Kotivinkki

Uskomattomia nukkekoteja! Jaana ja Johanna loihtivat lumoavat minimaailmat – ”Rakentaminen ja askartelu tuovat voimaa ja mielenrauhaa”

Uskomattomia nukkekoteja! Jaana ja Johanna loihtivat lumoavat minimaailmat – ”Rakentaminen ja askartelu tuovat voimaa ja mielenrauhaa”
Nukkekoti kehittää tekijänsä tarkkuutta ja mielikuvitusta. Jaana Hakolan ja Johanna Pirneksen harrastus imaisi mukaansa niin, että he näkevät kauppareissutkin miniatyyrisilmin.
Julkaistu: 7.4.2022
Johanna Pirneksen nukkekodissa asuu mielikuvitushahmo Marie. Johanna taltioi Marien elämää Instagram-tililleen @dollhouse_maries_villa.

Ajatus Ranskasta alkoi kyteä, kun Johanna Pirnes osti pieniä croissanteja ja juustoja.

Johanna halusi, että hänen ensimmäiseen nukkekotiinsa liittyisi tarina. Se hahmottui näin: Ranskassa asuva boheemi taiteilija Marie saisi perinnöksi maalaistilan Suomesta. Rohkeasti hän muuttaisi uuteen maahaan ja tekisi kodista omannäköisensä.

Nyt mielikuvitushahmo Marie asuu talossa sitruunapuiden, maalaustelineiden ja keramiikka-astioiden keskellä.

Kun Johanna Pirnes, 38, odotti kolme vuotta sitten esikoistaan, hän sai vihdoin syyn toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa nukkekodista. Sopiva remonttia kaipaava talo löytyi kympillä Facebook-kirppikseltä.

Sen jälkeen harrastus lähti Johannan sanojen mukaan lapasesta, eikä lapsi koskaan saanut taloa itselleen.

– Oli aika nopeasti selvää, että nukkekodista tulisi minun, Johanna sanoo ja nauraa.

Remontin avulla nukketalo ja sen vanhat kalusteet saivat hiljalleen uuden elämän. Noin vuosi sitten Johanna osti toisen käytetyn nukkekodin, josta hän remontoi Marielle ateljeen.

– Taide on lähellä minua, sillä olen koko elämäni piirtänyt ja maalannut. Marie saa käyttää aikansa luovaan tekemiseen, ja ajatus veti minua puoleensa, Johanna kertoo.

Juuri sitä nukkekoti onkin monelle harrastajalleen: haaveiden toteuttamista minikoossa.

– Harrastus yhdistää luovuuden, mielikuvituksen ja käsillä tekemisen. Nukkekodin kautta pääsen uppoamaan minilomalle ja tekemään samalla mielikuvitusmatkan, Johanna sanoo.

Yli puolet suomalaisista kertoo harrastavansa käsitöitä. Moni löytää käsityöt silloin, kun elämässä on hankalia aikoja.

Kaksi vuotta jatkunut kotoilu näkyy kasvavana käsityöintona. Taitoliiton ja Taloustutkimuskeskuksen viime lokakuussa tekemän kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista kertoo harrastavansa käsitöitä, kun vuonna 2018 harrastajia oli joka kolmas vastaajista.

Nukkekodit ovat saaneet osansa suosiosta: Nukkekotiyhdistyksen mukaan jäsenmäärä alkoi nousta vuodesta 2019, ja hiljattain aloitetut etäkurssit ovat tuoneet entistä enemmän ihmisiä harrastuksen pariin. Nykyään yhdistykseen kuuluu noin 1300 harrastajaa.

– Tutkimuksissa on todettu, että monet löytävät käsityöt silloin, kun elämässä on hankalia aikoja, sanoo käsityökasvatuksen professori Mia Porko-Hudd Åbo Akademista.

Hänen mukaansa jonkin monotonisen asian tekeminen rauhassa tuo mielihyvää, ja muut ajatukset voi tuolloin sulkea pois. Toisaalta käsitöiden luovuus ja esimerkiksi keittiönpöydälle mahtuvan konkreettisen ongelman ratkaisu voi auttaa unohtamaan isommat huolet.

Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Jaana Hakola löysi nukkekotiharrastuksen yli 15 vuotta sitten. Jaanan suosikkimateriaali nukkekotihar­rastuksessa on puu. ”Minulle on tärkeää tehdä kaikki omin käsin”, hän sanoo.

