Kattoremontin isoin päätös tehdään vesikatetta valittaessa. Usein hankintaan samaa materiaalia kuin aikaisempi katto, mutta vaihtaminenkin on yleensä mahdollista. Teräspelti on suosituin katemateriaali Suomessa. Se on kestävä ja helppohoitoinen. Kun vesikatteeksi valitaan pelti, peruskysymys on: profiili­pelti vai konesaumattu? Profiilipelti tuodaan katolle valmiina, usein aalto- tai tiili­profii­li­sena. Konesaumattu tehdään katolla käsityönä. Niin sanotut tuplasaumat puristetaan kiinni koneella, eikä kattoon tehdä muita reikiä kuin läpiviennit.

Suomessa tiilikatto tarkoittaa lähes aina läpivärjätyistä betonitiilistä kasattua kattoa. Betoni­kattotiilet ovat tasalaatuisia, mittatarkkoja ja kestäviä. Ne ovat tosin varsin painavia muihin katemateriaaleihin verrattuna. Paino hankaloittaa lähinnä tiililavojen nostamista ja käsittelyä. Kun paino otetaan huomioon alusrakenteita tehtäessä, valmiin katon painosta ei aiheudu ongelmia. Tiilikatto on sateessa ja tuulenpuuskissa hiljaisempi kuin peltikatto. Betonikattotiilet on värjätty valmiiksi, mutta yleisesti hyväk­syt­tyjä värisävyjä on vain muutama.

Loivalla tai tasakatolla katteen saumojen pitää kestää seisovan veden painetta. Käytännössä ainoa tällainen katemateriaali on hitsattu bitumikermi. 60-ja 70-luvun pientaloihin yleisesti rakennettu tasakatto on riskirakenne, joka vaatii enemmän huolenpitoa kuin jyrkemmät kattoprofiilit. Lehdet ja jäämöykyt saattavat tukkia kattokaivot, jolloin hitsatutkin saumat joutuvat koetukselle. Pala­huopa on luonteeltaan erilainen. Koska katteessa on paljon verraten heikosti tiivistettyjä saumoja, palahuopaa käytetään vain melko jyrkissä katoissa, joilta vesi valuu nopeasti alas. Kaikkien huopakattojen yleisin ongelma on huono tuulettuvuus.

Kattopinnan pitää olla sitä yhtenäisempi, mitä loivempi katto on. Kattoa sanotaan erittäin loivaksi, jos sen kaltevuus on 1:10 tai vähemmän eli alle kuusi astetta. Konesaumattu pelti­katto voidaan rakentaa tuollaiseen kuuden asteen kaltevuuteen. Joitakin profiili­peltejä voidaan käyttää noin kahdeksan asteen katoilla, tiilikuvioiset tarvitsevat usein hieman jyrkemmän. Palahuopa voidaan valita, jos katon kaltevuus on vähintään 11 astetta, tiilikatto puolestaan edellyttää vähintään 14 asteen kaltevuutta. Jos oman talon kattokaltevuus ei ole tiedossa, sen voi mitata melko tarkasti suhdelukuna. Jos katon lape nousee vaakasuoraan mitattuna neljän metrin matkalla yhden metrin, kaltevuus on 1:4. Asteluvun voi tarkistaa esimerkiksi verkossa julkaisuista taulukoista. 1:4 on asteina noin 14.

Bitumikermi ja palahuopa sekä joskus myös konesaumattu peltikatto asennetaan kiinteälle alustalle, pontattua laudoitusta tai vanerointia suositellaan. Huopakatteiden ja umpilaudoitettujen peltikatteiden alle asennetaan aluskermi. Peltikatto voidaan tehdä myös niin, että jätetään pienet raot laudoitukseen. Profiilipelti ja tiilikate tehdään niin sanotulla roikkuvalla aluskatteella, jonka alla on ruodekehikko. Jokaiseen materiaaliin pitää olla asianmukaiset kiinnikkeet ja oikea kiinnitystapa. Tee-se-itse-remontoinnissa tyypillinen asennusvirhe on se, ettei avata vanhoja rakenteita tarpeeksi eikä huolehdita yläpohjan riittävästä tuuletuksesta ja ilmankierrosta. Toinen yleinen asennusvirhe on se, että aluskate on limitetty liian vähän. Kolmantena huonosti tehdyt läpiviennit. Kattoalan ammattilaiset osaavat useimmiten työnsä erinomaisesti.

Aluskatteella tehdään riittävät nostot jokaista läpivientiä vasten, kun puhutaan savupiipusta tai vastaavasta. Muunlaisissa, kuten viemärin tuuletusputkessa, asennetaan aluskatteeseen läpivientikappale, joka tekee eräänlaisen kaukalon kohteen ympärille. Piippujen ja ilmanvaihtohormien ympärille tehdään pellitykset. Konesaumakatossa piipun pelti tehdään useimmiten samasta rivistä eli nostetaan kattopelti piippua vasten. Kylkipellit tehdään silti yleensä omina palasinaan. Tiili- ja huopakaton sekä profiilipellin kanssa käytetään tehdasvalmiita läpivientejä aina, kun se on mahdollista. Niissä on erikseen juuriosa, putki ja aluskatekappale. Konesaumatussa katossa läpi­vientiin saumataan pellistä niin sanottu tyvi- tai juurikartio. Kun minkä tahansa katon läpiviennit on tehty ammattitaitoisesti, ne kestävät tiiviinä katon käyttöiän.

