksissä. Kaikilla kentillä pätee myös sama neuvo.
– Se, että antaa toiselle sitä, mitä hän toivoo, on helpoin keino lisätä parisuhteen onnellisuutta. On se sitten mitä tahansa. Monilla pariskunnilla voisi mennä paljon paremmin, jos he tekisivät niin.
Hah, kuulostaa simppeliltä. Jopa itsestäänselvältä. Mikä asiassa sitten mättää? Pariterapeutin mukaan se, että annamme ennemmin sitä, mitä itse ajattelemme toisen toivovan. Tai tyrkytämme omaa hyväämme, jotakin, mikä vastaa omiin tarpeisiimme. Tarkoitus voi siis olla hyvä?
– Ehdottomasti. Pulma syntyy siitä, että olemme toisistamme erillisiä. Ihmissuhteessa on aina kahden ajatukset, kahdet eri tarpeet.
Ongelman taustalla lymyää siis toisen tai molempien ajatus siitä, että on olemassa vain yhdet tarpeet. Että omat tarpeet ovat yhteiset. Tai että omat tarpeet ovat juuri ne oikeat.
Todellisuudessa rakastettu ja arvostettu olo syntyy usein eri asioista, toiselle vaikkapa seksistä, toiselle siitä, että kumppani tukee täysillä, kun asetetaan lapselle rajoja.
Jos erilaista tarvetta ei ota huomioon, toisen tila parisuhteessa kaventuu. Hänelle tulee olo, että hänen toiveensa eivät olekaan kumppanille tärkeitä. Kyse on arvostuksesta ja kunnioituksesta, joiden puute voi johtaa etäisyyden syntymiseen puolisoiden välille.
– Jos toivoo fazerinsinistä mutta toinen tarjoaa aina kuivattuja hedelmiä, ei saa pyytämäänsä vastetta. Nautinto ei täyty. Silloin lähtee lopulta itse hakemaan sitä fazerinsinistä tai tarttuu tilaisuuteen, jos joku kolmas sitä tarjoaa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi kuuntelijaa, hellyyttä, huolenpitoa tai seksiä.
Joskus luullaan kumppanin pihtaavan, vaikkei itse osata kertoa omista tarpeista riittävän selkeästi.
”Naiset sortuvat ajoittain luulemaan, että miehet osaavat lukea rivien välistä ja tulkita pieniäkin eleitä. Eivät osaa. Huomaan ajattelevani usein niin, että jos jotain asiaa ei tuoda esille, niin silloin sen osalta kaikki on todennäköisesti hyvin.” Joel, 33
– On tärkeää osata kertoa, mitä toivoo, jottei vahingossa pihtaa sitä itse itseltään. Toimiva kaava on: kerro, usko ja yhdessä toteuttakaa, kommentoi Ervast.
Yksi eniten pihdattu asia on positiivinen palaute. Toista ei syystä tai toisesta haluta kehua ja kiittää. Tutkimustiedon valossa pihtaaminen kehuissa ei kannata, sillä onnellisissa parisuhteissa myönteistä palautetta annetaan viisinkertaisesti kielteiseen nähden. Esimerkiksi niistä kotitöistä.
”Jos kehun asioista, joita hänen kuuluukin tehdä, minulle tulee teennäinen olo. Huomaan ajattelevani, että mieheni on jotenkin heikko ja tarvitseva. Mietin myös, että saisin sitten koko ajan kiittää ja kehua.” Sanna, 38
– Monesti on niin, että emme jaksa kiitellä toista jostakin, mikä on itselle helppoa ja suorittavaa. Voi olla, että kumppanille kotitöiden tekeminen on suuremman kynnyksen takana. Arjesta voi löytyä jokin toinen asia, jossa asetelma on toisinpäin.
