Puutarhassa kuuluu tasainen surina, kun pesänsä jättäneet ampiaiset etsivät syötävää loppukesän helteessä. Muotoilija Mikko Paakkasen piha on niille paratiisi. Tontilla on runsaasti perennoita ja vanhoja omenapuita, jotka ovat juurtuneet paikoilleen jo vuonna 1948, kun Pakilan siirtolapuutarha perustettiin Helsingissä. Suurissa istutuslaatikoissa kasvaa perunoita, porkkanoita, punajuurta, piparjuurta ja saksankirveliä.
– Oman keittiöpuutarhan kasvattelu on koko viljelypalstan ydin, Mikko sanoo.
Ajatus omasta siirtolapuutarhamökistä sai alkunsa juuri Pakilassa, jossa Mikko vietti monia leppoisia kesäpäiviä tuttunsa mökillä.
– Sieltä jäi hieno muistijälki. Erityisesti yhteinen sauna teki vaikutuksen. Siellä saa Suomen parhaat löylyt, Mikko sanoo.
Mikko tekee kalustelöytöjä kirpputoreilta ja roskalavoilta ja yhdistelee niitä itse tekemiinsä kalusteisiin. Entisen ulkovaraston paikalla on alkovi. Mikko löysi koristeellisen sohvan Tattarisuon kirpputorilta. Pöytänä on vanha puulaatikko, jossa on kuljetettu Arabian astioita. Ilmalämpöpumppu pitää mökin viileänä helteellä.Mikko teki mökkikaupat kymmenen vuotta sitten. Hyväkuntoinen siirtolapuutarhamökki maksoi tuolloin 55 000 euroa. Talven jälkeen selvisi, että hyväkuntoisuus on liukuva käsite. Katto oli vuotanut, ja Mikon oli pakko purkaa osa lattiasta nähdäkseen vahingot. Laminaatin alta paljastui vesivanerilevy ja sen alta lattia, jossa oli jalan mentäviä reikiä.
– Tuholaiset olivat syöneet lattiaa, joka piti purkaa kokonaan. Tavallaan se oli hyvä. Sain lattiaan paremmat eristeet ja pääsin eroon tyyliin sopimattomasta laminaattilattiasta.
Ensimmäinen kesä meni työleirin merkeissä. Mikko ja hänen kaksi pientä tyttöään Hilla ja Hertta asuivat mökin viereen pystytetyssä teltassa, ja sinä samaisena kesänä oli Mikon muistikuvan mukaan vain kaksi sateetonta päivää.
– Tytöt söivät usein kuraisia nakkeja pihalla, Mikko kertoo.
Mikko rakensi keittiön kalusteet liukuestevanerista ja koivusta. Tikkaat johtavat Mikon makuutilaan. Mäntylautalattia on maalattu valkoiseksi. Lattialuukun alla on maakellari. L-mallisessa keittiössä on kaasuliesi ja kamiina. Avohyllyt on kiinnitetty teräsputkilla kattoon. Mikko rakensi modernit jakkarat vanerista. Mökkinaapurilta saadun keltaisen piirongin päällä on vanhaa keittiökaapistoa. Sen sisällä on mittava cd-kokoelma.Jo teini-ikään ehtineet tyttäret eivät kanna kaunaa isälleen kymmenen vuoden takaisesta telttaretkestä. He viihtyvät loistavasti siirtolapuutarhassa ystäviensä kanssa. Mikko on rakentanut tytöille oman neljän neliön pihamökin kerrossänkyineen. Tontille saa rakentaa puutarhavarastoa vastaavan rakennuksen, jonka harjakorkeus on 2,20 metriä.
Mikon oma nukkumapaikka on päämökin vintillä, jonne hän kapuaa keittiön kupeeseen kiinnitettyjä tikkaita pitkin. Mikko sukeltaa petiin pää edellä ja näyttää, että pankolla pystyy juuri ja juuri myös istumaan.