Kuusitoista vuotta nukkekoteja harrastaneella Jaana Hakolalla, 51, on kaksi nukkekotia, joissa hän on päästänyt kaikki sisustusunelmat valoilleen. Vaaleat lankkulattiat, kauniisti kuluneet kalusteet ja suuret itämaiset matot luovat kaksikerroksiseen nukketaloon kotoisan tunnelman. Vaaleanpunaiset ja sokeriset yksityiskohdat eivät ole hänen juttunsa, sillä nukkekotiin kelpuutetaan vain rustiikkista, vanhaa ja tummaa.

– Kodit syntyvät luonnostaan, kun mietin, mitä haluaisin normaalielämässä itse hankkia, jos minulla olisi varaa, Jaana sanoo.

Hakolalle syventyminen miniatyyreihin on kuin terapiaa. Hänellä on todettu aikuisiän ADHD, ja vaikka tiskaus tai pyykkäys jäävät kesken, nukkekotiin Jaana on aina pystynyt keskittymään.

– Kun menen talon ääreen tekemään keskeneräisiä juttuja, mieleni rauhoittuu ja saan voimaa.

Jaana istahtaa usein ensimmäiseksi aamulla keittiönpöydän ääreen ja levittää askartelutarvikkeet eteensä. Joskus tekemiseen uppoutuu niin nopeasti, että aamukahvikin jää juomatta.

– Ahaa-elämykset ovat mukavinta suunnittelussa. Ensin ajatus pyörii päässä, sitten kokeilen ideaa. Kun oikea tekniikka on löytynyt, loppu sujuu kuin itsestään.

Rujon näköisen muovipöydän maalasin ja liimasin sen päälle kananmunankuoren palasia, jotka loivat mosaiikkipinnan.
Johanna Pirnes

Nukkekotiharrastajat voi jakaa kahteen ääripäähän: heihin, jotka ostavat kaiken valmiina ja heihin, jotka tekevät kaiken nukkekodista lähtien itse. Siksi harrastukseen voi saada uppoamaan tuhansia euroja – tai pelkästään oman kierrätysroskiksen aarteita.

Useimmat sijoittuvat jonnekin välimaastoon, kuten Johanna Pirnes. Hän suosii käytettyä ja välttelee uuden ostamista arjessaan. Ajattelutapa näkyy myös nukketalossa, jonka sisustus syntyy Johannan mukaan roskista. Hän haluaa osoittaa, että arvottomina ja turhina pidetyt asiat voivat tarjota monenlaisia mahdollisuuksia.

– Esimerkiksi nukketalon mukana tulleen rujon näköisen muovipöydän maalasin ja liimasin sen päälle kananmunankuoren palasia, jotka loivat mosaiikkipinnan, hän kertoo.

Välillä Johannakin piristää itseään ostamalla ”ilahduttavaa tilpehööriä”, kuten pieniä viinilaseja, astioita ja ruokia. Porko-Huddin mukaan nukke­koti­harrastajan ei tarvitsekaan ajatella, että kaikki olisi pakko tehdä alusta asti itse.

– Käsityöllinen tekeminen on sitä, että on oma idea, jota lähtee suunnittelemaan ja toteuttamaan materiaalein. Kokonaisessa nukketalossa tulee ehkä yhdistettyä valmista ja itsetehtyä, Porko-Hudd sanoo.

Jaana Hakola tekee miniatyyreja myös myyntiin. Pikkuruisia joulukinkkuja syntyi yhden työpäivän aikana 25. ”En halua heittää luovuuttani hukkaan. Kivaa, jos siitä saa vähän rahaa, mutta en tee tätä bisnesmielessä. Pääasia, että muut tulevat iloisiksi.”

Harrastus ei vaadi välttämättä nukketaloa lainkaan. Miniatyyrien maailma on tullut monelle tutuksi jo tonttuovien kautta. Pienoismaailmoja voi rakentaa myös esimerkiksi suuriin lyhtyihin ja purkkeihin. Viime vuosina suosiota ovat kasvattaneet roomboxit eli pienoishuoneet, joissa kokonaisen nukkekodin sijaan rakennetaan vain yksittäinen huone esimerkiksi tyhjään viinilaatikkoon.

