Neulesuunnittelija Niina Laitinen supersuosiostaan: ”Kun istun sohvannurkassa ja neulon, en ymmärrä, että tuhannet muutkin neulovat mallejani”

Neulesuunnittelijana tunnettu Niina Laitinen alkoi neuloa vähän vahingossa. Näin hän kertoo tarinansa: ”Käsityö ei missään nimessä ollut suosikkikouluaineeni. Huonoin numeroni todistuksessa oli siitä saatu kasi. En tiedä miksi, mutta kun odotin esikoistani, ajattelin, että olisi kiva voida neuloa lapselle. Äitinikin neuloi siihen aikaan paljon. Pienet sukat on myös nopea tehdä. Katsoin silmukat ja kavennukset vanhasta ala-asteen tekstiilityökirjasta. Äiti opetti, miten tehdään kantapää, ja kun se iskostui päähäni, sukkia oli kiva tehdä. Neuloin lapsille ja sukulaisille vaikka mitä.

Aloin tehdä ohjeita itse, koska valmiit ohjeet olivat niin vaikeaselkoisia. Jos yritin tehdä niiden mukaan, mieleni alkoi luoda eri versiota.

Niina Laitinen suunnittelee muun muassa värikkäitä kirjoneulesukkia.

Kun Niina on neulonut yhden sukan, hänen ajatuksensa suuntautuvat jo seuraaviin ohjeisiin. Siksi hän antaa usein vähintään toisen parin jonkun muun neulottavaksi.

Niinan neulemallien juju on siinä, että ne näyttävät usein vaikeammilta toteuttaa kuin oikeasti ovat. Hän noudattaa edelleen samaa periaatetta kuin aloittaessaan: ohjeen tulee olla niin selkeä, ettei mitään tarvitse arvuutella tai laskea itse.

Luonto on Niinalle tärkeä inspiraation lähde, mikä näkyy myös hänen neulemalleissaan.

Värivalinnat ovat tärkeä osa malleja, koska niillä voi vaikuttaa olennaisesti sukkien tunnelmaan.

Kun esittelin blogissani, mitä olin tehnyt, ihmiset alkoivat kysellä ohjeita. Kirjoitin ensimmäisen ohjeeni niin rautalankamalliksi, ettei mitään tarvinnut arvuutella. Ajattelin, että sen ymmärtäisin itsekin. Sama tyyli pitää vieläkin. Ohjeen tekeminen tuntui heti ­tosi kivalta ja toivoin, että ohje vastaisi silloisen Taimi­tarha-blogini seuraajien toiveita. Hyvä vastaanotto kannusti jatkamaan.

On hauskaa tunnistaa suunnittelemiani sukkia katukuvassa. Kun istun sohvannurkassa ja neulon, en aina ymmärrä, että tuhannet muutkin neulovat mallejani. On ollut hämmentävää, kuinka moni on kiittänyt hyvistä ohjeista tai siitä, että on aloittanut neulomisen minun ansiostani. Kun ihmiset haluavat näyttää kuvia tekemistään sukista, mietin, että vitsi, minun työlläni on ollut merkitystä monen elämään. Mietin niitä ihmisiä aina, kun suunnittelen.

Niina nauttii neulekokonaisuuksien suunnittelusta, ja hänen kaikissa kirjoissaan on yhtenäinen teema. Uusimpaan sukkakirjaansa Villasukkien valtakunta hän sai inspiraatiota erilaisista paikoista ympäri maailmaa.

Niina saattaa uppoutua neulemallin suunnitteluun tuntikausiksi. Hänellä on selkeä näkemys siitä, millainen kuviosta pitää tulla. ”Silmäni sanoo, milloin se on hyvännäköinen.”

Niina pyrkii välittämään tarinan sukan kuviolla tai muodoilla. Kun hän teki pikkusiskoilleen nimikkosukat, temperamenttinen sisko sai terävämmät pitsit ja palmikot kuin luonteeltaan lempeämpi sisko.

Kirjoneuleiden suunnittelu vie minut täysin mennessään ja saatan piirtää kaavioita tuntikausia. Olen looginen ja matemaattinen ihminen ja nautin pikkutarkasta työstä. Se on hauska yhdistelmä luovan puoleni kanssa. Kaikilla malleillani on tarina. Suurin ilo on, kun näen tarinan tunnelman valmiissa sukassa.

Niinalla on aina jokin neuletyö tekeillä. Vain kesäisin hän pitää taukoa, ja silloin tv:n katselukin voi alkuun tuntua oudolta ilman puikkoja.

Niina suunnittelee mieluiten kirjoneuleita, mutta neuloo mieluummin pitsi- ja palmikkotöitä. ”Kirjoneule on itselleni tylsä tekniikka, koska se on niin hidas.”

Neulominen ja koneella olo vaatii käsiltä paljon, enkä aina muista tarkastaa asentoani tai venytellä välillä. Käyn hieronnassa ja kuivaneulauksessa vähintään kerran kuukaudessa. Jos laiminlyön kehonhuoltoa, käteni kipeytyvät. Välillä en ole pystynyt juurikaan neulomaan tai jos olen neulonut, se on sattunut.

Olisi katastrofi, jos en voisi enää jatkaa. Olen neulonut koko aikuisikäni ja tämä on minulle paitsi työtä myös rentoutumiskeino. Teen joka päivä jotain neulomiseen liittyvää.”