Aargh! Liekki sammuu ja puut savuttavat! Millä saat nuotion syttymään ilman hermoromahdusta?

Rakastatko nuotion sytyttelyä, liekin luona lämmittelyä ja hehkuvan hiilloksen tuijottelua? Eikä haittaa, vaikka tulisi siinä muutama makkarakin paistettua?

Kaikkein mukavinta on, kun tulen saa syttymään ilman suurta vaivaa. Joskus liekki vain sammuu ja nuotio savuttaa, eikä nautiskelusta ole tietoakaan.

Tulenteon perusteet ovat hallussa monella, mutta kuinka oppisi vielä asteen paremmaksi tulentekijäksi?

Yksi perusperiaate on tärkein: käytä mahdollisimman kuivia puita. Tuuli, tihkusade tai pakkanenkaan eivät vaikuta yhtä paljon kuin se, että sytytettävä materiaali on kuivaa. Näin sanoo Suomen Partiolaisissa retkeilynkehityksestä vastaava Joona Halinen.

– Kuivan höttölumenkin saa klapeista irti, kun muutaman kerran napauttaa niitä vastakkain. Mutta jos puissa on yhtään kosteutta, sytyttäminen on heti vaikeampaa.

Entä millä puulajilla nuotio syttyy parhaiten? Joona Halinen sanoo, että koivu on toki lämpöarvoltaan parasta eikä kipinöi, mutta kovempana sen pilkkominen on haastavampaa kuin vaikka kuusen tai männyn. Helpointa on pilkkoa puut jo mökillä ennen retkelle lähtöä.

Halisen mukaan moni tekee sen virheen, että ei pilko klapeja tarpeeksi pieniksi vaan yrittää sytyttää tulia liian paksuilla puilla.

– Kannattaa varata mukaan monen kokoista. Mitä pienempää on varattuna, sitä paremmin saa syttymään myös isommat puut.

Sää voi muuttua päivän aikana paljon, ja nuotiota sytyttäessä myös tuulen suunta voi vaihdella. Tulitikkujen lisäksi huonolla säällä apua saattaa olla kaasusytyttimestä tai äärioloissa jopa myrskysytyttimestä, jonka liekki ei sammu kovassakaan tuulessa.

Syttyäkseen puu tarvitsee myös jotain, joka palaessaan sen sytyttää. Sytykkeiden ekologista kärkikaartia on tuohi. Jos kyse ei ole omasta metsästä, tuohta saa kerätä vaikkapa hakkuiden jälkeen maasta maanomistajan luvalla.

Halinen suosii sytykkeenä myös kiehisiä: ohuita, kiharaisia puulastuja, jotka ovat irrallisia tai vielä kiinni klapissa. Halisen mukaan kiehisiä on helpompi veistää kuusesta ja männystä kuin kovasta koivusta.

– Terävä puukko on paras niiden tekemiseen. Mitä kaarevammiksi ne saa, sitä paremmin ne toimivat. Huomattavasti helpompaa vuoleminen on, kun vuolee kalikkaa latvasta tyveen päin. Toki sitä voi olla hankala erottaa.

Sytyttämisen apuna on vanhan tavan mukaan käytetty myös suikaleiksi revittyjä sanomalehden sivuja ja mökille kertyneitä pahveja. Kumpaakaan ei silti voi suositella. Niistä syntyy palaessa paljon tuhkaa, ja ne kuuluvat kierrätykseen, jossa ne poltetaan hallitusti.

– Paperissa on sekin ongelma, että jos se retkellä kostuu, se lähinnä vain kytee. Pahvilla taas syttymispiste on merkittävästi korkeampi, Halinen sanoo.

Myös kaupan sytykkeisiin kannattaa suhtautua kriittisesti. Tarjolla on sekä epäekologisia kerosiinipohjaisia paloja että erilaisia puukuitupuristeita.

– Sytykeruusuja voi tehdä itsekin repimällä kananmunakennosta kupit ja kaatamalla niihin sulatetut kynttilänjämät, Halinen vinkkaa.