Naapuriapu tuo epilepsiaa sairastavalle Tuijalle mökillä turvaa: ”Eron jälkeen kumpikaan meistä ei halunnut myydä mökkiä, joten käymme siellä vuorotellen”
Tuija Repo auttaa mökillä naapurin mummoa polttopuiden hakemisessa ja kaupassa käymisessä. Naapuriapu tuo hänelle iloa, ja Tuija saa sitä itsekin. ”Se, että tunnemme mökkinaapureiden kanssa niin hyvin kuin tunnemme, tuo turvallisuuden tunnetta minullekin.”
Hankimme kymmenen vuotta sitten ex-puolisoni kanssa mökin joenrannasta Pohjois-Suomesta. Paikasta tuli niin tärkeä, että kumpikaan meistä ei halunnut eron jälkeen myydä sitä. Nykyään käymme siellä vuorotellen. Itse saatan viihtyä viikonkin kerrallaan.
Kun menimme ensimmäisen kerran mökille, oli talvi ja paljon lunta. Emme päässeet matalalla autollamme pihaan, koska edessä oli metrin korkea lumivalli. Kävelimme lähimpään naapuriin kysymään, saammeko ajaa heidän pihaansa. He ottivat heti puhelimen kouraan ja soittivat toisen naapurin auraamaan pihamme. Olin ilahtunut ja yllättynyt, koska en tuntenut ketään naapureista etukäteen. Tuttavuus lähimpien mökkinaapureiden kanssa lähti siitä pikkuhiljaa.
”Minut on kasvatettu käyttäytymään hyvin ja auttamaan herkästi toisia, jos he tarvitsevat apua.”
Naapurin mummo on samanikäinen kuin oma äitini ja vähän huono liikkumaan. Kun hänen puolisonsa menehtyi, ajattelin, että alan hyvää hyvyyttäni auttaa häntä kaikenlaisissa asioissa.
Olen aina ollut myötämielinen ja hyväntahtoinen ihminen. Minut on kasvatettu käyttäytymään hyvin ja auttamaan herkästi toisia, jos he tarvitsevat apua. Siitä jää mukava tunne itsellekin.
On mukava olla hyödyksi.
Nykyään olemme naapurin mummon kanssa tosi paljon tekemisissä, ja silloinkin kun en ole mökillä, hän saattaa pyydellä minua sinne.
Autan häntä monissa asioissa. Välillä leikkaan hänen varpaankynsiään ja välillä käyn saunassa hänen kanssaan. Juttelemme samalla kaikesta maan ja taivaan väliltä.
Naapurilla on samanlainen koira kuin minulla, ja välillä käytän sen pihalla. Mökille mennessä saatan myös käydä hänelle kaupassa.
Välillä pistän naapurille viestiä ja kysyn, onko hänellä riittävästi saunapuita. Jos ei ole, nakkelen niitä Ikea-kassiin ja kannan hänelle. Kerran kun hänen pihaansa tuli puukuorma, kävin lappamassa niitä latoon.
Hän on tosi kiitollinen avusta. Välillä hän kysyy, mitä hän voi tehdä hyväkseni, kun minä aina autan. Olen sanonut, että äläpä nyt, sinä olet silminä, kun en ole itse mökillä, ja katsot, ettei siellä käy ei-toivottuja vieraita. Sillä tavalla hän voi auttaa takaisin.
Auttaminen ei maksa minulle muuta kuin aikaa ja viitseliäisyyttä. Sitä, että viitsii nousta ylös takkatulen äärestä.
Se, että tunnemme mökkinaapureiden kanssa niin hyvin kuin tunnemme, tuo turvallisuuden tunnetta minullekin.
Sairastan epilepsiaa ja olen vienyt yhdelle mökkinaapurilleni säilytykseen vara-avaimeni siltä varalta, että jotain ikävää sattuisi. Hän pääsee sitten huolehtimaan koiristani, jos joutuisin lähtemään sairaalaan. Sen ansiosta voin mökkeillä huolettomin mielin.
Kommentit