Kotivinkki

Suksipa naapuri suolle! Naapurisovittelija ratkoo työkseen erimielisyyksiä – joskus entiset riitapukarit voivat jopa ystävystyä


Kun naapurin kanssa tulee kärhämää, suomalainen haluaa viranomaisen apuun. Neljä vuotta sitten Suomeen perustettu Naapuruussovittelun keskus ratkoo riitoja, joita asukkaat eivät saa keskenään selvitettyä.
Kuvat iStock

Yläkerrassa kolistelu alkaa joka aamu puoli kuudelta. Metelöintiä on jatkunut puoli vuotta. Tolvasia kiukuttaa.

– Hirveää herätä joka aamu meluun. Kuinka naapurit voivat olla niin piittaamattomia? He eivät osaa asua kerrostalossa. Ärsyttävätkö he meitä tahallaan?

Tolvasen pariskunta on tehnyt jo kolme häiriöilmoitusta isännöitsijälle.

– Pitäisikö tehdä rikosilmoitus kotirauhan rikkomisesta?

Metelistä syytetty yläkerran asunnon lapsiperhe, Anttilat, ei ymmärrä, mistä Tolvaset puhuvat. Vanhemmat nousevat joka aamu kahdeksalta, kun heidän nelivuotias poikansa tulee herättämään heidät.

– Ei meiltä kuulu meteliä. Poika on kiltti ja leikkii yleensä hiljaa itsekseen huoneessaan.

Anttilat kokevat, että Tolvaset kiusaavat heitä tahallaan. Häiriöilmoitusten lisäksi vanhempi pariskunta on puhunut perheestä pahaa muille naapureille. Anttilat pelkäävät saavansa häädön.

Naapurukset eivät ole enää puheväleissä. Tolvaset ovat päätelleet, ettei yläkerran naapurien kanssa kannata yrittää keskustella, koska Anttilat ovat niin piittaamattomia.

Tunti päivässä. Sen verran työaikaa Neringa Lehtoselta kuluu naapuririitojen ratkomiseen joka päivä.

Lehtonen työskentelee asukasisännöitsijänä Tampereen Vuokratalosäätiössä, ja hänen vastuullaan on 5000 asukkaan tyytyväisyys. Erimielisyyksien setviminen kuuluu hänen työnkuvaansa. Joka päivä selvitettäväksi tulee pienempi tai isompi eripura. Toiset riidat selviävät hetkessä, toiset jatkuvat viikkoja.

– Yleensä naapurit riitelevät koiran haukunnasta, pesulan väärinkäytöstä, musiikin soittamisesta, raskaista juoksuaskelista tai voimakkaasta ruoanhajusta rappukäytävässä. Asukkaat pahoittavat mielensä ihan pienistäkin asioista ja vaativat sitten isännöitsijää puuttumaan asiaan.

Jos Lehtonen ei saa tilannetta ratkeamaan, hän soittaa Naapuruussovittelun keskukseen. Se perustettiin Suomeen neljä vuotta sitten, jotta eripuraiset naapurit voisivat saada maksutonta sovitteluapua riitoihinsa.

Suomessa halutaan, että viranomainen hoitaa riidat.

– Vika on ihmisten mielestä usein naapureissa eikä heissä itsessään, Pirkanmaan alueen naapurisovittelija Hanna Vuorinen kertoo.

Riidat johtuvat usein ihmisten omista tulkinnoista ja oletuksista, joita he alkavat pitää tosiasioina.

Vuorinen on työskennellyt Naapuruussovittelun keskuksessa sen perustamisesta saakka. Alun perin naapurisovittelua tarjottiin Suomen Pakolaisavun asiakkaille, jotka kokivat, että asumiseen liittyvää tietoa oli vaikea saada ja että naapureiden kanssa oli vaikea tulla toimeen.