– Sitten kun en enää pääse tikkaita ylös, aion nukkua tuvan puusohvalla.
Sohvalle löytyi paikka alkovista, jossa oli aiemmin varastotilaa. Mikko on rakentanut tupaan myös kompaktin keittiön, jossa on hyvin laskutilaa. Ruoka-aineet hän säilyttää maakellarissa.
– Lataan ruoat kahteen ämpäriin ja lasken ne narun varassa kellariin, Mikko kertoo.
Kuistilta löytyi sopiva paikka Elannon vanhalle pukukaapille, jossa on tilaa kengille ja vaatteille. Ruokapöydässä nautitaan oman pihan sadosta ja rehevistä kultapalloista, jotka saavat tukea vanhasta aidasta.Vaikka mökit ovat vieri vieressä, naapurimökkiä tuskin huomaa rehevän kasvillisuuden takaa. Pihoja reunustaa orapihlaja-aita, jonka siirtolapuutarhan toimikunta käy mittaamassa mittatikun kanssa. Aidan täytyy pääväylän kohdalla olla 170 senttiä korkea.
– Olen saanut kaksi huomautusta leikkaamattomasta orapihlaja-aidastani, Mikko paljastaa nauraen.
Hän tapaa mökkinaapureita alueen kerho- ja huoltotiloissa. Asukkaat järjestävät yhteiset juhannusjuhlat ja syksyisin sadonkorjuukekkerit. Yhteisistä rakennuksista asukkaat huolehtivat talkoovoimin. Mikko iloitsee tuliterästä huoltorakennuksesta, jossa on nyt suihkut ja pesukoneet.
– Enää ei tarvitse käydä kaupungissa pyykkäämässä.
Mikko rakensi tyttärilleen oman pihamökin kerrossänkyineen. Hillan ja Hertan pihamökin seinät on päällystetty osb-levyillä. Saunan pesutilassa ja taukotuvassa aika pysähtyy.Vantaanjoen rannalla sijaitseva saunarakennus on siirtolapuutarhaelämän keskus. Suuressa saunatuvassa on tummuneet seinäpaneelit ja kirkkailla väreillä maalattuja puukalusteita. Iltaisin tupa ja terassi ovat täynnä kipakoiden löylyjen rentouttamia kesäasukkaita.
– Rakastan saunomista. On hienoa kuunnella lauteilla vanhojen ukkojen tarinoita.
Onneksi havahduin uutiseen, jossa kerrottiin mehiläiskadosta. Mehiläishoitajan homma on palkitsevaa.
Mikko vetää ylleen avaruuspukua muistuttavan kokohaalarin ja päätä suojaavan hatun ja verkon. Mikko on hoitanut palstallaan mehiläisiä jo kolme kesää. Hän kiinnostui mehiläistenhoidosta, kun mediassa uutisoitiin niiden joukkokuolemista.
– Se oli herätys. Ajattelin, että on pakko tehdä jotain, joten kävin Otavan opistossa mehiläishoitajakurssin.
Pihan perällä on nyt viisikerroksinen pesä. Mikko nostaa rauhallisin liikkein ylimpänä olevan kennon ylös. Se tirisee hunajaa. Mehiläiset alkavat parveilla miehen ympärillä. Ne tunnistavat hoitajan.
– Mehiläinen on pistänyt minua neljän vuoden aikana vain kaksi kertaa.
Hertta kerää salaattia ja yrttejä ruokapöytään. Mikko rakensi mökin yhteyteen suuren terassin. Vasemmalla sivulla on huussi. Vuonna 1948 perustettu Pakilan siirtolapuutarha sijaitsee Vantaanjoen läheisyydessä Helsingissä. 21 hehtaarin alueella on 320 mökkiä. Mikon 20 neliön mökissä on yhdeksän neliön kuisti, neljän neliön pihamökki sekä huussi.