Krista nukkuu säännöllisesti appivanhempiensa mökkipihassa – neljä ihmistä kertoo tavoistaan vaalia hyvää unta
Suomalaiset nukkuvat huonommin kuin koskaan, mutta Krista, Ville, Terhi ja Piialiisa ovat keksineet ratkaisun unipulmiinsa yrityksen ja erehdyksen kautta. Näissä nukkumapaikoissa ei häiritse ruutu, linnunlaulu tai sänkyyn kömpivä lapsi.
Krista Laurila, 47, Lahti: ”Helpointa ja nopeinta on suunnata appivanhempien mökille ulos nukkumaan”
Moni valittaa, ettei pysty alkukesästä nukkumaan ulkona ilman korvatulppia, koska linnut laulavat niin kovaäänisesti. Minulla se on päinvastoin. Sirkutus ei häiritse unta, mutta on ihanaa kuulla linnunlaulua ensimmäisenä aamulla ja keitellä rauhassa kahvivedet.
Asun kerrostalossa, ja jos en aikataulujen puitteissa pääse retkeilemään, niin helpointa ja nopeinta on suunnata appivanhempien mökille ulos nukkumaan. Se sijaitsee parinkymmenen minuutin päässä kotoa, ja tuttuun maastoon on helppo lähteä nukkumaan telttaan tai riippumattoon vaikka vapaapäivänä ilman sen kummempia retkivarusteita.
Säätiedotuksen katson kuitenkin ennalta, sillä kosteiden varusteiden kuivattelu vie aikaa. Välillä mökillä on muitakin, mutta nukkumapaikoista ei tule pulaa, kun voin tarjoutua ulkomajoitukseen.
”Ulkona nukkuessa en narskuttele hampaita koskaan. Luulen, että se johtuu luonnon rauhoittavasta vaikutuksesta ja hiljaisuudesta.”
Nukun paremmin ulkona kuin sisällä, vaikka minulla on melko hyvät unenlahjat kaikkialla. Työskentelin aiemmin hyvinvointivalmentajana ja juttelin usein asiakkaiden kanssa unesta. Sen myötä opin itsekin arvostamaan säännöllisiä uniaikoja ja iltojen rauhoittamista.
Luurin laitan aina nukkumaan mennessä pois, mutta otan esiin tabletin ja laitan pyörimään ”uniohjelmia.” Ne ovat leppoisia hömppäohjelmia, joita katsellen nukahdan jopa parissa minuutissa. Esimerkiksi Viki ja Köpi -show kolahtaa huumorintajuuni, eikä sitä tarvitse edes katsella, kunhan kuuntelee ja nukahtaa hauskoihin juttuihin.
Ulkona taas nukun mielelläni veden äärellä. Appivanhempien mökki sijaitsee jyrkällä rinnetontilla. Aiemmin teltalle ei ollut kuin yksi hyvä, ylhäällä sijaitseva paikka, joten silloin nukuin paljon riippumatossa. Kesän alussa mökin rantaan valmistui puuterassi, jonne saan teltan hienosti pystyyn. Siitä katselen iltaisin järvimaisemaa, lintuja ja auringonlaskua enkä todellakaan tarvitse tablettia nukahtaakseni.
Narskuttelen välillä hampaita öisin. Heti jos olen stressaantunut, puren unissani hampaita niin kovasti yhteen, että leuka ja niska-hartiaseutu kipeytyvät. Hammaslääkäri on monesti varoitellut, että pian puren hampaani rikki. Ulkona nukkuessa en narskuttele hampaita koskaan. Luulen, että se johtuu luonnon rauhoittavasta vaikutuksesta ja hiljaisuudesta.
Myös raikas ilma parantaa unta, ja kotonakin pidän ovia ja ikkunoita auki. Valokaan ei haittaa, sillä en kotonakaan käytä verhoja.
Viime kesänä nukuin enemmän teltassa uuden terassin ja uuden teltan takia. Teltassa hyvällä retkipatjalla saan takuuvarmasti loistavat unet, mutta riippumatossa hyvään nukkumisasentoon vaikuttaa todella paljon se, olenko asentanut riippumaton oikeaan kulmaan.
Olen nukkunut säännöllisesti ulkona kolme vuotta, mutta aiemmin en uskaltanut tehdä sitä ilman seuraa. Pimeässä yksin tulee kaikenlaisia pelkoja mieleen.
Puolisoni ja teini-ikäinen lapseni eivät ole aivan yhtä innokkaita ulkona nukkujia kuin minä, vaikka monesti lähtevätkin retkille mukaan. Viime keväänä ajattelin, että telttailu on niin kivaa, mutta en voi aina olettaa perheen tai kavereiden lähtevän mukaan.
Onneksi uskalsin lähteä yksin. Eikä ulkona nukkumista heti tarvitse kokeilla keskellä metsää. Olen itse yöpynyt rivitalon pihalla ja parvekkeella, mutta sinne kantautuva moottoritien humina häiritsi liikaa.
