Näyttelijä Sari Puumalaisen hyvään aamuun kuuluvat musta kahvi, smoothie ja somehetki – ”Lapset opettivat minut sanomaan kiitos”

Paras paikka kotona

Se on niin sanottu akvaario eli lasitettu terassi, jota lämmittää kamiina. Terassilta löytyy myös sohva, puupenkki ja lampaantaljoilla varustettu tuoli. ­Kesälläkin laitan taljoja puupenkille. Siinä on ihana istua, kun tuli palaa, ja samaan aikaan näkee ulos. ­Istumme terassilla myös talvella.

Paras tapa rentoutua

Rentoudun hirveässä hikijumpassa niin, että t-paita on märkänä. Kun salit ovat auki, harrastan tätä viisi kertaa viikossa. Kun päässä pyörii liikaa kaikkea, liikunta on paras rentoutumiskeino. Mutta jos salit eivät ole auki, se on sitten sauvakävelyä, hiihtoa ja porrastreeniä.

Paras rooli

Paras rooli on äidin rooli. Se on kirkastunut nyt, kun tyttäremme ovat aikuisia. Jotenkin sitä miettii, haluavatko aikuiset lapset kuulla äidin neuvoja. Äidin roolista pitää osata myös luopua, eikä nähdä aikuisia lapsiaan aina vain viisitoistavuotiaina.

Paras päivä

Herään kahdeksalta ja syön rauhassa aamiaisen, johon kuuluu joka-aamuinen somehetki, kahvi mustana ja smoothie. Sen jälkeen käytän koiran lenkillä ja lähden metsä­kävelylle jonkun ystävän kanssa. Kun palaan, joku on valmistanut minulle ihanan lounaan. Sitten menen saunaan ja saunottuani juon takapihalla siiderin. Lopuksi katson jotain hömppää telkasta ja alan valmistaa ihanaa illallista. Sytytän kynttilöitä… Ja nukahdan puoli yhdeltätoista.

Paras neuvo

Lapset ovat opettaneet minua sanomaan kiitos. Se on suomalaiselle yllättävän vaikeaa. Osaan jo aika hyvin.

Paras hetki

Näyttämöllä se hetki, kun tuntuu siltä, että yleisö ja me näyttelijät ikään kuin hengitämme samaa ilmaa. Silloin syntyy flow-tila, ja se on tämän ammatin helmiä. Esimerkiksi Tuohtumus-näytelmässä viime syksynä kävi näin. Siinä oli niin tärkeitä teemoja. Näytelmä kertoi vihapuheesta.

Kansallisteatteri juhlii tänä vuonna 150-vuotista historiaansa. Sari Puumalainen kokoaa keittokirjan teatterilaisten parhaista resepteistä.