Tyynyjä on kolmea eri materiaalia: keinokuitutäytteisiä, kuten polyesterivanulla ja eri tavoin muotoilluilla polyesterikuiduilla täytettyjä, luonnonmateriaalista tehtyjä, kuten höyhen-, untuva- ja villatyynyjä sekä kolmantena vaahtomuovista tehtyjä tyynyjä.

Luonnonmateriaaleista valmistettuja petivaatteita ei usein suositella allergikoille. Toisaalta joillakin untuvatuotteilla on Allergia- ja Astmaliiton Allergiatunnus.

Tyynyjen rakenteissa on paljon eroja. Joissakin tyynyn täyte on jaettu lokeroihin, joihin täytteen määrää voi lisätä tai vähentää tuen tarpeen mukaan. Lokerointi myös estää täytteen pakkautumista.  

Viskoelastisesta vaahtomuovista tehtyjä tyynyjä on valmiiksi muotoiltuja ja tavallisen tyynyn näköisiä. Niissä materiaali mukautuu pään ja niskan lämmön ja painon mukaan ja saattaa tukea niskaa pehmeää perustyynyä paremmin. Jos pää hikoaa yöllä kovasti, kannattaa valita viileämpi ja kokonaisuudessaan pesukoneen kestävä keinokuitutyyny.  

Lapsille ja vauvoille on omat tyynynsä, joissa käytetään täytteenä esimerkiksi silikonoitua pallokuituvanua. Kasvavalle lapselle täytettävä tyyny on paras. Sen korkeutta voi säätää lisäämällä tai poistamalla täytettä, kun tarpeet muuttuvat. 

Valintaan vaikuttavat eniten nukkuma-asento, hartioiden leveys ja oman patjan joustavuus hartioiden alla. Kyljellään nukkuva tarvitsee niskan alueelta hyvin tukevan ja jämäkän tyynyn. Jos sitä joutuu työntämään myttyyn tai käsi hakeutuu yöllä usein pään alle, tyyny ei tue tarpeeksi. Selällään nukkuvalle voi riittää pehmeäkin tyyny.

Tyynyn pitäisi olla vähän molempia. Korkeus on monille tarpeen niskan alla, mutta päälaen alle sitä ei tarvita lainkaan. Nukkuessa ei pitäisi koskaan käyttää kahta tyynyä. Kyljellään nukkuva tarvitsee niskan alueelta korkeamman tyynyn kuin selällään nukkuva. Mitä leveämmät hartiat, sitä korkeampi tyynynkin pitäisi olla, jotta selkäranka suoristuu kylkiasennossa niskaan saakka. Joidenkin tyynyjen korkeutta voi säätää lisäämällä tai vähentämällä täytettä. Säätövaraa tarvitaan usein jo sen takia, että kotoa löytyvä patja on harvoin samanlainen kuin se, jolla tyynyä testataan.

Mitä enemmän nukkujan pää hikoilee, sitä tärkeämpää on pestä tyyny säännöllisesti. Bakteerit kuolevat vasta 60 asteessa, mutta esimerkiksi untuvatäytteiset tyynyt saa yleensä pestä vain hienopesuohjelmalla 30 asteessa. Keinokuitutyynyt eivät välttämättä tarvitse konekuivausta, jos niitä jaksaa kuivatuksen aikana möyhiä. Höyhen- ja untuvatyynyt taas vaativat rumpukuivauksen, ettei täyte ehdi homehtua vaan kuivuu muhkeaksi. Vaahtomuovityynyistä voi yleensä pestä vain päällisen.

Halpa tyyny on yleensä myös lyhytikäisin. Se menee nopeasti kasaan tai täyte paakkuuntuu. Laadukkaasta täytteestä ja hengittävästä tyynystä kannattaa maksaa. Hyvä tyyny vaikuttaa olennaisesti nukkumismukavuuteen ja niskahartiaseudun hyvinvointiin. Toisaalta tyyny pitää raaskia vaihtaa parin vuoden välein.

Vink vink Vanhat tyynyt voi lahjoittaa löytöeläinten kissa- ja koirataloihin.