Kotivinkki

Miinusmerkkinen sähkölasku ja ruoka omasta pihasta – ”Meistä tuli downshiftaajia jo ennen kuin koko sanaa oli keksitty”

Miinusmerkkinen sähkölasku ja ruoka omasta pihasta – ”Meistä tuli downshiftaajia jo ennen kuin koko sanaa oli keksitty”
Luonnon kiertokulku määrittelee Eeva-Stiina ja Paula Lönnemon omavaraista arkea heidän kotitilallaan. ”Ajattelen, että koko maailma on kotimme. Se ja tämä tila on annettu meidän vastuullemme, ja meidän täytyy pitää niistä hyvää huolta”, Eeva-Stiina sanoo.
Julkaistu: 15.9.2021

Talviaikaan aamu alkaa lämmityksellä. Samalla kun puu-­uunit lämmittävät Paula ja Eeva-Stiina Lönnemon kotia, hellalla lämpenee tiski­vesi päivän tarpeisiin. Huovutetun kattilamyssyn alla se säilyy lämpimänä ­koko päivän.

Seuraavaksi Eeva-Stiina ja Paula lähtevät ruokkimaan eläimiä, kanoja ja lampaita. Yksi lampaista rientää heti vastaan tervehtimään ja puskee turpaansa silitettäväksi.

– Se on seurallisin lammas, jonka olen ­tavannut. Välillä se asettuu laitumella makuulle rapsuttajan viereen, Eeva-Stiina kertoo.

Eeva-Stiinan ja Paulan lampaat ovat seurallisia. Suomenlammas Astralla ja kainuunharmas Alvalla on omat EU:n korva­merkit, mutta niitä säilytetään kotona laatikossa.

Tällä tilalla pariskunnan päivä täyttyy pitkälti töistä. Työtä omassa pihapiirissä riittääkin, sillä Eeva-Stiina ja Paula pyrkivät viljelemään itse lähes kaiken syömänsä ruoan. Palkkatöitä he sen sijaan tekevät vain sen verran kuin on toimeentulon kannalta aivan välttämätöntä.

– Me tulemme toimeen hyvin vähällä raha­määrällä, Eeva-Stiina sanoo.

  • Asukkaat: Teologian maisteri, kansalaisaktivisti Paula Lönnemo, 55, ja omavaraisviljelijä, metsä­aktivisti Eeva-Stiina Lönnemo, 62.
  • Koti: Pientila Salon Perttelissä. Omakotitalo sekä sitä ympäröivät rakennukset ja viljelmät.
  • Neliöt: 60.
  • Lempipaikka: Paulan lempipaikka on kodin pihapiirissä sijaitseva oma kesämökki, Eeva-Stiinan puutarha sekä riippumatto vaahteran alla.
  • Häpeäpilkku: Auto. ”Vaikka se kulkeekin biokaasulla, sekä pesemättömät ikkunat.”
  • Asumismenot: Muutama satanen vuodessa.
  • Vessojen määrä: Yksi ulkohuussi.

Paula on ammatiltaan pappi, Eeva-Stiina puolestaan nuorisodiakoni ja kanttori. Silloin tällöin he tekevät keikkatöitä seurakunnassa, minkä lisäksi ruotsia äidinkielenään puhuva Paula tekee käännöstöitä. Molemmat myös opettavat: Eeva-Stiina on muun muassa opettanut Salon kansalaisopistolla kompostointia ja omavaraisviljelyä.

– Olemme molemmat halunneet hypätä pois oravanpyörästä ja hidastaa kaikkea elämässämme. Olimme downshiftaajia jo ennen kuin koko sanaa edes keksittiin, Paula kertoo.

Oman kodin pihapiirissä riittää töitä. Lönnemoilla on monta erilaista kompostia heinälle, lannalle ja ruokajätteelle.

Ympäristöasioista molemmat naiset kiinnostuivat 1980-luvulla, jolloin Eeva­-Stiina luki kaiken mahdollisen jo tuolloin tiedossa olevasta ekologisesta kriisistä.

