Naapurit kuin perhe! ”Ystävieni takia en halua muuttaa, vaikka asun ahtaasti”
Muualla voisi asua leveämmin ja halvemmalla, mutta Raisa Mattilalle naapurit ovat suurin syy pysyä kotikonnuillaan. Suvun tapaan ystävien yhteisö voi tuoda elämään juurtumista ja turvaa.
Minun ja ystävieni vakiopuheenaihe kuuluu näin: Kukaan ei uskalla muuttaa pois seudulta, jossa nyt asumme, koska monet kaverit asuvat täällä. Ja toisaalta, kunpa joku todella repäisisi ja lähtisi isompien ja halvempien neliöiden perässä jonnekin. Me loput tulisimme perässä.
Asuminen mietityttää meitä, koska kaiken saaminen ei tunnu mahdolliselta. Olisi kiva, että tilaa riittäisi, sijainti olisi järkevä, hinta halpa, pihaa ja puistoa ympärillä. Ja sitten lähellä olisivat nämä ystävät.
Lapsilla on tärkeät kaverinsa päiväkodissa ja koulussa. Mutta enimmäkseen puhumme aikuisten ystävyydestä, kun huokailemme, että ei täältä voi muuttaa minnekään.
Muutin nykyiseen kotikaupunginosaani Helsingin itäiseen kantakaupunkiin sattumalta ja vähän vastahakoisesti kahdeksan vuotta sitten. Mielikuvani näistä kulmista ei ollut mairitteleva. Liikaa isoja läpiajoväyliä, vaarallista ja meluisaa, hyi.
Suunnilleen vuosikymmen sitten keskiluokkaistumisen aaltokaan ei ollut vielä pyyhkäissyt yli ja tuonut alueelle mukanaan vaikkapa kahviloita, joista saa toinen toistaan parempia pullia.
Nyt tällaista kivaa on melkein joka nurkalla. Erityisesti kaikkialla tuntuu törmäävän kivoihin tuttuihin – ja heidän vuokseen tänne lopulta halusinkin. Juuri ennen muuttoani olin ollut vuoden päivät kotona vauvan kanssa ja aika-ajoin yksinäinen. Kukaan ei asunut lähelläni. Niinpä muutin lähemmäs ”kaikkia”.
Asumisen tutkimuksessa puhutaan vetävistä ja työntävistä tekijöistä. Vetävät tekijät saavat jäämään nykyiseen kotiin, työntävät kannustavat ja joskus pakottavatkin muuttamaan pois.
Minä asun kahden lapseni kanssa kodissa, jossa heillä on jaettu huone ja minulla itselläni ei huonetta laisinkaan, vaan nukun alkovissa. Kalliitahan nämä neliöt ovat, ei siitä mihinkään pääse – niistä työntävistä tekijöistä puheen ollen.
Toisaalta suurin syy asua tässä kodissa ovat ehdottomasti ystävät ja tärkeät naapurit.
Talossamme on lähinnä pieniä asuntoja. Koska melkein kaikilla seinät tulevat nopeasti vastaan, yhteisellä pihalla on päässyt tutustumaan muihin perheisiin. En tunne kaikkia naapureitani, sillä talo on valtava, mutta monista naapureistani on tullut jopa ystäviäni.
Myös perhesuhteet vaikuttavat. Lasteni toinen koti on parinsadan metrin päässä, jossa asuvat heidän isänsä ja bonusäitinsä. Vieläkin lähempänä asuu kumppanini.
Jos nämä elämäni ihmiset asuisivat jossain muualla, muuttaisin minäkin sinne välittömästi. Koska ystävänikin puhuvat alituiseen samoin, yllätyin, kun toimittaja Riikka Suominen kirjoitti Apu-lehden kolumnissa syksyllä 2023, kuinka ystävillä on ani harvoin vaikutusta ihmisen asumiseen.
