Rakas Marttala! Oman mummon mökistä tuli Anun perheen kesäpaikka – kalusteetkin isoäidin peruja
Nostalginen kesäkoti
Rakas Marttala! Oman mummon mökistä tuli Anun perheen kesäpaikka – kalusteetkin isoäidin peruja
Miten ihana tilaisuus! Anu Hole sai perheensä kesäpaikaksi entisen mummolansa, josta hänellä on paljon hyviä muistoja. Mummon mökki on saanut uuden elämän vanhaa kunnioittaen.
16.5.2023
 |
Meidän Mökki

Luultavasti melko harva kuulee tällaista lausetta puolisoltaan.

– Sopiiko, että ostan meille kesämökin? Anu Hole kysyi mieheltään Robertilta kolme vuotta sitten.

Anu oli laittanut vuosien ajan rahaa säästöön joka kuukausi ja halusi nyt sijoittaa summan. Taloa näkemättä Robert tuumasi, että osta vaan. Hän tunsi vaimonsa ja tiesi, että kyseessä oli Anulle tuttu ja rakas rakennus, johon liittyi paljon muistoja.

Savonrannassa sijaitseva rakennus on nyt jo kolmannen peräkkäisen sukupolven omistuksessa. Ensimmäinen omistaja oli karjakko Martta Karvinen, josta sittemmin tuli Anun isoäiti. 1950-luvulla Martta jäi leskeksi pienten Juhanin ja Eeron äitinä. Ahkera nainen alkoi säästää palkastaan kaiken liikenevän. Kun kylän sydämestä sitten tuli myyntiin puolivalmis rintamamiestalo, Martta otti säästönsä ja kipitti talon omistajan puheille. Kaupat syntyivät.

Martta avioitui uudelleen, ja perhe kasvoi vielä yhdellä pojalla. Martta-mummo eli talossa kuolemaansa saakka.

– Hänen kuollessaan olin itse 15-vuotias. Taloa jäi asumaan isän velipuoli, joka ei ikävä kyllä jaksanut huolehtia talosta, Anu kertoo.

Kuisti on mieluisa oleskelupaikka. Tuolit ostettiin Liperin kirppikseltä, ja matot teetti Anun äiti yli 50 vuotta sitten itselleen. Vanhat lääkekaapit on kiinnitetty seinään vieri viereen, joten ne toimivat samalla ikkunalautana.
Tupakeittiö on huonekalujen järjestystä myöten samanlainen kuin Anun lapsuudessa. Lamput on tuotu kotoa, ja tuolit ovat kulkeneet Anun mukana vuosia.
2000-luvun alussa rakennuksen kunto oli jo niin huono, että harkinnassa oli sen luovuttaminen palokunnan sammutusharjoituksiin.
Gobeliini löytyi mummon varastoista. Luontoaiheisia koulutauluja Anu keräilee vähitellen, kun niitä tulee kirppiksillä vastaan. Ilmari Lappalaisen Ballerina-keinutuoli oli kymmenen euron huippulöytö kirpputorilta.

2000-luvun alussa rakennuksen kunto oli jo niin huono, että harkinnassa oli sen luovuttaminen palokunnan sammutusharjoituksiin.

– Setäni Juhani kuitenkin päätti, että talo on vielä pelastamisen arvoinen ja alkoi tehdä tarvittavia korjauksia. Hänen toiveenaan oli muuttaa taloon jossain vaiheessa asumaan.

Vauhtia alkoi kuitenkin hidastaa Juhanin korkea ikä.

– Kun hän kuuli meidän etsivän kesäkotia, hän tarjosi taloa meille. Niinpä minä sitten hankkia paukautin meille kesämökin. Kutsumme sitä Marttalaksi.

Vanhoja esineitä on tuotu esiin ja käytetty luovasti ympäri taloa.
Yläkerran Anu on tapetoinut retrotapeteilla sekä satukirjojen ja kalentereiden kuvilla.
Yöpöytinä toimivat söpöt talonpoikaistuolit. Päiväpeiton Anu teki itse.
Turkoosi naulakko ja herätyskello löytyivät talosta. Mekon Anu osti.
Kampauspöytä on löytö Savonlinnan-reissulta. Metsästä tuotu karahka toimii vaaterekkinä, kulahtanut gobeliini pääsi matoksi.