Kehumiseen liitetään helposti ajatus jostakin teennäisestä, jopa mielistelevästä. Hyvää palautetta pitäisikin antaa vilpittömästi, omaan persoonaan sopivalla tavalla, ilman turhaa teatraalisuutta. Ja muistaa, ettei aito kehuminen voi sisältää piikkiä. Kommentti ”kiva, kun sait kerrankin tyhjennettyä astianpesukoneen” on jotain aivan muuta kuin kehu.
Uskomus siitä, että pihdataan, koska pelätään toisen tarpeen yltyvän, menee metsään.
– Itse asiassa käy aivan päinvastoin. Kun antaa, tarpeiden hyökyaaltoa ei synny vaan maininki tasaantuu. Pihtaaminen puolestaan pitää aallon voimissaan.
Ervastin mukaan ilmaus ”elin sillä todella pitkään” kertoo hyvin siitä, että yhdenkin kiitoksen tai kehun vaikutus saattaa kestää kauan.
Seksi ei muodosta poikkeusta. Kun sitä on tasaisesti tarjolla, myös halun määrä tasaantuu eikä asia ole koko ajan mielessä.
Toinen asia, jota säästelemme, on arjen hellyys: ne jalkojen hieromiset, suukot, halailut tai selän silittelyt. Stereotyyppisesti hellyydentarve nähdään enemmän naisten kuin miesten juttuna. Se ei pidä paikkaansa.
– On tyypillistä, että hellyydentarve vaihtelee paljonkin, mutta sitä haluavat sekä miehet että naiset varsin tasaisesti.
Jos tarpeet ovat erilaiset, pariterapeutti ehdottaa yksinkertaista ratkaisua.
– Vuorottelu on asia, jota opetetaan lapsille mutta jota aikuiset eivät muista. Eli tehdään vuorotellen.
Tänään halaillaan tai hierotaan, huomenna ei. Jos vastakkain on halu ja haluttomuus, seksin suhteen voi vuorotella esimerkiksi niin, että tällä viikolla on seksiä ja ensi viikolla ei.
– Jos seksi on muodostunut pulmaksi, arkihellyys kannattaa kytkeä kokonaan irti seksistä. Silloin haluttomamman osapuolen ei tarvitse pelätä, että koskettamisen on aina johdettava seksiin.
Vuorottelu on hyvä keino lisätä tyytyväisyyttä useilla parisuhteen osa-alueilla, sillä vuorottelussa kummankin tarve tunnustetaan eikä sitä pyritä hävittämään.
– Silloin tietää, että minunkin vuoroni tulee, minunkin tavallani tehdään, Ervast sanoo.
Kannattaa myös muistaa, että usein pyydetyt palvelukset ovat nopeita ja helppoja toteuttaa. Kymmenen minuutin hieronta tai kymmenen halausta päivässä tuskin uuvuttaa ketään tai kaataa aikataulua. Tärkeintä on, että fokus on toisessa hetken ihan kokonaan.
– Luomme mielessämme turhia vastakkainasetteluja: minun pitää luopua jostakin, jos teen, mitä toinen pyytää, vaikka tosiasiassa usein ei tarvitse luopua mistään ja toive on helppo toteuttaa.
Millä sitten selitämme sitä, ettemme tee toisen toivomia asioita? Selitykset ovat usein samoja riippumatta siitä, pihtaammeko seksiä, aikaa vai työpanosta. Ehkä yllättäen selitykset liittyvät itseen, eivät olosuhteisiin.
– Yleisimmät selitykset ovat: kun minä olen tällainen, minulta ei tule luonnostaan, en osaa, ei ole minun juttuni.
Kuulostaa sopivalta aikaamme, jossa etusijalle nostetaan yksilön hyvä.
– Tämä aika korostaa sitä, että minulla on oikeus olla juuri sellainen kuin olen, tulla rakastetuksi kaikkine tarpeineni ja tunteineni.
