
Itse neulottu hääpuku teki Veronika Lindbergistä neuletähden: ”Alan luottaa siihen, että neulominen elämäntyönä kantaa”
Kun Veronika Lindberg, 36, oli teini, hän ei olisi ikinä kehdannut neuloa muiden nähden. Nyt hän on suosittu neulesuunnittelija Kutovakika, jonka neulevideoilla ja ohjeilla on satojatuhansia seuraajia ympäri maailmaa, muun muassa Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Saksassa.



Kun Veronika Lindberg neuloo villapaitoja yksin vantaalaisen omakotitalon työhuoneessa, niistä on kiinnostunut aika moni muukin. Veronikasta tuntuu vieläkin hassulta, että hän on menestynyt neuleyrittäjä, jonka videoita katsellaan joka puolella maailmaa.
Veronika, miten teit neulomisesta työn?
Valmistuin koreografiksi teatterikorkeakoulusta 2016. Luennoillakin neuloin ja odotin, että pääsen kotiin neulomaan. Vuodet valmistumisen jälkeen olivat vähän kriiseilyä. Muutin entisen miesystäväni luokse Tukholmaan, mutta olin hukassa ja yksinäinen.
Ruotsissa aloin myydä neuleitani ja huomasin, kuinka vaikeaa on elättää itsensä käsitöillä. Sitten aloin pitää Instagram-tiliä, jonka suosio alkoi kasvaa. Muutin Lontooseen 2018 ja aloin saada enemmän töitä vaikuttajana. Viime vuosina kaikki on mennyt elämässäni mukkelismakkelis. Erosin miesystävästäni, muutin Suomeen, tapasin nykyisen mieheni, menimme naimisiin, ostimme talon ja saimme vauvan. Samaan aikaan julkaisin ensimmäisen neulekirjani.
Kun kaksi vuotta sitten neuloin oman häämekkoni, siitä tekemäni Youtube-video räjäytti suosion. Nyt videota on katsottu yli viisi miljoonaa kertaa. Neuleohjeideni myynti kasvoi videon jälkeen huimasti, ja viime vuonna niitä ostettiin noin 25 000 ympäri maailmaa. Työn alla on jo toinen neulekirja.


”Kun kaksi vuotta sitten neuloin häämekkoni, siitä tekemäni Youtube-video räjäytti suosion. Nyt videota on katsottu yli viisi miljoonaa kertaa.”
Mistä neulomisintosi sai alkunsa?
Olen neulonut pienestä asti, isoäitini opetti minut neulomaan. Hän oli lastentarhanopettaja ja hyvin kärsivällinen, lempeä mutta jämpti. Piirsimme, neuloimme ja askartelimme paljon. Minulla oli aina jokin projekti käynnissä, ja usein isoäitini tuumasi, että mikähän sinustakin tulee isona. Isoäitini kuoli kymmenisen vuotta sitten. Olisi ollut hienoa, jos hän olisi nähnyt, että tein neulomisesta työni.
Lapsuudenkotini oli luova. Isäni on säveltäjä ja äitini dramaturgi ja kirjailija. He kannustivat minua kaikessa. Vasta aikuisena opin, ettei kaikilla ole sellaista.
Olen aina ollut kiinnostunut muodista ja pukeutumisesta. Neulominen ei ollut cool, kun olin teini, en olisi ikinä kehdannut neuloa muiden edessä. Sitäkin enemmän ompelin. Olin tyylitietoinen ja halusin erottua joukosta. Rakastin värejä ja saatoin laittaa kaikki ideat yhteen. Minulla meni helposti hermot, kun jokin ei onnistunut, nykyään olen kärsivällisempi.



Mitä haluat viestiä sosiaalisessa mediassa?
En halua julkaista vain kohokohtia. Käsityöt eivät aina onnistu, ja hommaan kuuluu turhautuminen ja oppiminen. Teen itsekin virheitä.
Ihan paras hämmennyksen hetki oli, kun neuloin valkoista palmikkopaitaa. Paita oli melkein valmis ja sovitin sitä ensimmäistä kertaa. Vasta silloin huomasin, että toinen hiha oli keskellä rintaa! Siskoni nauroi kippurassa. Olin vain laskenut silmukat väärin.
Mietin paljon, onko tekemästäni sisällöstä jollekin hyötyä. On huikeaa kuulla, miten joku on aloittanut neulomisen tai saanut iloa videoistani vaikeassa elämäntilanteessa. Ulkomailla asuessa olin aika yksinäinen ja halusin kuulua johonkin. Nyt olen löytänyt neulepiireistä yhteisöllisyyttä, tapahtumissa ihmiset tulevat juttelemaan ja koen olevani osa jotain.
Olisi ihanaa, kun ympärillä olisi isompi tiimi. Minulla on jo assistentti auttamassa ohjekyselyihin vastaamisessa ja Youtubessa agentti, joka hoitaa yhteistöitä. Ennen otin kuvat itselaukaisijalla, nyt mieheni Jukka Heino kuvaa minua. Yhteistyömme toimii hyvin, olemme oppineet kommunikoimaan.
”Suunnittelen sellaisia neuleita, joita haluan oikeasti käyttää arjessa. Niistä neuleista, joista itsellä on selkein visio, tulee usein hittejä.”



Millainen olet neulojana ja suunnittelijana?
Olen ihmisenä nopea, mutta neulominen pakottaa pysähtymään. Aloittaminen on kuitenkin työn kivoin vaihe. Ensisijaisesti neulominen on minulle itsensä ilmaisemista. Suunnittelen sellaisia neuleita, joita haluan oikeasti käyttää arjessa. Niistä neuleista, joista itsellä on selkein visio, tulee usein hittejä.
Ohjeiden tekemisessä pääsen flow-tilaan. Isoisäni oli insinööri, ja minussakin taitaa asua pieni sellainen. Ohjeissa on loputon määrä matematiikkaa. Teen myös videotutoriaaleja. Olisinpa teininä voinut katsoa videolta, mikä on kavennus!
Alan luottaa siihen, että tämä kantaa. En silti ota menestystä itsestäänselvyytenä. Olen sinnikkäästi jatkanut, vaikka alussa ei ollut yhtään rahaa. Olen ylpeä, etten luovuttanut.