Oiva Parviainen oli ”levoton sielu”, jonka suunnittelemilla tuoleilla ja sohvilla kalustettiin lukemattomia koteja

Monet kymmeniä elleivät satoja huonekalumalleja suunnitelleet muotoilijat ovat jääneet vaille mainittavaa huomiota, kun ura on päättynyt. Yksi heistä on Lahdessa työskennellyt sisustusarkkitehti Oiva Parviainen (29.5.1936–31.5.2018). Syitä on monia.

Parviainen keskittyi huonekaluihin, jotka sopivat 1950–1970-lukujen niukkoihin neliöihin ja kuluttajille, jotka sisustivat mieluiten taloudellisesti ja kruusailemattomasti. Tuotannosta ei ole sen laajuudesta huolimatta noussut klassikoita. Hän ei pitänyt meteliä itsestään. Yritykset, joille hän suunnitteli, ovat yhtä lukuun ottamatta lopettaneet toimintansa vuosikymmeniä sitten, samoin huonekalutehdas, jonka omistajana ja toimitusjohtajana hän itse ehti toimia. Toisaalta Oiva Parviaisen muotoilu on yhä tuoretta ja erittäin toimivaa.

Oiva Olavi Parviainen oli kotoisin Viipurin läänistä Valkjärveltä. Elsa (os. Miettinen) ja Pietari Parviaisen perheeseen kuului seitsemän vuosina 1923–1938 syntynyttä lasta. Isä Pietari toimi vääpelinä, ja perhe asui Oivan syntymän aikoihin Valkjärven kasarmilla, jonka rakennukset olivat valmistuneet vuonna 1928. Tiloissa toimi ensin Polkupyöräpataljoona 2 ja Oivan varhaislapsuudessa Jääkäripataljoona 2.

Talvisota tuhosi kodin rauhan äkisti. Oivan isä kaatui rintamalla sodan ensimmäisenä päivänä 30. marraskuuta vuonna 1939 Kivennavalla. Varhainen isättömyys jätti syvät jäljet Oivaan, ja hän mietti vielä vanhana miehenä tuntemattomaksi jäänyttä isäänsä. Millainen hänen ja isän suhteesta olisi muodostunut? Hän tunsi myös outoa kaipuuta lapsuutensa maisemiin, vaikka ei voinutkaan muistaa niistä paljoakaan.

Sodan jaloista paennut perhe asettui Lahden seudulle. Piirustustaitoinen Oiva haki ja pääsi opiskelemaan Taideteollisen oppilaitoksen sisustustaiteen osastolle vuonna 1955. Kurssitovereihin kuuluivat Yrjö Kukkapuro, Erik Uhlenius, Rolf Nyman, Liisi Tandefelt, Eeva Niskanen, Marjatta Pelkonen ja Harry Moilanen. Varsinkin Yrjö Kukkapurosta tuli noina vuosina hyvä ystävä.

Lepokalustolle

Vastavalmistuneena sisustusarkkitehtina Oiva perusti suunnittelutoimiston, jonka nimeksi tuli vuonna 1958 Kaupparekisterin mukaan Finn-Forms. Toimitilat sijaitsivat Lahdessa osoitteessa Vuorikatu 33 C. Hän sai ensimmäiset varsinaiset suunnittelutehtävänsä Lahden Lepokalustosta, joka aloitti juuri vuoden 1958 kevään aikana yhteistyön nuorten suunnittelijoiden kanssa. Lepokaluston olivat vuonna 1954 perustaneet aiemmin Askolla työskennellyt teknikko Aake Anttila sekä Pentti Roitto, joka erosi yhtiön palveluksesta vuonna 1959. Yritys erikoistui alusta lähtien verhoiltuihin huonekaluihin, ja sen erikoisuus oli tuolloin Suomessa ainutlaatuiseksi mainostettu Pehmo-Epeda-jousitus.

Lepokaluston varhaisia menestyksiä olivat sänkyjen lisäksi Susanna-lepotuoli ja -sohva, jotka esiteltiin yrityksen ensimmäisessä katalogissa vuonna 1954. Susannaa pidetään usein Oiva Parviaisen suunnittelemana, mutta se on käytännössä mahdotonta, sillä sen valmistumisvuonna hän ei ollut edes aloittanut alan opintoja ja Lepokaluston arkiston perusteella kaikki mallit vuoteen 1958 saakka ovat Aake Anttilan käsialaa.

