Opettaja Else, 47, jäi virkavapaalle ja perusti unelmiensa lankakaupan: ”Suurin muutos on se, etten ole enää väsynyt”

Elokuussa 2022, syksyn ensimmäisenä työpäivänä, luokanopettaja Else Marttinen nousi autostaan koulunsa parkkipaikalla ja törmäsi työkaveriinsa. Tämä kysyi, millä mielellä Else oli palaamassa kesälomiltaan töihin.

– Tämä on viimeinen vuoteni opettajana, Else vastasi, ja yllättyi hieman itsekin, vaikka opettajan työ oli tuntunut liian raskaalta jo monen vuoden ajan.

Jatkosuunnitelmiaan siinä parkkipaikalla Else ei osannut vielä kollegalleen kertoa. Mutta kun hän työpäivänsä päätteeksi meni kotiin, oli kaikki selvää.

Else kertoi miehelleen ryhtyvänsä lankakauppiaaksi.

Nyt Elsen lankakauppa Armi Yarns sijaitsee Helsingin Herttoniemenrannassa, modernin asuintalon kivijalassa. Marraskuussa 2023 auennut kauppa on Elselle niin rakas, että hän sanoo sitä kolmanneksi lapsekseen.

Else avaa myymälänsä ovet asiakkaille arkisin kello 12. Aamuisin hän postittaa verkkokauppatilauksia omassa rauhassaan. ”Kun virkavapaani alkoi, huomasin, etten herääkään luonnostaan kuudelta, vaan saatoin nukkua puoli yhdeksään.” Kun virkavapaa päättyy elokuussa 2024, päättyy myös Elsen virkasuhde.

”En pystynyt enää olemaan opettaja”

Edes lankakauppias ei ole ammatti, jossa Else näkisi itseään lopun ikäänsä.

– Olen ilmeisesti ihmisenä sen tyyppinen, että tykkään tehdä erilaisia juttuja, ja teen niitä jonkin aikaa, hän sanoo.

Lukion jälkeen Elseä kiinnosti ennen kaikkea taidefilosofia. Kun yliopisto-opintoja oli takana pari vuotta, Elsestä tuli äiti. Toinen lapsi syntyi puolitoista vuotta myöhemmin.

Valmistuttuaan Else totesi, ettei taidefilosofeille ollut töitä. Mutkan kautta hän päätyi opettajan sijaiseksi alakouluun. Siellä Else viihtyi niin hyvin, että opiskeli ensin luokanopettajaksi, sitten elämänkatsomustiedon aineenopettajaksi. Sitten hän sai opettajan viran helsinkiläisestä alakoulusta.

Opettajana Else työskenteli viisitoista vuotta. Aluksi hän viihtyi ammatissaan.

– Mutta vuosien mittaan työ muuttui totaalisesti. Kun aloitin, kouluissa oli avustajia. Jos lapsella oli erityisen tuen tarve, hän sai tukea. Sitten avustajat katosivat. Jokainen vuosi alkoi sillä, mistä tänä vuonna säästetään.

”Myyjä muistutti, ettei koskaan ole liian myöhäistä”

Työn kuormittavuus ei ollut Elselle ainoa syy vaihtaa alaa. Omat lapset ehtivät kasvaa aikuisiksi, ja Else huomasi, miten koululaisten arki ei ollut kotona enää ajankohtaista.

Koronavuosina Elsen perheen koti alkoi tyhjentyä, kun uusperheen neljä lasta muuttivat yksitellen omilleen. Else alkoi neuloa entistä enemmän. Hän perusti Instagramiin neuletilin ja löysi ympärilleen neulovien ihmisten yhteisön.

Juuri se valoi uskoa kaupan perustamiseen.

– Ei lankakaupan asiakaskuntaa olisi ilman Instagramia, Else kertoo.