”Mieheni tykkäisi, että laittautuisin enemmän ja käyttäisin naisellisempia vaatteita. Minusta se on ulkonäkökeskeistä ja pinnallista. Tulee sellainen vastareaktio, että ’ota tai jätä, tällainen mä oon’. Ja koska feminismi ja periaatteet.” Heini, 37
– Kannattaa pyrkiä ilahduttamaan toista ja muuttaa selitys, jonka antaa itselleen. On eri asia ajatella: ”joudun luopumaan periaatteistani ja olemaan jotakin muuta kuin olen” kuin ”en myy periaatteitani, mutta voin silloin tällöin laittautua, jos se on toiselle tärkeää”, Ervast kuvailee.
Se, miten asian selittää itselleen, on keskeistä lopputuloksen kannalta, koska myönteisellä selityksellä toisen toiveen voi täyttää hyvillä mielin. Kielteinen selitys taas johtaa helposti ”oletko nyt sitten tyytyväinen” -tyyliseen marttyyriasenteeseen.
”Olen hyvin tyypillinen introvertti: lataan akkujani parhaiten rankan päivän päätteeksi olemalla yksin. Vaimoani taas turhauttaa sosiaalisen kontaktin puute, mutta minun on pakko ottaa omaa aikaa ja pihdata siinä mielessä kosketuksia, sanoja ja läheisyyttä.” Joel, 33
Ervastin mukaan on viisautta tunnistaa oma persoonallisuustyyppinsä ja tarpeensa, mutta niitä ei voi käyttää selityksenä pihtaamiseen.
Ratkaisevaa on se, pystytäänkö luomaan käytäntöjä, joiden avulla molemmat saavat, mitä tarvitsevat. Avainsana on vastavuoroisuus. Jako pitää olla reilu, molempien pitää pyrkiä ilahduttamaan toista.
– On kuitenkin tärkeää muistaa, että ämpärit voivat täyttyä eri asioista. Tasoittuminen voi tapahtua jollain toisella parisuhteen osa-alueella.
Toinen voi kokata, toinen siivota, toinen kuunnella juttuja, vaikkeivät ne aina niin kiinnostaisi ja toinen lähteä mukaan seksiin, vaikkei aluksi olisi haluttanutkaan. Silloin molemmat saavat fazerinsinisensä.
Mitä pihtaamisesta sitten voi seurata? Riippuu siitä, kuinka merkityksellisiä asioita pihdataan, kuinka tahallista pihtaaminen on ja kuinka kauan se kestää.
– Pihtaamisessa on kyse vallankäytöstä silloin, jos toinen ei piittaa, vaikka on monta kertaa sanottu. Jos selittää toisen toiveen aina jotenkin pois, voi parisuhde joutua jopa erouhan alle, Ervast toteaa.
Erouhka. Etääntyminen. Ehkä syrjähyppy. Parisuhteen kriisi. Kuulostaa kamalalta.
Ei pelkästään, sanoo pariterapeutti. Parisuhteen itsestäänselvyydet purkautuvat usein kriisin kautta. Kriisi voi tarjota hyvän mahdollisuuden ryhtyä kuuntelemaan toisen toiveita.
Kriisi voikin toimia eräänlaisena herätyksenä.
– Pihtaaminen voi olla myös hyvän parisuhteen ongelma. Suhteessa on turvaa, luottamusta ja kaikki on ennustettavaa, mutta kääntöpuolena on se, että toisesta tulee helposti itsestäänselvyys.
Emme enää kysy tai kuuntele toisen toiveita vaan luulemme tietävämme vastaukset etukäteen. Kunnes vastaan tulee seinä. Jompikumpi pettää tai ottaa eron puheeksi.
– Eron uhatessa voi käydä niin, että yhtäkkiä onkin helppo kuunnella toisen toiveita. Ei tule sitä tavallista selityslistaa, miksei voi antaa toiselle sitä, mitä hän toivoo.
Lähteenä myös Maaret Kallio ja Osmo Kontula: Happy End. Seksuaalisesti vireät pitkät parisuhteet (WSOY 2015). Pihtaamisesta kertoneiden haastateltavien nimet on muutettu.
Kotivinkki 2/2016.