Varmuudella Oiva Parviaisen Lepokalustolle suunnittelemia tuoleja ovat esimerkiksi Export-nojatuoli ja Pikku-Linna-lepotuoli, Carmen-sohva ja -tuoli, metallijalkainen Bella-nojatuoli sekä vaahtokumilla pehmustettu Pehmo-Liisa-lepotuoli.

Nimenomaan Parviaisen tuolien ansiosta Lepokalusto sai oven auki ulkomaanmarkkinoille. Ensimmäiset vientilähetykset lähtivät syksyllä 1959. Pinottava ja nopeasti koottava Export 231 -nojatuoli samalta vuodelta sai jopa kultamitalin Kaliforniassa pidetyn kansainvälisen näyttelyn yhteydessä. Tuoli esiteltiin myös Kölnin huonekalumessuilla vuonna 1960.

1960-luvun alussa Lepokalusto käynnisti menestyksekkään yhteistyön ruotsalaisen Futura Möblerin kanssa, joka alkoi valmistaa lisenssillä Parviaisen suunnittelemia kalustoja. Yksi niistä on Madame-vuodesohva. Oiva Parviainen toteutti Lepokalustolle kymmeniä huonekalumalleja. Suomen sosialidemokraatti -lehdessä kehuttiin, että Oivan tuolien rakenne on hyvin tutkittu ja anatomiset suhteet on otettu hyvin huomioon.

Lepokaluston henkilökunnan jäseniä luonnehtii humoristiseen tapaan Pikkujouluveisu, jonka Aake Anttila sanaili 6. joulukuuta 1959. Siinä hän kuvailee myös nuorta, lahjakasta muotoilijaansa: ”Oiva aikamoinen designeri lie, usein kynän piirto saluunahan vie, piirtää jos hän joskus muistaa, tytöt silloin päätään puistaa, missä kulkeekaan Oiva pojan tie”.

OTK Puulle ja Sotkalle

OTK Puu oli perustettu vuonna 1942, ja se teetti aluksi kalusteita alihankintana. Johtaja Mauri Kotilainen kirjoitti katsauksessaan seuraavana vuonna, että ”mallien suunnittelussa on ennen kaikkea otettava huomioon nykyaikainen ulkoasu ja asiallisuuden vaatimukset. Koska pyrkimyksenä on pääasiassa tyydyttää vähä- ja keskituloisten kansanluokkien kodinsisustustarve, on luovuttava kokonaisten huonekalustojen suunnittelusta ja rajoituttava yksityisiin esineisiin, korkeintaan esineryhmiin, joista kotien sisustus voidaan koota vaihtelevilla tavoilla ottaen huomioon perheen suuruuden ja sisustajan yksilöllisen maun. Suhteellisen harvoilla malleilla voidaan täten saavuttaa hyvinkin suuret vaihtelumahdollisuudet. Työläskoteihin pesiytyneistä tummista, kömpelöistä ja epähygieenisistä esineistä, joita nykyisin valmistetuista huonekaluista on n. 80 %, on päästävä.”

Vuonna 1958 OTK Puu aloitti oman huonekalutuotannon ostettuaan Lahdessa toimivan Salpausselän Huonekalutehtaan, ja 1959 alkoi Sotka-merkkisten huonekalujen valmistus. Yhtiön nimikin vaihtui Sotkaksi vuonna 1964.

1960-luvun alusta lähtien Oiva Parviainen teki töitä OTK Puun arkkitehtina, ja noudatti työssään jo 1940-luvulla määriteltyä kansanomaista linjaa.

Useimmat Sotka-kalusteet esiteltiin katalogeissa ilman suunnittelijan nimeä, mutta Parviaisen nimi nousee esiin useissa yhteyksissä: ”Kun suunnittelette kotinne sisustusta, muistakaa sisustusarkkitehtiemme Oiva Parviaisen ja Juhani Mannerin muotoilemat Sotka-huonekalut”, valmistaja mainostaa yhdessä katalogissaan.