Ensimmäisen kimmokkeensa kaupan perustamiseen Else muistaa saaneensa ensimmäisenä koronakeväänä. Silloin hän vietti hyppytuntejaan lankakaupassa koulun lähellä, kun ei kokoontumisrajoitusten vuoksi voinut viettää aikaa opettajainhuoneessa.

– Sanoin myyjälle, että vitsi sulla on ihana työ. Ja hän vastasi, että eihän koskaan ole liian myöhäistä. Kyllähän sinäkin voit vaihtaa alaa.

Ajatus kypsyi pari vuotta, kunnes kirkastui elokuisen työpäivän aikana. Else kertoi siitä kaikille: perheelleen, ystävilleen, oppilailleen ja heidän vanhemmilleen. Näin Else kertoo toimivansa: kun asioista kertoo julkisesti, ne täytyy tehdä.

Myös puolison ensireaktio merkitsi paljon.

– Hän sanoi minulle heti, että ihan sairaan hyvä idea. Hän on aina tukenut minua kaikessa mahdollisessa, ja sen ansiosta uskalsin lähteä tähänkin.

Ensimmäisinä viikkoinaan lankakaupalla Else saattoi havahtua arjen muutokseen. ”Jos minulle tuli vessahätä, tuntui ihmeelliseltä, että voisin mennä vessaan. Tämä voi tuntua pieneltä asialta, mutta on opettajan arjessa iso. Jos kesken kaksoistuntia lähtee luokasta, ei voi tietää, mitä siellä sillä välin tapahtuu.”

Neulominen merkitsee Elselle ennen kaikkea läsnäoloa. ”Neuloessani en voi kiirehtiä. Siinä missä joogassa edetään hengenveto kerrallaan, neulekin valmistuu aina lopulta yksi silmukka kerrallaan.”

”Päätös tuntui joka aamu oikealta”

Elokuuta 2023 Else kuvaa elämänsä parhaaksi. Koko edellisen lukuvuoden ajan hän oli jättänyt hyvästejä koulumaailmalle. Mielessään hän oli rakentanut unelmiensa kauppaa: kaunista tilaa, jonne asiakkaiden olisi hyvä tulla, jossa hän voisi itsekin tutustua uusiin ihmisiin ja myydä ekologisia ja eettisiä lankoja.

Hän oli myös aloittanut yrittäjäopinnot, kuunnellut yrittäjyysaiheisia äänikirjoja, käynyt Ikeassa valitsemassa tulevaan liiketilaansa hyllyjä.

Kouluvuosi päättyi, ja Else jäi virkavapaalle.

– Samanlaista elokuuta tuskin tulee enää ikinä. Nukuin pitkään, vaikka olin aina kuvitellut olevani aamuihminen. Hetkellisesti tunsin oloni tosi nuoreksi, niin kuin silloin, kun aloitin opintoni. Minusta tuntui, että kaikki on mahdollista.

Yrityksen alkuvaiheen tueksi Else haki TE-toimistosta starttirahaa. Tuki on noin 700 euroa kuukaudessa, ja sitä voi saada enintään vuoden ajan yrityksen perustamisesta. Yrityksensä Else perusti samana päivänä, kun myönteinen starttirahapäätös tuli. Sitten hän alkoi etsiä liiketilaa kotinsa lähettyviltä.

Yrityksen perustaminen ei missään vaiheessa jännittänyt tai epäilyttänyt, Else sanoo. Toki se toi päätökseen turvaa, että Else ja hänen miehensä tulivat alkuun toimeen puolison tuloilla. Jos lapset olisivat asuneet kotona, ei elämänmuutos olisi ollut mahdollinen, Else sanoo.

– Liiketilani lähistöllä on paljon maahanmuuttajien perustamia pieniä yrityksiä. Mietin, että jos he pystyvät ryhtymään yrittäjiksi vieraassa maassa, niin kai minäkin tähän pystyn.

