Eron jälkeen näyttelijä Linnea Leino satsasi kotiin erityisellä tavalla: ”Rakensin sekä itseäni että turvapaikkaani uudestaan”
Näyttelijä Linnea Leino remontoi kodista turvapaikan, jossa on kierrätyskalusteita ja löhöilytilaa ystäville. Tässä jutussa Linnea Leino kertoo, mitkä asiat tekevät elämästä parasta.
Paras paikka kotona
Nojatuolini, jonka ostin seitsemän vuotta sitten Torista. Se on ruskea ja vakosamettinen, ehkä 1970-luvulta. Tuolissa on niin mukava katsoa telkkaria ja jutella ystävien kanssa! Olen joutunut ompelemaan käsinojaa kolmesti, koska kangas alkaa hapertua.
Paras sisustusfilosofia
Tykkään huonekaluista, joilla on merkitystä ja tarinaa, ja moni kalusteeni on kirpparilta tai kierrätysryhmistä. Lisäksi minulla on äidin vanhempien ensimmäinen ruokapöytä ja pikkuserkun tekemää keramiikkaa. Nautin siitä, että olen saanut tehdä kodista itselleni mukavan. Ostin kodin kolme vuotta sitten aikana, jolloin olin eronnut ja rakensin sekä itseäni että turvapaikkaani uudestaan. Tein valintoja, jotka ilahduttavat minua edelleen: kylpyhuoneen lattia on pientä sinistä laattaa ja keittiössä vihreä kivitaso.
”Myös luonto on minulle tärkeää täysnollausta, kuin pyhä kokemus. Talvella tein yksin kolmen yön vaelluksen Ylläksen lähellä.”
Paras oivallus
Taiteeseen satsaaminen ilahduttaa joka päivä. Päätin ostaa itselleni taulun, kun valmistuin näyttelijäksi Tampereen teatterityön tutkinto-ohjelmasta. Manuela Boscon Parasta elämässä teoksessa yhdistyy kaikki, mikä mielestäni on parasta elämässä: läheiset ja luonto. Maalaus on olohuoneessani, ja rakastan sitä hirveästi, se on kodin tärkeimpiä juttua. Panostin maalaukseen rahallisesti, mutta senttiäkään en kadu. Pitää arvostaa taitelijan työtä. Työni kautta tiedän, että taiteen merkitys on kokonaisvaltaista joka päivä.
Paras tapa rentoutua
Ystävien kanssa löhöily ja tv-sarjojen, kuten tosi-tv:n, katsominen. Olen onnekas, ja minulla on paljon ihania ystäviä eri elämänvaiheista. Myös luonto on minulle tärkeää täysnollausta, kuin pyhä kokemus. Talvella tein yksin kolmen yön vaelluksen Ylläksen lähellä. Liukulumikenkäilin, vedin ahkiota ja yövyin kodassa ja autiotuvissa. Oli ihan parasta olla omassa rauhassa.
Paras lahja
Ranskan kieli, jonka opin lapsuudessani, kun asuimme vanhempieni työn vuoksi Pariisin lähellä kaksi vuotta. Olin 6–8-vuotias, ja kieli jäi elämääni, ja Suomeen palattuamme kävin Helsingin ranskalais-suomalaisen koulun. Ranska on maana ja kielenä edelleen lähellä sydäntäni. Kuuntelen ranskankielistä musiikkia, ja kielen puhuminen tuntuu luontevalta.
Paras päätös
Kun päätin odottaa kulttuuripiireihin hakeutumista. Haaveilin Kallion ilmaisutaidon lukiosta, koska rakastin näytellä ja halusin lähemmäksi alaa. Sukulaisten vakuuttelun myötä päädyin jäämään ranskalais-suomalaiseen kouluun, mikä oli hyvä. Sain elää vielä hetken ilman paineita. Nyt suren sitä, että alallamme ei ole helppo tilanne. En keskity siihen, työllistynkö minä, vaan siihen, mitä kulttuurille ylipäätään leikkausten myötä tapahtuu.