– Silloin tilanne oli se, että jos halusi saada keinolannoittamatonta ruokaa, ainoa vaihtoehto oli viljellä ruokansa itse, Eeva-Stiina muistelee.

Hän päätti parikymppisenä muuttaa lapsuudenkodistaan Helsingistä Sipoon maaseudulle ja opetella itse kasvattamaan ruokaansa.

Myös Paula on kotoisin Helsingistä. Hän kertoo kasvaneensa ekologiseen elämäntapaan kuin itsestään.

– Olen köyhistä oloista enkä ole tottunut matkusteluun, uuden ostamiseen tai kuluttamiseen. Lisäksi olen myöhemmin asunut saaristossa, missä kuluttamisen mahdollisuudet ovat olleet rajalliset. Ekologinen elämäntapa ei tarkoita minulle luopumista, sillä olen kasvanut siihen.

Aluksi tulimme tähän vain vuodeksi vuokralle. Jo ensimmäisen yön jälkeen mietimme, että miksi vain vuodeksi!

Toisensa Eeva-Stiina ja Paula tapasivat vuosituhannen vaihteessa. Heidän tilansa Salon Perttelissä on heidän ensimmäinen yhteinen kotinsa. Sinne he muuttivat vuonna 2002.

– Aluksi tulimme tähän vain vuodeksi vuokralle. Jo ensimmäisen yön jälkeen mietimme, että miksi vain vuodeksi! ­­Eeva-Stiina muistelee.

Vuonna 2005 he saivat ostaa talon tiluksineen omakseen. Kaupan yhteydessä tila sai nimekseen Lönnemo. Kun Eeva-Stiina ja Paula menivät naimisiin, he vaihtoivat myös sukunimensä Lönnemoksi kotitilansa mukaan.

Taimet odottavat ikkunalaudalta pääsyä ensin kasvihuoneeseen, sitten puutarhaan.

Luonto ja sen kiertokulku rytmittävät Lönnemoiden maalaiselämää.

Keväisin he kylvävät ikkunalaudalle taimet, jotka siirretään ensin kasvihuoneeseen, sitten omaan puutarhaan. Kesä ­kuluu puutarhaa hoitaessa, syksyllä sen antimia säilöen. Viljelyyn ja säilömiseen menee huomattavasti aikaa, sillä pariskunta pyrkii elämään mahdollisimman omavaraisesti.

Talvi on puolestaan lepoaikaa, joka loppuu helmikuulla, kun puutyöt alkavat.

– Vuoden kohokohtia ovat sellaiset hetket, kun jotain on saatu valmiiksi: kaikki talven polttopuut on tehty, heinät ovat ladossa tai kun kaikki taimet on saatu kasvihuoneesta istutettua maahan. Ja syksyllä on tietysti pitkä sadonkorjuu­aika, Paula kertoo.

Paulan ja Eeva-Stiinan kasvimaalla kasvaa muun muassa yrttejä, juureksia, tomaattia, kurkkua, erilaisia kurpitsoja, pinaattia ja perunaa.

– Pavut ovat tärkeitä. Kasvatamme härkäpapuja, pensaspapuja, salkopapuja ja ruusupapuja, Paula jatkaa.

Satoa säilötään eri tavoin, kuten pakastamalla, kuivaamalla, umpioimalla, hilloamalla ja keittämällä mehuksi.

Kasvimaansa satoa naiset säilövät eri tavoin esimerkiksi kuivaamalla, pakastamalla ja keittämällä marjat hilloiksi. Maakellarissa säilyvät kaikki juurekset.

– Härkäpavuista voi tehdä hummusta, ja muuten pavut on paras pakastaa. Iso pakastin on meillä luksusta, Eeva-Stiina sanoo.

Paula ja Eeva-Stiina syövät lähinnä kasvis­ruokaa sekä esimerkiksi oman kanalan munia. Täysin kasvissyöjiä he eivät ole.

– Emme osta lihaa kaupasta, mutta jos saamme jostain vaikka riistaa, niin sitä saatamme silloin tällöin syödä.