Lopetan yleensä ulkona nukkumisen, kun lämpötilat laskevat alle nollan. Varusteiden puolesta pärjäisin pakkasellakin, muttei houkuttele nousta lämpimästä makuupussista ulos kylmään. Mutta sitäkin aion vielä kokeilla.
Arvioiden mukaan joka kolmas suomalainen kärsii unettomuudesta. Satunnaiset uniongelmat ovat lisääntyneet selvästi viime vuosikymmeninä.
Piialiisa Pylvänäinen, 32, Hietanen: ”Nukun univelkaa pois säännöllisesti viileässä aitassa”
Kaksi kertaa viikossa jätän puolisoni nukuttamaan 3- ja 4-vuotiaita lapsiamme ja kävelen pihan poikki aittaan. Sinne en yleensä ota edes puhelinta, sillä aitta on tarkoitettu lepoon. Luen ehkä hetken kirjaa, mutta nukahdan jo yhdeksän maissa.
Minun jälkeeni on miehen vuoro nukkua aitassa kaksi yötä yksin. Sitten nukumme kolme yötä yhdessä, kunnes kierros alkaa alusta.
Asuimme puolisoni kanssa aiemmin Helsingissä, ja työskentelin ravintola-alalla. Päivät olivat pitkiä ja työteliäitä. Se johti ylirasitustilaan, jolloin nukahtaminen oli vaikeaa ja uni keskeytyi helposti, vaikka olin tosi väsynyt.
Vuonna 2019 sain esikoiseni. Samana vuonna mummoni kysyi, haluaisinko hänen mökkinsä Hirvensalmelta. Muutimme sinne ensin kesäksi, sitten jäimme syksyksi ja vielä talven yli. Nyt alkaa viides vuosi mökillä.
Mökki on 65-neliöinen, mutta pohjaratkaisultaan yhtä samaa tilaa: vain alkovi on erillään verhon takana. Esikoinen nukkui vauvana tosi huonosti, ja vaikka välillä toinen pakeni sohvalle, olimme puolisoni kanssa otsat kurtussa, koska kaikilla oli epämukava olo. Pienellä ikäerolla syntynyt kuopus nukkui hieman paremmin, mutta tajusimme, että hyvä uni on niin perustavanlaatuinen tarve, että siitä on pakko puhua ja sopia yhdessä.
”Loimme nukkumiselle tarkat säännöt ja järjestyksen, jotta molemmat olisivat tyytyväisiä ja jako on tasapuolinen.”
Nykyään me vanhemmat nukumme olohuoneessa ja lapset alkovissa. Sieltä he kömpivät joka yö meidän väliimme. Kun meitä oli vain kaksi, nukuimme vieretysten mieheni kanssa yhdelle hengelle tarkoitetulla puurunkoisella sohvalla, jossa ei mahtunut edes kunnolla suoristamaan jalkoja. Sitten vaihdoimme 120 senttiä leveään, ja nyt meillä 180-senttinen sänky. Tuntuu, ettei sekään riitä. Lapset vievät kaiken tilan riippumatta siitä, kuinka leveä sänky on. Vähän aikaa sitten kolmevuotias kiipesi yöllä vatsani päälle ja sanoi, että tässä on hänen paikkansa.
Olemme myös päivisin tosi tiiviisti yhdessä, sillä puolisoni tekee töitä kotoa. Hän osallistuu perheen ja kodin puuhiin aina työn salliessa, muuten minä hoidan eläimet, viljelyn, lapset ja ruoan.
Hieman yli vuosi sitten sovimme aittaöiden jakamisesta. Loimme nukkumiselle tarkat säännöt ja järjestyksen, jotta molemmat olisivat tyytyväisiä ja jako on tasapuolinen. Olemme myös sopineet, että pari-kolme kertaa vuodessa kumpikin voi pitää miniloman ja yöpyä poissa kotoa. Viimeksi vietin kolme yötä Airbnb-asunnossa Kuopiossa ja lepäsin.
Aitta toimii muillakin tavoin pienen mökkimme jatkeena. Vaikka en enää kaipaa erillistä makuuhuonetta, on hankalaa, että lasten mentyä nukkumaan on pakko olla tosi hiljaa. Siksi vetäydyimme aiemmin usein itkuhälyttimen kanssa aittaan ja pelasimme esimerkiksi lautapelejä. Myös vieraat ja mieheni neljä vanhempaa lasta pääsevät aittaan nukkumaan vieretysten.
Aittaan saa myös mennä päiväunille, jos niitä tarvitsee. Lapset tietävät, että silloin sinne ei saa tulla. He ovat muutenkin tottuneet nukkumisjärjestelyihimme eivätkä ihmettele, kun kerron, että tänään on äidin aittayö.
On helpompi jaksaa öisin kipeytyviä hartioita ja päälle pyörähtäviä lapsia, kun tietää, että pian saa nukkua heräilemättä. Viileässä aitassa saan nukkua säännöllisesti univelkaa pois. Aamulla herään ensi kertaa, kun kukkomme kiekuu ulkona aamun sarastaessa. Kuuden jälkeen puolisoni tuo minulle aamupuuron ja lapset huikkaavat huomenet, mutta aitasta lähden vasta lasten mentyä päiväkotiin.