Nyt soviteltavista tapauksista puolet ovat valtaväestöön kuuluvien keskinäisiä kiistoja. Yhteydenottoja tulee isännöitsijöiltä, poliisilta, sosiaalitoimelta ja suoraan asukkailta.

Asukasisännöitsijä Lehtonen kehottaa Tolvasta ottamaan yhteyttä Naapuruussovittelun keskukseen, koska tilanne on umpisolmussa.

Ensin sovittelija kuuntelee puhelimessa Tolvasia ja soittaa sen jälkeen Anttiloille. Sitten sovittelija ehdottaa tapaamista kummankin pariskunnan kanssa erikseen heidän kotonaan. Sen jälkeen on yhteisen tapaamisen vuoro. Tolvaset ja Anttilat ovat siihen valmiita.

– Sanon aina ihmisille, että kyse on heidän riidastaan ja asumisestaan. Kukaan muu ei voi ratkoa riitaa heidän puolestaan. Sovittelussa ei etsitä syyllisiä, Vuorinen kertoo.

– Ongelma on ihmisten välisissä suhteissa. Sovittelussa pyritään muuttamaan riitaisat yksinpuhelut vuoropuheluksi.

Jos riidan osapuolia ei kiinnosta sovittelu, sovittelija voi yrittää motivoida sovitteluun ja selvitellä, mistä vastahakoisuus johtuu. Toisinaan naapurukset kiinnostuvat sovittelusta myöhemmin, jos riita jatkuu, kärjistyy tai alkaa levitä naapurustoon.

Vuonna 2012 joka neljännellä vastaajista oli ainakin yksi ongelmallinen naapuruussuhde. Vuonna 1986 vastaava luku oli 16 prosenttia.

Ilmapiiri on kireä, ja osapuolet ovat silminnähden jännittyneitä. Naapurit eivät tervehdi toisiaan eivätkä katso toisiaan silmiin.

Tolvaset ja Anttilat ovat saapuneet sovittuun aikaan talon kerhohuoneeseen tapaamiseen. Sovittelija sijoittaa naapurukset siten, että aviopuolisot istuvat vastakkain ja voivat katsoa toisiaan silmiin.

Sitten käydään pelisäännöt läpi. Jokainen puhuu vain omasta puolestaan ja yksi kerrallaan. Sovittelija huolehtii tilanteen pysymisestä turvallisena. Sitten hän pyytää molempia osapuolia vuorollaan kertomaan, mitä on tapahtunut.

Tolvaset ovat merkinneet punakantiseen vihkoon kuulakärkikynällä, mihin aikaan yläkerrasta tuleva meteli on aamuisin alkanut. Muistiinpanoja on puolen vuoden ajalta.

Anttilat eivät ole kuulleet melua yhtenäkään aamuna. Sovittelija kuuntelee riidan osapuolia ja auttaa vuoropuhelun käynnistämisessä. Hän käyttää neutraalia kieltä, keskeyttää syyttelypuheen ja pyytää pysymään asiassa.

Sovittelija nostaa esiin olennaisia seikkoja, jos toinen osapuoli ei malta kuunnella. Tilanne yleensä rauhoittuu, kun riitapuolet saavat puhua kokemuksistaan ja tunteistaan ja huomaavat, että heitä kuunnellaan. Lopulta Tolvaset ja Anttilat alkavat pitkästä aikaa puhua toisilleen.

Anttiloiden pojan makuuhuone on Tolvasten makuuhuoneen yläpuolella. Poika nostaa joka aamu painavan lelulaatikon pöydältä lattialle leikkiäkseen itsekseen ennen kuin herättää vanhempansa. Kolina syntyy tästä.

Pojan vanhemmat eivät kuule ääntä, koska heidän makuuhuoneensa on asunnon toisella puolella, ja perheen olohuone ja tupakeittiö ovat makuuhuoneiden välissä.