Paula on aina haaveillut huvilasta meren­rannalla. Niinpä ehdotin, että hän voisi rakentaa mökin tuohon lammelle.

Lönnemoiden pihapiiriin kuuluu noin 60 neliöisen kotitalon lisäksi luhtiaitta, kanala, lampola, saunarakennus sekä ulko­huussi ja kasvihuone. Tontilla sijaitsee myös pieni lampi, jonka laidalla on Paulan oma kesä­mökki.

– Paula on aina haaveillut huvilasta meren­rannalla. Niinpä ehdotin, että hän voisi rakentaa mökin tuohon lammelle, Eeva-Stiina naurahtaa.

Paula on huvilaansa tyytyväinen. Vaikka mökille on vain minuutin kävelymatka kotoa, työasiat unohtuvat sinne mennessä.

– Siellä vain olen. Seuraan lammen lintu­elämää, luen ja kesäöisin välillä nukunkin, hän kertoo.

Aamulla puuhellalla lämmitetty vesi säilyy koko päivän lämpimänä kattila­myssyn alla. Sitä käytetään tiskivetenä päivän mittaan.

Omavaraisuuteen pari pyrkii paitsi ­ravinnoltaan, myös muulta kulutukseltaan. Heille tulee sisälle kaivovesi, ja muutama vuosi sitten talon katolle saatiin aurinkopaneelit.

– Emme halunneet hankkia niitä Kiinasta, vaan hommasimme aurinkopaneelit vasta sitten, kun niitä alettiin valmistaa ­Salossa vuonna 2015. Aurinkopaneelien ansiosta moni asia on helpottunut. Meillä on nyt saunassa sisällä suihku, jonka veden voi lämmittää sähköllä. Aiemmin lämmitimme aina pesuveden puupadassa.

Aurinkopaneelit tuottavat reilun puolen vuoden ajan suuren osan heidän tarvitsemastaan sähköstä, ja ylikin.

– On hauskaa, kun on miinusmerkkinen sähkölasku, Eeva-Stiina sanoo ja nauraa.

– Ylimääräinen tuottamamme sähkö menee sähkö­verkkoon, ja sähköyhtiö maksaa siitä meille. Olemme siis sähkön pientuottajia, Paula jatkaa.

Omat kanat tuottavat tarpeeksi munia kahden ihmisen tarpeeseen. Pariskunta käy kaupassa vain harvoin.

Ekologinen elämäntapa on ollut Lönnemoiden arkea jo 1980-luvulta lähtien. He ovat iloisia, että nykyisin se on sitä jo monelle muullekin.

– Ihmetyttää kyllä, miksi vasta nyt toimitaan, kun ilmastokriisi on ollut tiedossa jo 1960–70-luvulta saakka, Paula sanoo.

Silti Suomessa eletään vielä maapallon kannalta kestämättömällä tavalla.

– Maailman ylikulutuspäivää vietetään elokuussa, mutta Suomessa jo huhtikuussa, Paula jatkaa.

Kaikkien ei heidän mukaansa tarvitse elää samoin kuin he, mutta jo pienillä muutoksilla saa paljon aikaan.

– Pelkkä ekosähköön siirtyminen on jo iso asia. Kodissa voi pienentää lämpö­asteita, vähentää kuluttamista ja miettiä, millä kulkuneuvolla matkustaa. Ruoassa kannattaa suosia luomua, kotimaista ja sesongin mukaista ruokaa, Eeva-Stiina kertoo.

Pyrkimys omavaraisuuteen ei heidän mukaansa tarkoita pelkkää luopumista. Kun aikaa ei mene palkkatöissä käymiseen, matkustamiseen tai muuhun kuluttamiseen, sitä jää enemmän oleelliseen, kuten vaikuttamistyöhön.

– Se antaa enemmän kuin vie. Meillä on nyt enemmän aikaa itsellemme ja olemiselle, Paula sanoo.

”Ajattelen niin, että koko maailma on meidän kotimme. Se ja tämä tila on annettu meidän vastuullemme, ja meidän täytyy pitää niistä hyvää huolta”, Eeva-Stiina Lönnemö sanoo.

3 kommenttia