Oma kerros eläimille – Harshalin ja Lorenzon 11 huoneen hirsitalossa asuu 42 eläintä

Kun Lorenzo Standen on aamulla hoitanut perheen lemmikit – viisi koiraa, kaksi kissaa, kymmenen kania, seitsemän papukaijaa, neljä marsua, kahdeksan kanaa, kaksi kukkoa, kolme gerbiiliä, sammakon ja kalat – hän lähtee naapurin hevostallille.

Sen jälkeen hän käynnistää auton mäntsäläläisen kotitalon pihalla ja suuntaa töihin. Puoliso Harshal Karvande jää tekemään töitä kotiin, suunnittelemaan mobiilipelejä suomalaiselle pelifirmalle Roviolle.

Autossa Lorenzo napsauttaa päälle Iskelmäradion tai Suomipopin ja alkaa laulaa mukana.

– Huonosti kylläkin! hän sanoo.

Lorenzo rakastaa työtään espoolaisessa eläinkaupassa ja jopa työmatkoja, niin kuin montaa muutakin asiaa uudessa kotimaassaan. Pariskunta muutti Intiasta Suomeen reilut neljä vuotta sitten.

Musiikki on oiva keino opetella kieltä. Autossa sekä kodin karaokelaitteissa soivat usein esimerkiksi Kaija Koo, Bess, Behm ja Olavi Uusivirta.

Joulunakin laulettiin, kun monikymmenpäinen vierasjoukko istui Harshalin ja Lorenzon olohuoneessa ja tapaili Tonttujen jouluyötä suomeksi kansallisuudesta tai kielitaidosta riippumatta. Tiptap-rallatukseen oli helppo yhtyä. Kun ystäväjoukko otti vastaan uutta vuotta Kansalaistorilla Helsingissä, illan kohokohta oli Bessin esittämä, yhdessä hoilattu Ram pam pam.

Harshalin äidinkieli on marathi ja työkieli englanti, suomea hän osaa auttavasti. Lorenzo puhuu englantia, lisäksi molemmat osaavat hindiä. Lorenzon suomi soljuu jo sen verran, että hän pystyy palvelemaan eläinkaupan asiakkaita suomeksi.

– Tosin sanavarastoni liittyy eläimiin, en osaa keskustella vaikkapa sähköstä tai politiikasta, Lorenzo kertoo.

Harshal puuttuu heti puheeseen.

– Lorenzo on liian itsekriittinen! Hän juuri tilasi autolle huollon suomeksi ja osaa hyvin asioida rautakaupassa.

Ystäväjoukko vain laajenee

Ensimmäiseksi Suomen-kodikseen Harshal ja Lorenzo ostivat omakotitalon Vantaalta. He kaipasivat kuitenkin lisää tilaa rescue-lemmikeille sekä kaikille muille eläimilleen sisällä että ulkona.

Viime vuonna myyntiin tuli yli 250 neliön hirsitalo hevostilalta Mäntsälästä. Kauppojen yhteydessä pariskunnalle lohkottiin tilasta oma tontti. Kaivattua tilaa Harshal, Lorenzo ja lemmikkilauma saivat 11 huoneen verran.

Pariskunta haluaa pitää kodin ovet täällä yhtä avoimina kuin oli Intiassa tottunut. Siellä pari-kolmekymmentä ihmistä usein kokoontuu viikonloppuisin yhteen. Suomessakin vieraat ovat usein tervetulleita.

Lorenzo kertoo, että miehet saunovat noin kerran kahdessa kuukaudessa. ”Tykkäämme saunoa, mutta pörssisähkösopimuksen vuoksi säästämme sähköä. Olemme kokeilleet myös lumessa pyörimistä ja avannossa käymistä.”

Harshalin työhuone on pelejä täynnä. Lautapelit ovat iso osa pariskunnan sosiaalista elämää. Niitä lähetettiin Intiasta matkaan seinän kokoinen hyllyllinen. Pelatuin on Concordia, strategiapeli, jossa rakennetaan Rooman valtakuntaa. Helppo peli illanistujaisiin on Ticket to Ride.