Meteli on yleisin riidanaihe kerrostaloissa, käy ilmi vuonna 2012 tehdystä kyselystä, joka tehtiin osana Itä-Suomen yliopiston Naapuruuskiistat ja asuminen Suomessa -tutkimushanketta.

Rivitaloissa kiistat syntyvät yhteisten asioiden hoidosta ja yhteisistä tiloista. Omakotitaloalueilla kinastellaan raja-aidoista, -puista ja -pensaista, ja maaseudulla myös teiden käytöstä ja hoidosta. Kaikkialla lemmikki- ja muut eläimet ovat tavallisia kiistanaiheita.

Vaikka riitojen aiheet ovat asumismuodoissa erilaisia, kaikki kinastelevat selvityksen mukaan suunnilleen yhtä paljon oli asumismuoto mikä tahansa.

Erimielisyyksien määrä on selvityksen mukaan kasvanut. Vuonna 1986 joka kuudennella vastaajista oli ainakin yksi ongelmallinen naapuruussuhde. Vuonna 2012 joka neljännellä oli ongelmia ainakin yhden naapurin kanssa.

Puolet vastaajista kertoi, että heidän naapurustossaan oli ollut riitoja. Kiistoja oli valtaosalla harvoin tai silloin tällöin. Vain kaksi prosenttia vastaajista kertoi, että riitoja syntyi usein.

Tunteet käyvät naapureiden välillä yllättävän kuumina, sanoo naapuruuskiistoja tutkinut ja riitojen osapuolia haastatellut erikoistutkija Risto Haverinen Turun yliopistosta.

– Naapurit saatetaan kokea pahoina ihmisinä, jotka kiusaavat ja kyttäävät tahallaan. Kun sitten tapaa tämän kamalan naapurin, huomaa, että hän on ihan tavallinen ihminen, jolla on hyvin järkevä perustelu siihen, miksi riitaan on ajauduttu.

Haverinen pitää sovittelua tarpeellisena nyky-yhteiskunnassa.

– Ihmisten elämäntavat ovat yksilöllistyneet, ja elämme aiempaa enemmän omissa kuplissamme. Asumisesta on tullut kaupungeissa anonyymiä, eivätkä naapurit enää välttämättä edes tunne toisiaan. Näin pienistäkin asioista voi syntyä naapurustossa iso riita.

Ennen kaikkea tiiviissä kaupunkiasumisessa tarvitaan Haverisen mukaan joustavaa asennetta erilaisia elämäntapoja kohtaan ja kykyä huomioida muut ihmiset.

Sanon ihmisille, että kyse on heidän riidastaan, jota kukaan muu ei voi ratkoa heidän puolestaan.

Kerhohuoneessa kärhämä Tolvasten ja Anttiloiden välillä alkaa rauhoittua. He tekevät tapaamisen päätteeksi sopimuksen, jossa Anttilat lupaavat hankkia pehmeän maton lelulaatikon alle ja siirtää iltaisin painavat lelut valmiiksi lattialle pojan aamuisia leikkejä varten. Kolahdukset loppuvat, ja sopu palautuu.

Hanna Vuorisen kokemuksen mukaan sovittelusta on aina hyötyä. Jo se auttaa, että ihmiset rauhoittuvat ja kuuntelevat toisiaan. Sovittelija antaa ihmisten ensin kertoa vapaasti kokemuksistaan ja ajatuksistaan. Kun kiukku, pelot, väärinkäsitykset ja riidan osapuolten yksipuoliset tulkinnat hälvenevät, asiasta pystytään yleensä puhumaan kasvotusten.

Joskus asumisrauha palautuu, vaikka naapurustossa ei tapahtuisi mitään konkreettisia muutoksia. Riittää, että ihmiset tutustuvat toisiinsa. Riidat johtuvat usein ihmisten omista tulkinnoista ja oletuksista, joita he alkavat pitää tosiasioina.