Jopa 12 prosenttia suomalaisista kärsii kroonisesta unettomuudesta. Se tarkoittaa sitä, että uniongelmat ovat jatkuneet yli kolme kuukautta.
Terhi Vainiola, 33, ja Ville Lahti, 38, Ilmajoki: ”Minulle ei tulisi mieleenkään nukkua eri huoneessa kuin perheeni”
Terhi kertoo:
Nuorempana minulla oli toisinaan vaikeuksia nukahtaa. Olen parisuhteessa huomannut, että kehoni ja mieleni rauhoittuvat, kun tunnen toisen ihmisen lähelläni.
Ennen Liljan syntymää en tiennyt perhepedistä juuri mitään. Jo synnytyssairaalassa tuntui oudolta, että vauvan nukuttamista suositeltiin hänen omaan sänkyynsä. Minusta tuntui luontevalta pitää hänet lähelläni.
Kotona meitä odotti vauvaa varten kunnostettu pinnasänky, jonne aluksi nukutimmekin vauvaa. Pian huomasimme, että vauva alkoi jäädä ensimmäisen yöimetyksen jälkeen viereeni nukkumaan.
Aloimme etsiä tietoa turvallisesta perhepedistä, sillä nukkumajärjestely perhepetinä tuntui meille parhaalta ratkaisulta siinä hetkessä. Nyt olemme jakaneet sängyn kolme vuotta. Puolivuotiasta kuopusta Ottoa varten kunnostimme samaa pinnasänkyä jälleen ja kiinnitimme pinnasängyn sivuvaunuksi parisängyn viereen. Irrotimme parisängyn jatkeena olleen runkopatjan, sillä ajatuksena oli, että Liljalla olisi mahdollisuus nukkua yhä vanhempien välissä ja vauva nukkuisi pinnasängyssä, mutta lähellä.
Pian huomasimme, että kaikki neljä jakoivat parisängyn ja palasimme jo hyväksi todettuun, levennettyyn parisänkyratkaisuun.
”Minusta perhepedissä nukkuminen on vahvistanut vanhemmuutta välillämme.”
Nukun rauhallisimmin ja levollisimmin perheeni kanssa. Lasten lähellä nukkuminen mahdollistaa sen, että voimme vastata heidän tarpeisiinsa nopeasti. Yöllä tiedän, missä lapset ovat ja miten he voivat. Jos esimerkiksi vauva on nälkäinen, pystyn vastamaan siihen nopeasti, eikä muu perhe herää.
Nukumme mielellämme yhdessä myös esimerkiksi lomareissuilla. Jos mahdollista, yritän valita majoituksen sen mukaan, että tiedän voivani järjestellä sängyt vastaamaan tarpeitamme. Jos joskus harvoin nukumme eri sängyissä, kuten kyläreissuilla, olemme vähän ihmeissämme ja huomaamme ikävöivämme toisiamme. Minusta perhepedissä nukkuminen on vahvistanut vanhemmuutta välillämme.
Ville kertoo:
Ei minulle tulisi mieleenikään nukkua eri huoneessa kuin perheeni. On mukavaa, kun muut ovat lähellä, eikä se vaikuta yöuniini. Olen iloinen, ettei yöllä tarvitse esimerkiksi nousta hakemaan lasta pinnasängystä.
Liljan syntymän jälkeen totesimme yhteisen sängyn toimivimmaksi ratkaisuksi ja sitä se on edelleen.
Perhepetimme muodostuu 160- ja 80- senttisistä sängyistä. Sängyt ovat kiinnitetty toisiinsa nippusitein ja työnnetty seinää vasten. Levensimme sänkyä, kun siihen tuli mahdollisuus saatuamme kaksi 80-senttistä sänkyä vierassängyiksi. Nukun yleensä sängyn reunassa, Lilja minun vieressäni, sitten Terhi ja Otto turvallisesti Terhin ja seinän välissä.
Välillä Lilja nukahtaa iltasadun jälkeen omaan sänkyynsä, jonka olemme tuoneet meidän huoneeseemme, mutta hän kömpii aina jossain kohtaa yötä viereen. Toisaalta on myös mukavaa mennä yhtä aikaa nukkumaan samaan sänkyyn. Koko perhe voi makoilla vieretysten ja jutella päivän tapahtumista rauhassa.
Emme ole suunnitelleet, kuinka kauan jatkamme perhepedissä. Se on täysin kiinni lapsista. He voivat siirtyä, kun kokevat, että omassa sängyssä on turvallista nukkua.
Uniongelmat alkavat lisääntyä 40 ikävuodesta alkaen. Unettomuus lisääntyy juuri työkykyisten keskuudessa. Yhtenä syynä pidetään työelämän kuormittavuutta.
Lukujen lähteet: Duodecim, THL ja Helsingin Sanomat
