”Aina on lämpöinen tunne tulla kotiin”, sanoo Johanna vaikeiden aikojen jälkeen – kymmenhenkinen perhe nukkuu jouluyönsä kuusen vieressä

Myöhään aattoiltana koittaa Johanna Niskasen rakastama jouluperinne, johon hän tottunut jo omassa lapsuudessaan. Perheellä on tapana käydä nukkumaan kuusen viereen. Pienimmät nukahtelevat ensin, osa lattialle patjoille ja osa sohville. Tunnelmallinen joulu­musiikki soi taustalla. Jossain joku rapistelee konvehti­papereita. Valveilla olevat istuvat pöydän ääressä ja kokoavat suurta palapeliä.

– Käsi käy suklaarasiassa ja välillä haemme jotain muuta syötävää. Silloin on minun oma jouluhetkeni, kun usein elän asioita lasten kautta, Johanna kertoo.

Rauha voi olla kymmenhenkisessä perheessä ajoittain vain harras toive, siksi jouluyön hiljaiset hetket tuntuvat erityisen merkittäviltä. Lasten jännitys on huipentunut pukin vierailuun, ja kaikki nauttivat lahjoistaan ja joulutunnelmasta.

Tuona iltayön hetkenä Johanna sanoo elävänsä todeksi Vexi Salmen joululaulun sanoja: Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän voi löytää vielä tunteen lämpimän.

Uudessa avarassa kodissa perhe on viettänyt nyt neljä joulua. Niskaset olivat vuosia haaveilleet vanhasta talosta, mutta mieluista oli vaikea löytää. Uuteen kotiin Johanna ja puoliso Samuli halusivat kuitenkin tuoda vanhan talon henkeä.

Talon suunnitteli Arkkitehtitoimisto AHO. Paikallinen rakennusyritys pitkälti vastasi talon rakentamisesta, mutta Samuli oli useita kuukausia itse mukana tekemässä. Siipirakennuksessa, rantasaunassa ja pihassa oma työpanos olikin merkittävä.

– Rakennusaika ei todellakaan ollut pelkkää onnea ja iloa, vaikka kodista olikin tulossa haaveiden täyttymys. Ei ole yksinkertaista hoitaa niin suurta urakkaa työn ja lasten ohessa, Johanna toteaa.

Perhe muutti taloon neljä vuotta sitten keskellä koronapandemiaa, viikko Johannan oman sairastamisen jälkeen.

– Kerran kotiin tullessa kysyin Samulilta, miltä tänne tulo tuntuu, kun oli niin vaikeat ajat takana. Hän totesi, että aina on lämpöinen tunne tulla kotiin. Siltä minustakin tuntuu: kun tänne tulee, pääsee kuin suojaan.

Lähistöllä on naapurustoa kaava-alueella, mutta Niskasten koti lepää Alvajärven rantatöyryllä omassa rauhassaan. Naapureita ei tule jatkossakaan aivan lähinurkille.

Sijainti on otollinen myös sikäli, että Samulilla on lyhyt matka töihin ja lapsilla kouluun. Vielä lähempänä on Johannan oma työskentelytila. Erilliseen siipeen rakennetussa huoneessa hän tekee töitä kalevalaisena jäsenkorjaajana ja hyvinvointialan ammattilaisena. Omaa suurta olohuonetta hän on käyttänyt myös joogatapahtuman järjestämiseen.

Koti on osoittautunut käytännölliseksi ja toimivaksi. Sinne on ihana pyytää ystäviä ja sukulaisia kylään.

Yläkerta on vain talon toisen puoliskon päällä, joten olohuoneella on korkeutta hulppeat kuusi metriä. Se oli Johannalle taloa suunniteltaessa tärkeä asia.

– Koska kuormitun helposti monenlaisista asioista, kotona täytyy olla selkeyttä ja tilaa, kun lapset tuovat paljon elämää ja ääntä.

Niskaset viettävät hyvin perinteistä joulua. Sukulaisia he tapaavat joulunpyhinä, mutta aaton he viettävät aina oman perheen kesken.

– Tykkään leipoa, joten teen itse esimerkiksi karjalanpiirakat ja jouluisia juustokakkuja. Myös joululaatikot valmistan itse. Äitini tuo aina joulun alla taatelikakkua ja isä savustamiaan kaloja.

Havu on Johannalle joulun tärkein koriste­materiaali. Sitä on köynnöksenä ja kransseina eri puolilla taloa. Johanna haluaa pitää kodin joulunakin selkeänä, joten ylenmääräistä koristelua hänellä ei ole ollut tapana harrastaa. Kukkia hän hankkii kuitenkin aina paljon.

Aattona joulurauhan julistuksen aikaan perhe syö riisipuuroa ja lasten rakastamaa savukalaa. Iltapäivällä he kokoontuvat pihasaunan tupaan, jonne saunatonttu on tuonut boolia ja herkkuja naposteltavaksi.

– Tämä Samulin kotoa tuleva perinne on tullut tärkeäksi myös omassa joulussamme. Nyt varsinkin kun sauna on rannassa erillisessä rakennuksessa, sinne mennään kuin jouluretkelle.

Neljän jälkeen on aika kattaa ruoka oleskelutilan ruokapöytään. Sen yhteydessä on tapana lukea joulu­evankeliumi ja laulaa jokin joululaulu.

– Jos on ollut hektinen loppuvuosi, on ihanaa vain olla kotona. Joinakin vuosina olen lähtenyt isoimpien lasten kanssa yökirkkoon.

Kun kotona on rauhoituttu jouluun, on hyvä käydä joulun päivinä muistelemassa jo poismenneitä: kynttilän lepattavassa liekissä he kaikki ovat siinä hetkessä läsnä.

Niskasen perheessä perinteet ovat suuri osa joulutunnelmaa. Johannan ja Samulin lapsuudesta tuttujen tapojen ja muistoista nousevien menneiden joulujen myötä rakkaat tuntuvat olevan lähellä. Johannan rakastama jouluruusu vie sekin ajatukset läheisiin, sillä se on myös hänen äitinsä jouluinen lempikukka.

Joulu on suuperheessä kiireettömyyden aikaa. Se sytyttää pimeyden keskelle valon, joka on läsnä jouluyön hiljaisessa hetkessä, jossa kaikki rakkaat ovat ympärillä. Jouluruusu loistaa. Lapsi nukahtaa onnellisena sisarustensa kanssa kuusen viereen.