
Oma hissi ja huimat mosaiikkilauteet – Sanna ja Markku rakensivat 340-neliöisen omakotitalon, joka täyttää heidän unelmansa
Vaasalaiset Sanna ja Markku Parkkari rakensivat itselleen kodin ajatuksella, että sieltä ei tarvitse muuttaa pois edes silloin, kun askel alkaa painaa rappusissa. Yläkerrassa keskitytään asumiseen ja alakerrassa on jättimäiset harrastetilat, joissa Markku rassaa autoja ja Sanna entisöi huonekaluja.
Mitä saadaan, kun yhdistetään mies, jonka käsissä taipuvat monen sortin metallit ja nainen, jolta löytyy koulutusta ja kokemusta niin ompelijan, konservaattorin, lavastajan kuin puusepänkin ammatista? Saadaan luova kaksikko, Sanna ja Markku Parkkari, joka päätti ryhtyä talon rakentajaksi. Eikä siitä tulisikaan ihan mikä tahansa talo.
– Asuimme tuolloin Vähä-Kyrössä yritykseni yhteydessä olevassa mukavassa huoneistossa. Koska suunnitteilla kuitenkin oli yrityksen myyminen, tuli ajankohtaiseksi miettiä uusia asumiskuvioita, Markku kertoo.
Kriteereinä oli runsaasti tilaa harrastuksillemme ja sijainti kävelymatkan päässä palveluista.
– Halusimme myös kodin, jossa voisimme asua vielä ikääntyneinäkin. Vaasa on meille molemmille mieluisa kaupunki mökkireissujen kautta ja lisäksi minun syntymäpaikkani. Oli siis luontevaa alkaa etsiä sieltä joko kunnostettavaa taloa tai sopivaa tonttia, Markku sanoo.
Myytäviä kiinteistöjä käytiin katsomassa, mutta mikään niistä ei sopinut yhteen toiveiden kanssa. Mieluinen tontti löytyi lopulta Purolan kodikkaalta asuinalueelta kesäkuussa 2011. Ympäristössä oli monenlaisia vanhempia taloja, rehevää puustoa ja leppoisaa kotikadun tunnelmaa. Tontilla oli kaupantekohetkellä vielä rapattu mökkikummajainen vailla mitään mukavuuksia. Se purettiin pois uuden projektin tieltä. Valmista pakettitaloa tontille ei kuitenkaan ollut tulossa.
– Ehdimme käydä kaksilla eri asuntomessuilla, ja se auttoi näkemään, mitä emme taloon halunneet. Teimme oman hahmotelmamme, listasimme toiveemme ja suuntasimme arkkitehti Juha Koivusalon puheille. Hän sai hyvin kiinni ideoistamme ja piirsi kertalaakista juuri sellaisen talon, jota toivoimme, Sanna kertoo.



Alueen rakennusvaatimuksiin kuului, että talon piti olla kaksikerroksinen. Suunnitelman mukaan tehtäisiin huoltoystävällinen kivitalo. Mutta miten tämä toteutettaisiin, kun rinnetonttia hallitsi valtava kallio?
– Rakennusprojekti aloitettiin keväällä 2012, kun leimat oli papereissa. Ensimmäinen kesä meni kalliota räjäyttäessä, Sanna sanoo.
Koska tontti on keskellä asuinaluetta, työ vaati äärimmäistä varovaisuutta ja vei sen takia aikaa. Seitsemässä viikossa tontilta räjäytettiin tuhannen kuution edestä kalliota ennen kuin päästiin edes rakentamaan. Tämä työvaihe myös nosti kustannuksia roimasti.
– Hassua tässä oli se, että samanlaista kiveä, vaikkakin pienenä murskeena, kuskattiin sen jälkeen takaisin talon pohjaksi. Olisipa ollut joku kone, millä rouhentaa omaa kalliota tuohon tarpeeseen, Sanna nauraa.
Kun tarpeellinen räjäytystyö oli saatu tehtyä, päästiin rakentamaan. Rinnetontilla alakerran harrastetilat tulisivat maanpinnan alapuolelle ja yläkerran asuinhuoneet maan tasalle. Työmaalla aloitti kaksi palkattua kivimiestä työstämään lecaharkoista ja siporexista talon ulkoseiniä. Markku auttoi minkä muilta töiltään ehti, muun muassa nostamalla materiaalia ylös kaivinkoneen avulla. Seuraavaksi työhön tarttuivat kirvesmiehet. Kun työ oli siinä pisteessä, että ikkunat asennettiin paikoilleen, edessä oli seuraava iso haaste ja hidaste.
Talon seiniä tehdessä kesällä ja syksyllä 2012 kaatosade seurasi toista tiheään tahtiin. Tästä syystä rakenteet olivat läpimärkiä, eikä työtä voinut jatkaa ennen kuin kaikki oli saatu kunnolla kuiviksi. Valtavat puhaltimet huusivat kaikkialla talossa ja Sanna ja Markku kävivät jopa kahdesti päivässä pyyhkimässä puisista ikkunanpokista kosteutta. Huolto- ja siivoustöitä lukuunottamatta rakentaminen pysähtyi kokonaan. Pariskunta katseli keskeneräisen rakennuksensa ikkunoista kateellisena, kuinka naapurustoon pulpahteli elementtitaloja jopa parin päivän pystytysvauhtia.
Työtä päästiin jatkamaan kuusi kuukautta myöhemmin. Päivät venyivät myöhään yöhön, kun omien töiden jälkeen kuskattiin paikalle tavaraa ja jätettä pois, käytiin siivoamassa siporex-silppua ja rakennusjätettä sekä tutkimassa taskulampun valossa, miten työ edistyi.
Sanna tarkkaili, että sähkötyöt, valaistus ja viemäröinti toteutuivat suunnitelmien mukaan, Markku huolehti talon rakenteiden etenemisestä. Välillä työmaalla syntyneitä haasteita ajettiin Vähä-Kyröstä selvittämään useamman kerran päivässä.