– Vain pari kertaa muistan kuulleeni ihmisen erikseen sanovan, ettei muuta, koska lähellä asuu ystäviä. Kummallakaan kerralla sanoja ei elänyt kahden vanhemman ydinperheessä, Suominen kirjoitti.
Mitä ihmettä, taivastelin. Mehän puhumme tästä koko ajan!
Totuus saattaa silti olla toinen. Ystävien suoraa vaikutusta asumiseen ei ole Suomessa tiettävästi sellaisenaan tutkittu, kertoo sosiologian väitöskirjatutkija Jutta Juvenius Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Ystävyyttä itsessäänkin on tutkittu vähemmän kuin pari- ja perhesuhteita.
Asumisen toiveet, eli tutkimuskielellä asumispreferenssit, ovat myös hierarkkisia. Juuri kukaan ei voi saada asumiseltaan kaikkea mitä haluaa. Niinpä valintoja on väistämättä tehtävä: ihmisen pitää esimerkiksi miettiä, haluaako hän mieluummin saunan vai työhuoneen, pihan vai keskeisen sijainnin.
Tärkeysjärjestykseen vaikuttaa osaltaan se, millaista asumista ihminen näkee ympärillään. Niinpä niitä tutkitaankin paljon kaupungeittain ja selvitetään, minkälaisia toiveita tietyn kaupungin asukkailla on asumiselleen.
– Esimerkiksi Vantaalla tulee voimakkaasti esiin ihanne asumisesta pientalossa, Juvenius sanoo.
Ihminen omaksuu ajatuksia ”oikeanlaisesta” asumisesta myös kulttuurin ihanteista. Suomessa ydinperhekeskeisyys näyttäytyy kulttuurisena normina, minkä takia korkeintaan isovanhempien ajatellaan vaikuttavan asumisvalintoihin, Juvenius tiivistää.
– Meillä on todella normatiivinen kuva siitä, miten on suotavaa asua.
Siksi monille ei ehkä tule mieleen, että pikkulapsivuosina voisikin asua mahdollisimman lähellä lähimpiä ystäviä eikä automaattisesti lähellä isovanhempia.
Toisaalta monelle se tulee mieleen. Kaupunkitutkija Johanna Liliuksen väitöstutkimus nosti pinnalle ilmiötä, jossa koulutetut keskiluokkaiset perheet eivät enää muuttaneetkaan pois Helsingin kantakaupungista vaan jäivät keskustaan. Tutkimushaastattelut tehtiin 2010-luvun lopulla.
Lilius selvitti vuonna 2017 valmistuneessa tutkimuksessaan, mikä sai perheitä tekemään tällaisen valinnan. Eräänä syynä olivat ystävät.
Kyse ei ole parista satunnaisesta perheestä, sillä vuoden 2018 keväällä Helsingin Sanomat uutisoi pääkaupungissa elävän enemmän lapsia kuin koskaan 1970-luvun puolivälin jälkeen. Kasvu oli alkanut vuonna 2008. Erityisesti lasten määrä oli lisääntynyt Liliuksenkin tutkimassa kantakaupungissa. Oli toisin sanoen syntynyt ilmiö, jossa historiallisen suuri joukko perheitä käyttäytyi toisin kuin vuosikymmeniin, ja yhtenä syynä tähän olivat tutkitusti ystävät.
Kuitenkaan laajaa keskustelua tästä näkökulmasta ei käyty. Riikka Suominen osuukin oikeaan, ystävyyksien vaikutuksesta ei tosiaan kuule puhuttavan, vaikka siitä olisi tutkittua tietoa nenän edessä.
”Muutto irrottaa aikuisenkin arkiympäristöstä ja kavereista. Emme vain ole tottuneet puhumaan tästä.”
Onko ystävyys jotakin niin arkista – vai päinvastoin niin henkilökohtaista – ettei siitä kysytä suoraan tutkijalta tai lapsiperheiltä? Ihanteet eivät muutu, jos edelläkävijät eivät saa avata valintojensa syitä.
