Oikea vai tekokuusi? Valinta on paitsi henkilökohtainen myös ekologinen – meidän perheessämme sen päätti kissa
Lähellä metsässä kasvanut latvakuusi on joulupuista ympäristöystävällisin. Kuusen valinnassa on kuitenkin muutama muukin muuttuja, pohtii Kotonan vastaava tuottaja Elisa Miinin koristellessaan kotinsa kolmea joulukuusta.
Asuntonäytössä puolisoni kuiskaa minulle: tuohon laitetaan sitten joulukuusi. Olen samaa mieltä. Kuusi on tärkein joulukoristeemme, ja se laitetaan olohuoneeseen viimeistään itsenäisyyspäivänä. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, kuusia on aina vähintään kolme: yksi minulle, yksi lapsille ja yksi pihallamme olevan jouluauton katolle.
Mutta oikea vai tekokuusi? Olin pitkään sitä mieltä, että varisevista neulasista huolimatta tahdon oikean, ihanasti tuoksuvan kuusen. Kehityinkin varsin taitavaksi pitämään kuusen hengissä viikkokausia.
Pikkuhiljaa kasvava koristekokoelmani alkoi kuitenkin olla liikaa metsäkuusten oksille. Ne nuokkuivat uhkaavasti lasipallojen painon alla.
”Muovikuusi ei maadu, ja siksi sen hankkimista kannattaa harkita vain, jos käyttöä on tiedossa vuosiksi eteenpäin.”
Vielä kymmenisen vuotta sitten valtaosa tekokuusista näytti – no, muovisilta. Harvaoksaisilta ja enemmän vihreiltä autonpesuharjoilta kuin puilta. Ystäväni, innokas lasipalloharrastaja hänkin, vinkkasi kuitenkin tuuheasta ja kauniista mallista, jota myytiin pieni erä joka vuosi eräässä verkkokaupassa.
Lopulta pääni käänsi erään joulun alla perheeseemme saapunut kissanpentu. Siinä missä mäyräkoiramme olivat tyytyneet pihistämään kuusesta piparkakut, kissanpentu kiipeili pitkin runkoa ja tiputteli tassuillaan kimaltavat pallot lattialle yksi kerrallaan. Itkua tuhertaen keräsin kauneimpien koristeiden sirpaleet ja pistin tekokuusen tilaukseen.
Tekokuusessa on se hyvä puoli, että oksan voi taittaa päästä ikään kuin lenkiksi koristeiden nauhan ympärille. Kissa voi heilutella palloja tassuillaan ilman, että ne pääsevät tippumaan.
Ympäristön kannalta kuusen valinta ei ole vain makuasia. Muovikuusi ei maadu, ja siksi sen hankkimista kannattaa harkita vain, jos käyttöä on tiedossa vuosiksi eteenpäin.
Oikeissa puissakin on eroja: Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan muovikuusen kasvihuonepäästöt ovat samalla viivalla ulkomailla kasvatetun joulupuun kanssa noin kymmenen vuoden käytön jälkeen. Sen sijaan kotimaisen metsäkuusen hiilijalanjäljen muovikuusi saa kiinni vasta parinkymmenen käyttökerran jälkeen – tosin tähän vaikuttaa se, kuinka kaukaa metsäkuusi käydään hakemassa ja millaisella menopelillä. Ilmaston kannalta paras valinta on lähellä kasvanut, hakkuissa kaadetun kuusen latva, jonka kohtalo muutoin olisi maatua metsässä.
Ainakin Helsingissä aidon kuusen voi myös vuokrata, jolloin sama puu ilahduttaa useana vuonna. Jos kuusen heittää käytön jälkeen roskikseen, sen hiilijalanjälki nousee roimasti verrattuna kompostointiin, polttamiseen tai hakettamiseen.
Kuusen, samoin kuin joululahjojen ja -ruokien, valinta vaatii lopulta itsetuntemusta. Sopivasti ja tarpeeseen, eikä turhaa kuormaa kaatopaikalle. Ja tiedän toki myös monta, joille muovinen kuusi on allergian tai astman vuoksi ainoa mahdollisuus.
Suomessa koristellaan vuosittain lähes puolitoista miljoonaa kuusta, arvioi Suomen luonto. Yksi niistä on juuri sillä paikalla, jonka puolisoni jo asuntonäytössä päätti. Kuusi peittää osan televisiosta, mutta mikään ohjelma ei voisi voittaa joulupuun valojen tuijottelua hämärässä talven illassa.