Erityisen paljon mainostettiin Ruustinna-ruokailuryhmää. Pinnatuolin runko oli valkoiseksi tai helmenharmaaksi maalattua koivua. Pehmusteena 2 cm:n polyeetterivaahto. Tamara-kalustossa oli mahonkinen tai tiikkinen sohvapöytä sekä vuodesohva ja lepotuoli, hyllystö ja liinavaatekaappi. Näin kuluttaja saattoi ajan ihanteiden mukaisesti hankkia yhdenmukaisen kaluston, vaikka yhdellä kertaa. Muita Sotka-suunnitelmia ovat Topias-nojatuoli, Pirjo-oleskeluryhmä, Mekka-sohvapöytä. Niiden muotoilussa on otettu huomioon myös valmistuksen ja raaka-aineiden edullisuus.

Kotimaan markkinoiden lisäksi Sotkalla oli useita vientiponnisteluja, ja Parviaisen suunnittelemia huonekaluja toimitettiin 1970-luvulla hotelliprojekteihin Neuvostoliittoon. Vuonna 1980 Parviainen edusti Sotkalla niin ikään sisustusarkkitehteina toimineiden Tupu Kiveliön ja Hannele Bonsdorffin kanssa Sotkan muotoilua kollegoidensa Lahden taidemuseon näyttelyssä Päijäthämäläisiä valmistajia.

Kaluste-Yhtymälle ja Lahden Puunjalostukselle

Oiva Parviainen teki Lepokaluston ja Sotkan lisäksi yhteistyötä useiden muiden huonekalualan yritysten kanssa.

Kaluste-Yhtymä perustettiin vuonna 1959 huonekalualan markkinointijärjestöksi. Yhteenliittymän oli tarkoitus parantaa yksityisten huonekalukauppiaiden ja pienempien tehtaiden kilpailukykyä kaupan keskusliikkeiden ja suurimpien kilpailijoiden, kuten Askon, ylivoimaa vastaan. Lepokalustokin kuului ketjuun, ja Aake Anttila toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana.

Kaluste-Yhtymän vuonna 1968 julkaistussa huonekaluluettelossa on Oiva Parviaisen suunnittelemia huonekaluja Olle Filénin, Rolf Nymanin, Pertti Salmen ja Pirkko Stenrosin kalusteiden rinnalla. Tuolloin mukana oli lähes sata liikettä ja valmistajaa. Oivan Kaluste-Yhtymälle piirtämiä huonekaluja ovat muun muassa Grenoble-sohvakalusto, Nasta-sängyt ja Teho-tuoli.

Nastolassa toiminut Vilka (Villähteen Kalusto) valmisti myös useita Oiva Parviaisen huonekalusuunnitelmia, kuten Siesta-sohvakaluston. Lokakuussa 1976 Etelä-Suomen Sanomat julkaisi mainoksen, jossa Tiirismaan Kaluste kehuu muhkeita Friitalan nahalla verhoiltuja Susanna- ja Barbara-kalustoja, joissa on Oiva Parviaisen muotoilema vaativan istumakaluston tyyli ja pehmeys.

Työvuodet Lahden Puunjalostus Oy:lle koituivat paitsi menestykseksi myös yksityiselämän käänteitä ravistelevaksi. Parviainen suunnitteli tälle pienehkölle tehtaalle niin nimeään kantavan kaluston, Rex-hyllystön, moniosaisen Josefiina-kaluston ruokailuryhmineen ja keinutuoleineen kuin Pamela-sohvakaluston, josta Etelä-Suomen Sanomissa 5.9.1969 julkaistussa mainoksessa sanotaan näin: ”Pamela – nuorenkin kodin budjettiin sopiva sohvakalusto, jota valmistetaan sekä nahalla että kankaalla verhoiltuna.”

Parviainen rakastui tehtaan myyntipäällikköön Mirjaan, ja he solmivat tuohon aikaan vielä uskaliaan avoliiton. Yhteiselo kesti Oiva Parviaisen kuolemaan saakka. Takana oli yksi, kesäkuussa vuonna 1970 solmittu ja nopeasti eroon päättynyt avioliitto.