Talon modernin olemuksen takia haluttiin satsata käyttömukavuuteen myös teknisten ratkaisujen ostalta. Valosuunnitteluun otettiin avuksi Bemi Automationin Mikael Bentzen. Samassa yhteydessä tutustuttiin tarkemmin KNX-älykotijärjestelmään.
– On kätevää, kun kännykän kautta voi muun muassa säätää lämpöä, valoja ja ilmastointia, sekä tarkkailla maalämmön toimintaa, Sanna toteaa.
"Arkkitehti sai hyvin kiinni ideoistamme ja piirsi kertalaakista juuri toiveidemme talon."
Virtaviivainen koti on sisustettu skandinaaviseen tyyliin. Seinäpinnat ovat vaaleat, muutamaa harmaata ja mustaa lukuunottamatta. Lattiat ovat valkoiseksi maalattua tammiparkettia ja harmaata isoa laattaa. Mausteina toimivat Sannan tekemät huonekalut, joiden ympärille muu sisustus on rakentunut. Parin yhteensopiva luovuus on synnyttänyt myös kiinnostavia yksityiskohtia kotiin. Sanna on perheen ideanikkari, joka esittää Markulle ideoita ja toiveita. Lopputulokset ovat laadukkaita ja kauniita.
– Näin esimerkiksi ihanat valaisimet, jotka olisivat sopineet ruokapöydän yläpuolelle, mutta kahden yhteishinta oli sen verran suolainen, että kysyin Markulta, pystyisikö hän tekemään minulle sellaiset? Kyllähän se häneltä onnistui, Sanna muistelee.

Kodista löytyy kaksi taideteosta, jotka Sanna halusi harkinnan jälkeen maalattavan kiinteiksi seinälle. Makuuhuoneen höyhenteoksen maalasi Paint it Blackin Juha Peltonen suoraan slammatulle betonipinnalle. Suunnitteluvaiheeseen liittyy erityinen piirre.
– Aina kun minulla oli aikaa, googlettelin kuvia höyhenistä löytääkseni mieluisen mallin näytettäväksi Juhalle. Päivänä, jona meillä oli sovittu tapaaminen talolla, lähdimme tulemaan veneellä mökiltä Vaasaan. Yhtäkkiä huomasin rantavedessä kelluvat kaksi täydellistä joutsenen höyhentä. Ne olivat juuri sitä, mitä halusin!
Sanna poimi höyhenet talteen ja pyysi Juhaa toteuttamaan teoksen ne mallinaan.
– Oli jännittävää tulla katsomaan valmista työtä – olisiko Juha tavoittanut ajatukseni? Kyllä hän oli. Pidän lopputuloksesta todella paljon.
Kodin vierashuoneesta puolestaan löytyy taiteilija Teemu Järven kaurispostikortin pohjalta Juha Peltosen toteuttama kynäruiskumaalaus. Eläimet ja linnut ovat parille todella tärkeitä ja heillä on ollut mökillä oma kauris, jota myös ruokittiin. Siksi aihe maalaukselle oli helppo löytää.


Kodin sauna on varsinkin Markun silmäterä ja melkoisen ajatustyön tulos. Hän halusi saunaan turkkilaishenkiset mosaiikkilauteet, mutta kukaan valmistaja ei suostunut sellaisia tekemään.
– Kaakeli imisi niin paljon lämpöä, ettei mikään kiuas pystyisi lämmittämään saunaa riittävästi. Erikoislaatoittajatkin kyseenalaistivat suunnitelman. Lopulta päätin, että suunnittelisin toimivan ratkaisun itse.


Runko tehtiin RST-profiilista, jonka päälle tuli siporexista muotoiltu lauderakenne. Ilmastointiventtiilit pitäisivät huolta siitä, että ilma kiertäisi ontossa rakenteessa. Siporexiin jyrsittiin urat lattialämmityskaapelille. Näin kivipinnan lämpötila saataisiin pidettyä stabiilina ja mukavana.
– Mosaiikkipinnan latoi uskomattoman tarkka laattamies, ja lopputulos on upea. Kivipintaisessa tilassa kaikui ikävästi, mutta ongelma ratkaistiin asentamalla kattoon akustolevyä, Markku kertoo.
Kokonaisuudessaan saunaprojekti eteni hitaasti, mutta kosteat löylyt juuri sopivan lämpöisillä mosaiikkilauteilla palkitsevat.
Kymmenen vuoden aikana koti on osoittautunut mieluisaksi ja toimivaksi. Vanhuuden päiville suunnitellulle hissillekin on jo löytynyt käyttöä, kun sillä on kuljetettu niin kauppakasseja kuin jo edesmennyttä seniorikoiraa, joka osasi pyytää kuljetusta taputtamalla hissin ovea käpälällään. Aktiivinen pariskunta katsoo luottavaisin mielin eteenpäin ja nauttii hyvin onnistuneesta yhteisestä projektistaan.



