Onko sinullakin kantapäätrauma? Se voi olla peruja jo koulun käsityötunneilta
Koulun käsityötunnit ovat jättäneet monelle ikäviä muistoja villasukan kantapään neulomisesta. Kantapäätrauman voi kuitenkin voittaa vielä aikuisenakin, neulomisen asiantuntijat rohkaisevat.
Suomalaiset ovat suurta villasukkakansaa, mutta neulomisen vihatuin vaihe on kantapää. Kun sitä ei oikein opi, syntyy kantapäätrauma. Kotivinkin villasukkakyselyssä 16 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että kantapää on hankala neuloa. Kysely tehtiin Kotona-sivustolla elo-syyskuussa 2024, ja se sai 1357 vastausta.
Helsingin yliopiston etnologian yliopistonlehtori Anna Rauhala arvelee, että kantapäätrauma on peruja koulun käsityöopetuksesta. Kun oppitunneilla ei ehditä neuloa tarpeeksi, joissain kouluissa on tehty toinen sukka tunnilla, toinen kotona. Jos neulominen ei maita, kantapäähän tuskin syntyy lämmintä suhdetta.
”Toisille neulominen on vaikeaa. Traumoja on tullut, jos kantapäätä ei ole oppinut kunnolla ja opettaja on arvostellut sitä huonoksi – jopa nöyryyttävällä tai ilkeällä tavalla.”
Mikä kantapään neulomisessa sitten on niin kinkkistä? Novitan design manager Saara Toikka uskoo, että kavennukset lyhennettyine kerroksineen on sukantekijän kipukohta.
”Kantapäätraumassa voi olla jotain samaa kuin siinä, että joku kokee matematiikan vaikeaksi eikä siksi kiinnostu siitä. Moni aikuisena neulonnan löytänyt on saanut Youtuben videotutoriaaleista ahaa-elämyksen”, Toikka jatkaa.
”Jouduin purkamaan monta kertaa, kunnes onnistuin”
Kantapään neulomiseen liittyy rutkasti muistoja. Näin villasukkakyselyn vastaajat muistelivat Kotivinkin kyselyssä:
”Kantapään kohdalla alkoivat vaikeudet. Olisin tarvinnut hahmotushäiriöisenä enemmän apua, mutta meillä oli niin suuri luokka, ettei ope ehtinyt auttaa tarpeeksi.”
”Kantapää ei meinannut onnistua millään. Lopulta sain aikaan muotopuolen kantapään, jossa oli paljon venyneiden silmukoiden aiheuttamia reikiä, sillä en osannut poimia silmukoita puikolle oikeaoppisesti.”
”Vasenkätisenä kantapään hahmottaminen ohjeesta oli vaikeaa, ja kavennukset tulivat miten sattui. Jouduin purkamaan monta kertaa, kunnes onnistuin.”
”Koulussa tehtiin molempia sukkia yhtä aikaa: ensin kaksi vartta, sitten kaksi kantapäätä. Aluksi kantapää oli hankala, mutta kun teki enemmän, alkoi muistaa vaiheet.”
”Yhden sukan teki ihan helposti, mutta sitä toista sai odotella. Käsialakin oli aika löysää, ja kantapään poimitut silmukat ihan reikäiset. Meni melkein viisitoista vuotta kun tein seuraavat ja hurahdin sukkien neulomiseen.”
”Aloitin sukan kutomisen aikuisena, ja vaikeinta oli kantapään teko. Onneksi hyvä ystävä jaksoi opastaa. Hänen lapsenlapsensa ei muistanut nimeäni, ja totesi 'ai se täti, joka ei osaa tehdä kantapäätä'. Mutta kyllä sen vihdoin opin!”
3 × aloittelevan neulojan villasukkapulma + ratkaisut niihin
1. Silmukat putoavat puikoilta
”Kun neuloo ensimmäisiä sukkia, voi olla haaste saada sellainen neuletiheys, että silmukat eivät liu’u puikoilta. Puupuikot ovat metallipuikkoja kevyemmät, ja niiden pinnalta silmukka ei luiskahda yhtä helposti.”
2. Ärsyttävä rako puikkojen vaihtumiskohdassa
”Alussa voi olla vaikeaa saada neulekäsialaa niin tasaiseksi, että rakoa ei tule. Jotkut siirtelevät silmukoita puikolta toiselle niin, että rako vähän hajoaa. Mutta voin taata: mitä enemmän neuloo, sitä paremmaksi käsiala tasoittuu.”
3. Toinen sukka näyttää erilaiselta kuin ensimmäinen
”Varsinkin jos sukkien neulomisessa on ollut pitkä väli, niissä voi olla erilainen käsiala. Neuletiheys vaikuttaa siihen, miltä sukka näyttää ja tuntuu. Käsiala tasoittuu, kun neuloo enemmän. Mummoni sanoi, että on hyvä asia, jos jokin on käsin tehdyn näköinen.”
Vinkit antoi Novitan design manager Saara Toikka.