Ystäväpiiri on kasvanut Suomessa nopeasti. Työpaikat ovat auttaneet integroitumisessa. Talon myynyt tallinomistaja Tiina asuu yhä naapurissa, ja hänestä ja hänen aikuisista lapsistaan on tullut tärkeä lähipiiri. Omia ihmisiä on löytynyt myös pariskunnan lemmikkien hoitajista. Erityisesti Lorenzo löytää uusia ystäviä helposti vanhojen kautta, ja Harshalin ystävistä tulee nopeasti pian yhteisiä.

– Kutsumme ystäviä kylään melkein joka viikonloppu, Harshal kertoo.

Siihen he ottivat mallia naapureiltaan Intiassa. Siellä pienten lasten vanhemmat tekivät paljon töitä, mutta kutsuivat silti pihalleen grillaamaan vaikka kymmeneltä illalla. Jos elinsiirtoja tekevät ihmiset löytävät aikaa ystäville, kyllä mekin, Harshal muistaa miettineensä.

Papukaijojen laji raita-aratti tulee Etelä-Amerikasta. Harmaata kutsutaan Sepoksi ja vihreää Ismoksi Salatut elämät -sarjan näyttelijöiden mukaan.

Bengalinkissa eli aasianmetsäkissa Bree on niin aktiivinen, että se pitää omistajansa virkeinä.

Talo on melkeinpä rakennettu eläinten ehdolla. Tanskandoggi Rufus lepäilee sängyssään. Eläimille on varattu kokonainen kerros, ja kaikilla koirilla on omat sänkynsä. ”Meitä ilahduttaa ajatus, että kodissamme on ollut eläimiä jo ennen meitä, esimerkiksi kääpiökana.”

Lintu pääsi häkistä

Rakastan tätä maata, Lorenzo sanoo usein. Sopeutumisessa on auttanut se, että Intiassa hän tunsi usein ulkopuolisuutta. Isovanhemmat isän puolelta tulivat Irlannista ja Britanniasta. Äiti oli puoliksi kanadalainen, puoliksi intialainen. Kun nimikään ei ollut intialainen ja ulkonäkö poikkesi valtavirrasta, Lorenzo ei tuntenut saavansa tasavertaista kohtelua.

Harshal pyykkää, maksaa laskut, täyttää astianpesukoneen ja useimmiten imuroi. Lorenzo käy kaupassa työmatkalla, järjestelee kotia, vie roskat, hoitaa kasvit ja huolehtii isosta eläinjoukosta. Eläinten parissa saattaa vierähtää neljäkin tuntia päivässä.

Suomessa ilahduttaa se, että asiat hoituvat sääntöjen mukaan. Ajokorttia hakiessa paperityöt ovat kaikille samat. Intiassa virallinen byrokratia on vasta pieni osa asian hoitamista, loppu riippuu virkailijasta, omasta taustasta ja silkasta tuurista.

Siksi Lorenzo stressasi pariskunnan kolmen koiran tuomista Suomeen. Prosessi oli Intiassa monimutkainen, mutta Suomessa kaikki sujui parissa minuutissa mikrosirujen skannauksella.

– En ole koskaan ollut niin helpottunut! Se sai minut rakastamaan tätä maata ensi hetkestä.

Mäntsälän maisemissa Lorenzo kokee voivansa hengittää rauhassa. Olennainen osa tunnetta on se, että miehet voivat ilmaista itseään vapaasti. Intiassa homoparilla ei ollut helppoa. Kahdestatoista yhdessä eletystä vuodesta vasta viimeiset kaksi ystävät ja perheet tiesivät heidän suhteestaan. Sitä ennen he esiintyivät ystävinä.

– Kuin lintu olisi päässyt häkistä, Lorenzo kuvailee.