– Julkisuudessa asumiskeskustelu pyörii paljon talouteen liittyvien asioiden ympärillä, kun mietitään asumisen hintaa ja listataan, millaisia neliöitä ja palveluita sillä milläkin alueella saa, sanoo tutkijatohtori Aino Luotonen Itä-Suomen yliopistosta.
Ihmisten väliset suhteet ovat arjessa aivan valtavan tärkeä asia jonnekin juurtumiselle ja siten elämänlaadulle, Luotonen painottaa.
– Lasten kohdalla puhutaan siitä, miten muutto irrottaa heidät tärkeästä arkiympäristöstä ja kavereista. Mutta sama on iso asia myös aikuiselle. Emme vain ehkä ole tottuneet puhumaan tästä ääneen tai ehkä ajattelemaankaan sitä. Silti ihmissuhteet voivat olla muuttopäätösten taustalla tärkeinä tekijöinä.
Nämä suhteet voivat tietenkin olla myös suhteita isovanhempiin.
Mutta miksi näin on? Maailmahan on kutistunut etätöiden ja kotiinkuljetuspalveluiden myötä nopeasti historiallisen pieneksi. Kaikkien ei tarvitse poistua kotoaan edes töihin eikä pakosti olemaan yhteydessä muihin. Kuulumiset vaihtuvat muutenkin – minullakin eri keskusteluryhmissä lähellä asuvien kavereiden kanssa monta kertaa päivässä.
Ja toisaalta erilaiset firmat myyvät meille ajatusta, että arkisten ongelmien ratkominen naapuriavulla on vanhanaikaista. Pulmathan ratkeavat helpommin, parilla klikkauksella. Ei ”onneksi” tarvitse vaivata naapureita tai lähiseuduilla asuvia ystäviä, jos vaikka sairastunut lapsi kaipaa myöhään illalla särkylääkettä apteekista tai jääkaapista onkin kauramaito loppu.
Mutta entä jos juuri tällainen vaivaaminen on syy olla olemassa ja elää elämäänsä? Se on elintärkeä mahdollisuus kokea merkityksellisyyttä ja yhteyttä toisiin ihmisiin, ei asiakaspalveluchattiin.
”Asuminen tietyssä paikassa on monelle isoimpia pysyvyyden ja turvan lähteitä elämässä.”
Ani harva selviää ilman muiden tukea. Se auttaa voimaan hyvin ja tarjoaa olennaisen kokemuksen juurtumisesta.
Juurtuminen tarkoittaa jonnekin kuulumisen tunnetta ja luottamusta asioiden sujumiseen, määrittelee väitöskirjatutkija Jutta Juvenius.
– Taloustieteilijät yrittävät kehystää kodit ihmisen käytettävissä olevana pääomana, joilla on voinut tehdä voittoa. Mutta todellisuudessa asuminen jossakin tietyssä paikassa on monelle yksi isoimmista pysyvyyden ja siten turvan lähteistä elämässä.
Turvaa tuottaa se, että kotinsa saa järjestää kuten haluaa. Lisäksi siihen vaikuttavat tärkeät ihmissuhteet myös kodin seinien ulkopuolella, kuten mahdollisten asuinkumppanien lisäksi siis vaikka tuttu naapuriyhteisö, Juvenius sanoo.
– Nykyajan työelämässä hommat ovat monilla pätkittäisiä. Silloin juuri koti voi parhaiten edustaa pysyvyyttä ja jatkuvuutta ja siksi turvaa.
Minulle antaa apua mutta ennen kaikkea turvaa se, että lapseni voivat juosta talomme sisäpihan läpi kavereiden luo. Toisina päivinä meidän pöytäämme kokoontuu suuri kalapuikonnälkäinen seurue.
Vaikea kuvitella meitä minnekään muualle. Ainakaan ennen kuin kukaan kavereista tekisi sen ensin.
Juttuun on haastateltu taustaksi Johanna Liliusta.