Käyntisiltojen, lumiesteiden ja muiden kattoturvatuotteiden asentaminen on helpointa kone- ja lukkosaumatulle peltikatolle. Rakenteet kiinnitetään tukeviin, ylös nostettuihin saumoihin. Muilla kattotyypeillä tehdään läpiviennit pohjalaudoitukseen asti. Kun kattoturvatuotteiden asennus suunnitellaan hyvin etukäteen, työ hoituu kohtuullisen helposti. Jälki­asennuksen kanssa onkin sitten enemmän tekemistä. Ero työmäärässä ja kustannuksissa esimerkiksi konesaumatun ja tiili­katon välillä voi nousta melko suureksi. Tiiliä pitää purkaa pois tieltä ja kiinnittää apuruode, johon varsinaiset kattoturvatuotteet tulevat kiinni. Lisäksi tiiliin leikataan lovet raudoille, jotteivät tiilet jää kantamaan painoa. Palahuopakattoon on suhteellisen helppo asentaa kattoturvatuotteita, koska ne kiinnitetään suoraan kiinteään alustaan.

Katemateriaali määrittää esimerkiksi sen, minkä vahvuista ruode­lautaa käytetään. Myös kattotuolien väli vaikuttaa. Painava tiili­katto vaatii paksummat ruoteet kuin pelti. Tehdas­valmisteiset kattoristikot kestävät kyllä lähes poikkeuksetta myös tiili­katon. Mutta jos tekee kattoremonttia vaikka sata vuotta vanhaan kartanoon, jossa on parruista tehdyt kattotuolit ja muut rakenteet, puun vahvuudet pitää selvittää mittaamalla.

Jokaiselle katemateriaalille on oma paikkansa. Yksi erityispiirre on monimuotoinen kattorakenne. Sellaista ei ole järkevää toteuttaa kaikista katemateriaaleista, kuten vaikkapa tiilestä. Jos katolla on paljon kulmia tai muita eri tavalla saumattavia kohtia, huopa- ja konesaumakatto taipuu parhaiten erilaisiin muotoihin. Toki tiilellä ja profiilipellilläkin pystytään toteuttamaan monen näköistä rakennetta, ja varmasti tulee hyvä lopputulos. Työtä ja kustannuksia vain syntyy luultavasti vähän enemmän.

Joillakin pientaloalueilla kunnan rakennusvalvonta määrää melko tarkasti, millaisia kattoremontteja saa tehdä. Vahvimmin suojelluilla kaava-alueilla katon materiaali, muoto, väri, kaltevuus ja jopa vaikutus raken­nuksen korkoon voivat olla tarkkaan säädeltyjä. Ja vaikkei suojeltua kaavaa olisikaan, rakennusvalvonnan viranhaltijoilla on yleensä varsin suuri harkintavalta, kun alueen talojen ulkonäköön kajotaan. Usein kuitenkin selvitään yksinkertaisella toimen­pideilmoituksella.

Kaikille kattotyypeille on saatavilla pinnoitteita, vaikka useimmat ovat valmiiksi värjättyjä. Poik­keuksena on sinkitty konesaumakatto. Sen pitää antaa hapettua pari vuotta ennen maalausta, jotta väri tarttuu pintaan paremmin. Jos miettii pinnoittamista, kannattaa huomioida, missä käyttöikänsä vaiheessa katto on. Ei ole järkevää investoida käsittelyyn, jos katto pitää uusia parin vuoden kuluttua.

Katto kuin katto suositellaan huollettavaksi kahdesti vuodessa. Perushuoltoon kuuluu irtoroskien puhdistaminen, sadevesikourujen ja syöksyjen peseminen. Kaikki läpiviennit on hyvä tarkastaa kerran vuodessa. Tiilen ja huovan kanssa pitää olla vähän enemmän hereillä, ettei katolle pääse kertymään kasvustoa. Sammal­kasvusto hävitetään levittämällä kasvustontorjunta-ainetta, putsaamalla irto­roskat ja harjaamalla katto.

Euromääräisiä arvioita kattoremontin kustannuksista on turha esittää, hajonta on suuri. Suhteellinen vertailu eri materiaalien kesken sitä vastoin onnistuu asiantuntijan pitkällä kokemuksella. Pala­huopa ja bitumikermi ovat mate­ri­aali- ja asennuskustannuksiltaan edullisimmat, mutta käyttöikä on muita lyhyempi. Betoni­katto­tiili on materiaalina yleensä edullisempaa kuin profiilipelti, mutta tiili­katon asennus on kalliimpaa kuin profiili­pellin. Konesaumattu pelti on edullista, mutta sen asentaminen teettää merkittävästi enemmän työtä kuin tiilen tai profiilipellin. Lukkosaumapelti asettuu sekä materiaali- että asennushinnaltaan profiilin ja konesaumatun väliin. Materiaaleista kaikkein kalleinta on poltettu tiili, varsinkin, jos se on vielä lasitettu.