Käsitöihin liittyy paljon oivalluksen ja onnistumisen tunteita, sanoo käsityökasvatuksen professori Porko-Hudd.

– Se on ongelmanratkaisua, ideoiden luomista, konkreettista materiaalien käsittelyä ja lopulta iloa, kun näkee, mitä osaa ja pystyy tekemään.

Johanna Pirnes sisusti ennen kotia, nykyään nukkekotia. ”Kyllästyn nopeasti enkä jaksaisi tehdä esimerkiksi montaa samanlaista tuolia. Kun on vähän aikaa, on palkitsevaa, että pienet tavarat syntyvät nopeasti.”
"Mietin jatkuvasti, miten saisin tehtyä tavaroista minikoon versiot."
Jaana Hakola

Harrastuksen ansiosta Johanna Pirnes kertoo katsovansa maailmaa miniatyyrisilmin.

– Niitä ei saa sammutettua. Vesimelonin siemenessäkin voin nähdä esimerkiksi kastanjetin.

Hänelle inspiraatio voi syntyä vaikka koirien kanssa lenkkeillessä. Usein metsästä tarttuukin mukaan kukintoja ja heiniä nukketalon pihaa varten ja siemeniä minikokoisiin ruokiin.

Nukkekodin uusin huonekalu on sohva, jonka Johanna teki vauvan samettihousuista ja tyhjästä pahvi­pakkauksesta.

– Housujen vakosametti on sopivan kapeaa nukke­kotiin. Vauvojen vaatteet ovat muutenkin hyvää materiaalia, koska ne ovat pehmeitä ja pienikuvioisia, hän sanoo.

Jaana Hakolakin miettii jatkuvasti, miten tavallisen kokoiset asiat saisi tehtyä 1:12-koossa. Ideoita hän bongailee etenkin sisustuslehdistä.

– Usein ajattelen, että voi ei, tuo on ihana, se pitää tehdä heti huomenna, hän sanoo.

Aivot alkavat myös raksuttaa kauppareissulla heti. Etenkin erilaiset juhlapyhät koristeineen tekevät kauppareissuista vaikeita.

– Kun katselen ympärilleni, mietin jatkuvasti, miten saisin tehtyä tavaroista minikoon versiot. Kunpa joku keksisi, miten kaupassa voi käydä silmät kiinni, Hakola vitsailee.

”On tärkeää löytää oma tyyli. En koskaan katso, miten toiset harrastajat ovat sisustaneet”, Jaana Hakola sanoo.

Pieni mittakaava on Mia Porko-Huddin mukaan nukke­kotiharrastuksen kiinnostava erikoisuus, joka haastaa ongelmanratkaisutaitoja. Harrastus vaatii myös pikkutarkkuutta ja kärsivällisyyttä sekä luovuutta esimerkiksi työvälineitä valitessa.

– Neulotaanko nuppineuloilla ja tehdäänkö matto ompelu- tai silkkilangasta? Ommellessa taas joutuu miettimään, minkä pituiset pistot sopivat nukke­koti­kokoon, hän sanoo.

Oman nukkekodin rakentaminen on Porko­­-Huddin mukaan tilaisuus päästä käyttämään laajasti erilaisia kädentaitoja, kuten virkkausta, kudontaa, neulontaa, puutöitä ja savitöitä.

Elektroniikan tuntemusta voi tarvita, jos haluaa itse asentaa vaikkapa valot taloon.

Johanna Pirnes kertoo, että hän on aina tehnyt kaikenlaisia käsitöitä. Ompelua ja neulomista hän on treenannut nukkekodin myötä. Puoliso taas on tullut apuun, kun nukketalosta on pitänyt puhkaista seinä. Entisenä verhoilijana tämä on neuvonut myös esimerkiksi nahan käsittelyssä.

Toistaiseksi Johanna on pärjännyt tavallisilla askarteluvälineillä, kuten saksilla, liimalla ja akryyli- ja kalkkimaaleilla. Pienet klipsit ovat tärkeitä, kun liimatut osat pitää saada kuivumaan yhteen.

– Olisi kiva opetella tekemään kalusteita itse, mutten osaa käyttää siihen vaadittavia pienoissahoja ja -poria. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa, Johanna sanoo.