Lorenzo on opiskellut eläinpsykologiaa ja työskenteli Intiassa kaltoinkohdeltujen ja kuolemantuomiolta pelastettujen eläinten parissa. Se ei ollut helppoa, sillä työ oli usein turhauttavaa ja rahoitukseen saattoi liittyä poliittisia kytköksiä. Tilanteet myös muuttuivat nopeasti. Kun Maharashtran osavaltiossa määrättiin vuonna 2015 naudanlihan syöntikielto, karjaa hylättiin niin, että eläinpelastuskeskukseen saattoi tulla yli sata lehmää, härkää tai biisonia päivässä.

Silti Lorenzo ajatteli, että eläimet tarvitsevat häntä niin paljon, ettei Intiasta voi lähteä. Avni-tiikerin tapaus sai hänet muuttamaan mieltään. Liian lähellä asutusta liikkunutta tiikeriä yritettiin saada kiinni yli kahden vuoden ajan. Lain mukaan se olisi pitänyt rauhoittaa ja siirtää kauemmas ihmisistä, mutta joku ehti ampua sen, Lorenzo kertoo itkien. Sen jälkeen hän oli valmis lähtemään. Viikkoa myöhemmin Harshalille tarjottiin työpaikkaa Roviolta Suomesta.

Tiikerin tapaus ei ollut ensimmäinen kerta, kun Lorenzo koki epätoivoa. Parikymppisenä hän masentui panostettuaan tarmonsa eläinsuojelukeskukseen, josta paljastuikin öljyrahojen rahanpesua.

Pelastajaksi tuli armeijan hylkäämä, jalkansa loukannut hevonen, jolle Lorenzo antoi nimen Reason. Kaikelle on syynsä, hän ajattelee. Hevosesta tuli syy jatkaa työtä eläinten parissa.

– Olen elämäni velkaa eläimille, hän sanoo.

Kodinhoitoa ilman palvelusväkeä

Intiassa on tavallista, että palvelusväki huolehtii ruoanlaitosta, siivouksesta, eläimistä, puutarhasta ja vaikkapa auton pesusta. Niin oli myös Harshalin ja Lorenzon perheissä. Suomessa kaikki muuttui, ja miehet ovat opetelleet kokkaamaan.

– Meillä ei ollut hajuakaan, miten ruokaa tehdään. Se vain ilmestyi pöytään, ja aterian jälkeen astiat korjattiin pois, Harshal kertoo.

He harjoittelivat ruokia, joita olivat syöneet Intiassa, kuten kana-biryania tai linssiruokia. Sukulaiset lähettivät reseptejä, Suomen Intia-kaupoista sai hyvin mausteita. Lorenzo ei olisi koskaan kuvitellut voivansa nauttia ruoanlaitosta.

– Vieläkin tuntuu uskomattomalta, että osaamme tehdä ruokaa. Se ei olekaan vaikeuttanut elämää, vaan tuonut iloa, Lorenzo miettii.

– Kun tekee asioita itse, on enemmän läsnä nykyhetkessä, Harshal pohtii.

”Vantaalla asuessamme olimme Iittalan vaki-asiakkaita, ja siksi meillä on paljon lasia. Olemme ihastuneet myös Muumi-tavaroihin”, Lorenzo sanoo.

Viikonloppuisin pariskunta kokkaa ystävilleen intialaista, mutta arki-iltojen ruoanlaittoon heillä on tiukka rutiini. Pari käy kuntosalilla viisi kertaa viikossa ja noudattaa tarkkaa ruokavaliota: aterialla syödään 50 grammaa riisiä, 150 grammaa kanaa ja 250 grammaa kasviksia per henki.

– Riisi valmistuu riisinkeittimessä, kana grillissä ja kasvikset lämmitämme pannulla, Harshal sanoo ja nauraa.

Lorenzo nauttii nykyään myös talon siivoamisesta.

– Siihen muodostuu side. Siivouksen ansiosta tunnen olevani yhteydessä kotiin ihan eri tavalla kuin ennen.

Harshal ja Lorenzo ovat päätyneet lapsuuden unelma-ammatteihinsa. Harshal halusi pelisuunnittelijaksi ja Lorenzo työskentelemään eläinten parissa. Unelmaa täydentävät tanskandoggit Ariel, Tyra, Passion ja Rufus.