Puumerkin omistajaksi

Avoparin yhteistyö jatkui sohvanvalmistukseen erikoistuneessa Puumerkissä, joka perustettiin vuonna 1971 toimintansa lopettaneen Lahden Puunjalostuksen tiloihin osoitteeseen Saimaankatu 58. Alkuvaiheessa osakeyhtiössä oli muitakin omistajia, mutta jo muutaman vuoden kuluttua Oiva Parviainen otti ohjat käsiinsä ja vaikutti yhtiön toimitusjohtajana ja tiettävästi ainoana suunnittelijana.

Parhaimmillaan yrityksen palveluksessa ahersi parikymmentä huonekalualan ammattilaista rungontekijästä verhoilijaan, ja Oiva kiersi toimitusjohtajan vastuiden ohella myymässä sohviaan huonekaluliikkeille ja -ketjuille. Yksi suurimmista asiakkaista oli Vepsäläinen, joka mainosti lehdissä näyttävästi Oivan trendikkääseen henkeen piirtämiä uutuuksia, kuten Karino-palakulmasohvia sekä Mix-Max-, Nasta-, Jeriko-, ja Takka-sohvia. Niissä oli näyttävät verhoilukankaat, komeita napituksia ja uhkeita, korkeita selkänojia. Omaa myymälää yrityksellä ei ollut.

Vuoden 1981 alussa Puumerkki suunnitteli oman tontin ostamista ja uuden, 850 neliön kokoisen tehtaan rakentamista Hollolan Salpakankaalle. Suhdanteet eivät olleet enää pienehkön valmistajan puolella, ja monen muun kaltaisensa alan yrityksen tavoin Puumerkki ajautui konkurssiin. Syyskuun lopussa 1982 tehtaan tiloissa pidettiin konkurssihuutokauppa, jossa myytiin puutyö- ja verhoilukoneita, käsityökaluja, konttorikoneita ja -kalusteita sekä Bedford-merkkinen umpikorinen kuorma-auto.

Oletettavasti Oiva Parviainen suunnitteli kalusteiden lisäksi kokonaisia sisustuksiakin, mutta niistä on jäänyt niukasti tietoja. Vuonna 1966 juhlittiin Orimattilassa uuden Kantakrouvin avajaisia, ja Etelä-Suomen Sanomissa mainitaan, että sen sisustus on Oiva Parviaisen käsialaa. Samana vuonna Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että Oiva Parviainen on mukana Finnish Design Centerin näyttelyssä Mänty palaa kotiin. Jutusta ei selvinnyt, kenelle suunniteltuja kalusteita Parviainen esitteli näyttelyssä, mutta hyvässä seurassa hän oli. Muita näyttelyn suunnittelijoita ovat Eero Aarnio, Pirkko Stenros, Olof Ottelin, Pentti Salmi ja Sami Peippo.

Vapaalle

Oiva Parviainen ei halunnut kalustaa omaa kotiaan suunnittelemillaan huonekaluilla, eikä hän myöskään käyttänyt sitä keskeneräisten suunnitelmiensa koekenttänä. Työ pysyi mielessä muutenkin. Parhaiten siitä pääsi eroon mökkeilemällä, ja Oiva Parviaisella oli avopuolisonsa kanssa peräti kaksi mökkiä, yksi melko lyhyen matkan päässä Vierumäellä sijaitsevasta kodista ja toinen Lapissa, Inarin avarissa maisemissa. Uran hiipuessa niistä tuli hänelle entistä rakkaammat pakopaikat.

Myös autoilu kuului Oivan intohimoihin. Itse asiassa se oli kuin henki ja elämä.

– Oiva oli välillä rauhallinen, ja välillä taas menevä. Ehkä hän oli hieman levoton sielu, avopuoliso Mirja muistelee.

Pitkien automatkojen aikana avopuoliso alkoi kiinnittää huomiota leukaan ilmestyneeseen vapinaan, ja lopulta diagnoosiksi kirjoitettiin Parkinsonin tauti. Vakava sairaus vei nopeasti niin kirjoitus- kuin piirustustaidon, Oiva Parviaisen keskeisen ilmaisuvälineen. Hänet on haudattu Parviaisten sukuhautaan Lahteen.

Lähteet: Oiva Parviaisen tunteneiden henkilöiden haastattelut, lehtiartikkelit, tuoteluettelot, valokuvat, leikekirjat ja muu arkistomateriaali.