Kun kaupoista oli sovittu, Anu ja Robert lähtivät katsomaan mökkiä. Anua jännitti, mitä mieltä Robert olisi ostoksesta.

– Onneksi hänkin viihtyi ja oli oikein tyytyväinen.

Molempien viihtyvyyttä lisäsi tieto siitä, että uimaan pääsisi läheisellä Säimenenjoella ja että lähiseudun vaihtelevassa maastossa kiemurtelee luontopolkuja.

Suuria remontteja Anu ja Robert eivät ole lähteneet talossa tekemään. Juhani-setä oli jo tehnyt isommat tekniset korjaukset, joten uudet omistavat pääsivät pintojen kimppuun.

Pari halusi palauttaa talon alkuperäisempään asuun, joten esimerkiksi vanhoja sormipaneeleja otettiin esiin uudemman paneloinnin alta. Kovalevyjen päälle Anu on omien sanojensa mukaan ”läiskinyt luovuudella” vanhoja tapetteja ja kauniita kuvia, joita on kerääntynyt vuosien varrella varastoon odottamaan oikeaa sijoituspaikkaa.

Yläkerran seinät kaatuivat kirjaimellisesti lattialle, kun seinissä olleet viilulevyt osoittautuivat toiselta puolelta puupintaisiksi ja niistä syntyi uusi, kaunis ”puulattia”.

Talossa on otettu esiin vanhoja sormipaneeleja ja palautettu sen vanhaa, kaunista ilmettä.

Kaikki muutokset on tehty rauhalliseen tahtiin, sillä mökkiä ei ole tarkoitettu stressaavaksi työleiriksi. Taloa on sisustettu kierrätysmeininki edellä.

– Kaikki vanha, mitä täältä on löytynyt, on katseltu läpi sillä silmällä, josko siitä vielä voisi tehdä jotain. Talossa oli kauniita huonekaluja, jotka saatiin käyttöön, kunhan ensin olin jynssännyt niistä vuosikausien tupakkatervat irti, Anu sanoo.

1950-luvulla rakennettu rintamamiestyylinen talo sijaitsee Savonrannassa Etelä-Savossa.
Valokuvassa ovat Anun isoisovanhemmat. Kellon mummo sai lahjaksi jäädessään eläkkeelle.
Mökillä viihtyvät Anu ja Robert tyttärensä Martan kanssa. Siellä oleilevat mielellään myös aikuiset lapset Olivia ja Oliver.
Varsinaiseksi aarrearkuksi osoittautui pitkään varastona toiminut vinttikerros.
Päästä vedettävä sänky saatiin ilmaiseksi ”hae pois” -ilmoituksen perusteella. Kiinalaiset lyhdyt ja paperipallot ovat vanhoja.
Keittiön hyllyille on koottu vanhoja astioita ja matkamuistoja.

Varsinaiseksi aarrearkuksi osoittautui pitkään varastona toiminut vinttikerros. Kun Anu ja Robert ostivat talon, se oli tupaten täynnä vanhoja huonekaluja. Kasoista löytyivät muun muassa Martta-mummin ja Otto-ukin ensimmäinen keittiönpöytä ja tuolit.

– Niissä oli kauniilla käsialalla kirjoitetut nimitiedot, jotta huonekalut löytäisivät takaisin oikealle omistajalleen jatkosodan jälkeen. Suuri osa kalusteista on meillä nyt käytössä mökillä, monet jopa samoilla paikoillakin kuin mummon aikana.

Vanhassa pullossa on Martta-mummon veljen hääkuva. Hattu on Robertin.
Ennen talon ostoa Anu oli nähnyt sellaista unta, että mummolaan oli tehty terassi. Hämmästys oli suuri, kun Juhani-setä sellaisen todella oli rakentanut Anun siitä tietämättä. Terassi on ahkerassa käytössä. Mukavuutta lisäämään on hankittu lämmittimet.
Talossa on kolme huonetta ja tupakeittiö, kaikkiaan noin 100 neliömetriä.
Anun entisestä mummolasta on tullut rakas paikka koko perheelle. Mökki on mummon mukaan nimetty Marttalaksi.
Säimenen myllyn ympärille on siirretty vanhoja rakennuksia kotiseutumuseoksi ja kesäteatterikäyttöön. Säimenenjoelle Anu ja Robert kulkevat usein kylpytakkisillaan aamu-uinnille.
1 kommentti