Jaana Hakola on vuosien varrella opetellut monenlaisia kädentaitoja nukkekotiharrastusta varten. Hänen suosikkimateriaalinsa on puu. Omaa taloa rakentaessa hän esimerkiksi veisti hirret puukolla, ja läheiseltä vaneritehtaalta hän käy hakemassa mittojen mukaan sahattuja paloja huonekaluja varten. Kotona apuna on oma pöytäsaha. Suuri osa pikkutavaroista syntyy Fimo-massasta, mutta Jaana tilaa materiaaleja myös ulkomaisista verkkokaupoista.

Jaanalle on tärkeää tehdä kaikki nukkekotiin liittyvä omin käsin. Ensin hän katsoo mallia aidon kokoisesta esineestä. Sitten hän suunnittelee toteutuksen, kokeilee – ja joskus epäonnistuu.

– Silloin yritän uudestaan. Sormet ja luovuus kehittyvät tehdessä, hän sanoo.

”Leikitkö sinä nukkekodilla?”

Moni jää tuijottamaan hämmentyneenä, kun Jaana Hakola kertoo harrastuksestaan. Aikuisten nukke­koti- ja miniatyyrimaailma on vielä useimmille vieras, vaikka kehitystä on tapahtunut. Kun Jaana perusti nukkekoteja käsittelevän bloginsa yli kymmenen vuotta sitten, hän ei tiennyt juuri ketään toista harrastajaa.

– Harrastus oli Suomessa silloin aivan lapsenkengissä, ja piirit olivat tosi pienet, hän sanoo.

Pienoisrautatie taas tuo mieleen miehisen maailman, ja sellaiset harrastukset saavat usein enemmän näkyvyyttä ja arvostusta.

Nukkekotiharrastajia on kyllä ollut kautta aikain, mutta he eivät kehdanneet kertoa siitä kellekään. Mia Porko-Huddin mukaan pehmeitä arvoja vaalivia harrastuksia on valitettavan usein väheksytty.

– Nukkekoti-sanaan liittyy kaksi hyvin voimakasta perinteisesti tyttöihin ja naisiin liittyvää asiaa, nukke ja koti. Pienoisrautatie taas tuo mieleen miehisen maailman, ja sellaiset harrastukset saavat usein enemmän näkyvyyttä ja arvostusta, Porko-Hudd sanoo.

Nykyään sekä Jaana Hakola että Johanna Pirnes kuvaavat nukkekotejaan sosiaaliseen mediaan, jossa harrastajia piisaa. Pelkästään Jaanan Instagram-tilillä @jaanas_dollhouses_miniatures on yli 1500 seuraajaa.

Facebookin Nukkekotiharrastajat-ryhmässä on lähes 10 000 jäsentä, jotka kyselevät toisilta vinkkejä ja esittelevät omia askartelujaan. Harrastus ei katso ikää eikä sukupuolta, vaikka tekijä onkin tyypillisesti eläkeikää lähestyvä nainen.

– En osannut kuvitella, että somen nukkekoti­yhteisö on niin suuri. Olen löytänyt sielunkumppaneita ympäri maailmaa ja ammentanut yhteisön kautta valtavasti, Johanna sanoo.

Yhteisölle ei tarvitse selittää, että nukkekodilla ei leikitä. Se on tekijälleen taideteos, jonka tunnearvo on mittaamaton. Kun Johannan lapsi alkoi kiinnostua äitinsä taloista, hän sai oman nukkekodin leikkejä varten. Talojen tavaroita saa kokeilla valvotusti.

– Joskus taloni tavarat vaihtavat silti huomaamattani paikkaa, Johanna sanoo ja naurahtaa.

Perhe-elämän vuoksi askarteluun käytettävä aika on kortilla. Viikonloppuisin Johanna kuitenkin kaivaa sängyn alta tarvikelaatikot ja pysähtyy rentoutumaan käsitöiden äärelle. Kiire ei ole, sillä hänen mukaansa talot eivät tule koskaan valmiiksi.

– Tämä on loppuelämän harrastus. Tiedän, mitä teen eläkepäivinä, hän sanoo.

Juttua varten on haastateltu myös Riitta Andersinia Nukkekotiyhdistyksestä.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU MAINOKSEN JÄLKEEN
Tee itse Molla Millsin suunnittelema kesälaukku! Osta tarvikepaketti Meillä kotona -kaupoista
SISÄLTÖ JATKUU
Kommentoi »