Vaikealta hänen mukaansa tuntui lähinnä ”kaikki käytännönläheinen pikkusälä”, kuten maksupäätteen tai verkkokauppa-alustan valitseminen tai pankkiasioiden järjestäminen.

Ja olihan myymälän perustamisessa työtä. Else kokosi hyllyjä ja laittoi liiketilaa. Opetteli tekemään nettisivuja, perusti verkkokaupan. Suunnitteli logon, teki ikkunateippaukset. Hankki lankoja hyllyjen täydeltä.

Puoliso auttoi paljon, mutta jokainen päätös oli Elsen takana.

– Välillä iltaisin nukkumaan mennessä mietin, että ei helvetti, ei tästä tule mitään. Mutta päätin, että jos kaupan perustaminen tuntuu huonolta idealta aamullakin, niin mietin asiaa uudelleen. Eikä se koskaan tuntunut.

Viimeinen vuosi opettajana oli haikea, Else sanoo. ”Minulla oli vuosi aikaa hyvästellä kaikki. Joulujuhlassa makustelin, että tämä on viimeinen kerta, kun olen tässä. Minulla oli mielettömät työkaverit ja ihanat oppilaat. Heitä tuli ikävä.”

”Tämä ei vielä tunnu työltä”

Armi Yarns on juuri sellainen paikka, josta Else haaveili pitkään. Pieni valoisa tila kutsuu piipahtamaan ja hypistelemään. Muutamassa kuukaudessa Else on jo saanut kanta-asiakkaita – uusia kavereita – jotka saattavat käydä kaupalla vain vaihtamassa kuulumisia.

Ikean hyllyissä lepää pehmeitä keriä kirkkaissa väreissä. Osa langoista on pieniltä merkeiltä, joita Else myy ainoana Suomessa.

– Myyn lankoja, joiden alkuperän tiedän. Marketista saa kyllä halvemmalla, mutta minulla on paljon asiakkaita. Jaamme samat arvot, joista itse pidän tiukasti kiinni.

Kauppa on käynyt hyvin, ja ensimmäisten kuukausien jälkeen Else on jo pystynyt maksamaan itselleen palkkaa. Tulevaan hän suhtautuu luottavaisesti, sillä käsityöt ja neulominen ovat vahvoja trendejä, joiden laantumiseen lähivuosina hän ei usko.

– Jos olisin ollut yrityksen perustamisesta kauhean epävarma, en olisi ryhtynyt tähän. Minulla on koko ajan ollut varmuus siitä, mitä haluan, ja usko siihen, että se onnistuu.

Töitä Elsellä on nykyään enemmän kuin opettajavuosinaan. Myymälä on avoinna keskiviikosta lauantaihin. Muina päivinä Else hoitaa verkkokauppaa ja yrityksen hallinnollisia tehtäviä. Tulevaisuudessa hän toivookin voivansa palkata yritykseen osa-aikaisen myyjän.

Omaa työntekoaan Else on opetellut rajaamaan.

– Ensimmäisinä kuukausina se meni ihan överiksi. Jos heräsin kesken unien viideltä aamulla, saatoin alkaa tehdä verkkokauppaa puhelimella.

Siltikään yrittäjyys ei vielä ole tuntunut rankalta. Oman kaupan pyörittäminen on innostavaa ja tuntuu kaikesta huolimatta kevyemmältä kuin entinen työ.

– Opettajan työ on ihmissuhdetyötä, jota nykyään tehdään isoissa ja meluisissa ryhmissä. Olen aika herkkä ihminen, ja se teki minusta hyvän opettajan, mutta samalla se kulutti minua. Lankakaupassa minusta tuntuu, että olen suojassa.

Ehkä eniten elämää onkin Elsen mukaan muuttanut se, ettei hän enää ole arjessaan niin väsynyt.

– Kun vielä olin ope, tulin töistä kotiin väsyneenä ja neuloin. Nyt, kun tulen töistä kotiin, en ole enää väsynyt. Ja sitten minä neulon.