– Ihmiset olettavat, että kaikki tietävät samat asiat ja että kaikilla on samanlaiset resurssit ja arvot. Näin ei tietenkään ole. Ihmiset ovat erilaisia. Sen takia toisiin tutustuminen on niin tärkeää, Vuorinen sanoo.

Isännöitsijä Neringa Lehtonen pitää tärkeänä, että on olemassa ulkopuolinen, puolueeton naapuruussovittelupalvelu.

– Koen isännöitsijänä olevani joskus jäävi asukkaiden riidoissa. Tiedän heistä toisinaan liikaa asioita, ja se saattaa olla este sovittelussa, Lehtonen sanoo.

Rappukäytävässä tervehtivät Tolvaset ja Anttilat eivät tarvitse enää uutta tapaamista sovittelijan kanssa. Yhteistapaamisen jälkeen sovittelija ottaa vielä kerran yhteyttä riidan osapuoliin ja kysyy, onko tilanne rauhoittunut. Hän voi ehdottaa uutta tapaamista, jos riita jatkuu edelleen.

Tolvasten ja Anttiloiden tapauksessa yksi kerta riitti. Alakerran rouva on jopa huolissaan, leikkiikö pikkupoika enää lelulaatikon leluilla, kun yläkerrasta ei kuulu mitään ääniä.

– Ihmiset kasvavat usein sovittelun edetessä ja ottavat vastuun omasta käyttäytymisestään. Joskus riitapukarit jopa ystävystyvät, Vuorinen sanoo.

Naapuruussovittelun keskus ratkoo vuodessa toista sataa riitaa, joista valtaosa liittyy kerrostaloasumiseen. Kysyntä sovittelulle kasvaa koko ajan. Keskuksen työntekijät ovat myös alkaneet kouluttaa isännöitsijöitä sovittelevaan työotteeseen.

Jos naapurit eivät pysty enää puhumaan keskenään riidan takia, Vuorinen neuvoo hakemaan apua sovittelijalta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Ihmisten pitäisi ottaa vastuu omista riidoistaan, sanoo Naapuruussovittelun keskuksen entinen pitkäaikainen päällikkö Miriam Attias. Naapureiden väliset tunnekuohut eivät ratkea sillä, että isännöitsijä tai poliisi alkaa tutkia asiaa, pikemminkin päinvastoin.

Vaikka naapuri saisi varoituksen tai oikeus katsoisi hänen rikkoneen kotirauhaa, jännite ei poistu ihmisten väliltä. Niin kauan kuin ihmisten välillä on jännitteitä, uusi riita voi leimahtaa milloin tahansa.

– Eräs poliisi sanoi minulle kerran, että vanhaan hyvään aikaan ongelmia ei välttämättä ollut vähemmän, mutta ihmiset tiesivät, että heidän kuuluu selvittää tietyt asiat keskenään, Attias sanoo.

Attias tutkii tällä hetkellä Koneen säätiön rahoituksen turvin muun muassa, keiden kaikkien työtä naapuruussovittelu voisi olla tulevaisuudessa. Hän neuvoo ennaltaehkäisemään riitojen kärjistymistä etukäteen.

– Naapuruusriidat eivät varmaan koskaan lopu, mutta sovittelu voisi kuulua tulevaisuudessa isännöitsijöiden, asumisneuvojien, sosiaalityön ammattilaisten ja kansalaisjärjestöjen palveluvalikkoon yhtenä työkaluna, Attias sanoo.

Jos naapurit tervehtivät toisiaan, häiritsevät asiat on helpompi ottaa puheeksi. Vaikkei naapureita voi itse valita, toimivia naapuruussuhteita kannattaa vaalia.

Juttua varten on haastateltu myös tutkija Jukka Hirvosta Helsingin kaupunginkansliasta.

Lisätietoja:

Naapuruussovittelun käsikirja löytyy osoitteesta naapuruussovittelu.fi

Julkaistu: 22.5.2019