Puutarhassa kuuluu tasainen surina, kun pesänsä jättäneet ampiaiset etsivät syötävää loppukesän helteessä. Muotoilija Mikko Paakkasen piha on niille paratiisi. Tontilla on runsaasti perennoita ja vanhoja omenapuita, jotka ovat juurtuneet paikoilleen jo vuonna 1948, kun Pakilan siirtolapuutarha perustettiin Helsingissä. Suurissa istutuslaatikoissa kasvaa perunoita, porkkanoita, punajuurta, piparjuurta ja saksankirveliä.
– Oman keittiöpuutarhan kasvattelu on koko viljelypalstan ydin, Mikko sanoo.
Ajatus omasta siirtolapuutarhamökistä sai alkunsa juuri Pakilassa, jossa Mikko vietti monia leppoisia kesäpäiviä tuttunsa mökillä.
– Sieltä jäi hieno muistijälki. Erityisesti yhteinen sauna teki vaikutuksen. Siellä saa Suomen parhaat löylyt, Mikko sanoo.
Mikko teki mökkikaupat kymmenen vuotta sitten. Hyväkuntoinen siirtolapuutarhamökki maksoi tuolloin 55 000 euroa. Talven jälkeen selvisi, että hyväkuntoisuus on liukuva käsite. Katto oli vuotanut, ja Mikon oli pakko purkaa osa lattiasta nähdäkseen vahingot. Laminaatin alta paljastui vesivanerilevy ja sen alta lattia, jossa oli jalan mentäviä reikiä.
– Tuholaiset olivat syöneet lattiaa, joka piti purkaa kokonaan. Tavallaan se oli hyvä. Sain lattiaan paremmat eristeet ja pääsin eroon tyyliin sopimattomasta laminaattilattiasta.
Ensimmäinen kesä meni työleirin merkeissä. Mikko ja hänen kaksi pientä tyttöään Hilla ja Hertta asuivat mökin viereen pystytetyssä teltassa, ja sinä samaisena kesänä oli Mikon muistikuvan mukaan vain kaksi sateetonta päivää.
– Tytöt söivät usein kuraisia nakkeja pihalla, Mikko kertoo.
Jo teini-ikään ehtineet tyttäret eivät kanna kaunaa isälleen kymmenen vuoden takaisesta telttaretkestä. He viihtyvät loistavasti siirtolapuutarhassa ystäviensä kanssa. Mikko on rakentanut tytöille oman neljän neliön pihamökin kerrossänkyineen. Tontille saa rakentaa puutarhavarastoa vastaavan rakennuksen, jonka harjakorkeus on 2,20 metriä.
Mikon oma nukkumapaikka on päämökin vintillä, jonne hän kapuaa keittiön kupeeseen kiinnitettyjä tikkaita pitkin. Mikko sukeltaa petiin pää edellä ja näyttää, että pankolla pystyy juuri ja juuri myös istumaan.
– Sitten kun en enää pääse tikkaita ylös, aion nukkua tuvan puusohvalla.
Sohvalle löytyi paikka alkovista, jossa oli aiemmin varastotilaa. Mikko on rakentanut tupaan myös kompaktin keittiön, jossa on hyvin laskutilaa. Ruoka-aineet hän säilyttää maakellarissa.
– Lataan ruoat kahteen ämpäriin ja lasken ne narun varassa kellariin, Mikko kertoo.
Vaikka mökit ovat vieri vieressä, naapurimökkiä tuskin huomaa rehevän kasvillisuuden takaa. Pihoja reunustaa orapihlaja-aita, jonka siirtolapuutarhan toimikunta käy mittaamassa mittatikun kanssa. Aidan täytyy pääväylän kohdalla olla 170 senttiä korkea.
– Olen saanut kaksi huomautusta leikkaamattomasta orapihlaja-aidastani, Mikko paljastaa nauraen.
Hän tapaa mökkinaapureita alueen kerho- ja huoltotiloissa. Asukkaat järjestävät yhteiset juhannusjuhlat ja syksyisin sadonkorjuukekkerit. Yhteisistä rakennuksista asukkaat huolehtivat talkoovoimin. Mikko iloitsee tuliterästä huoltorakennuksesta, jossa on nyt suihkut ja pesukoneet.
– Enää ei tarvitse käydä kaupungissa pyykkäämässä.
Vantaanjoen rannalla sijaitseva saunarakennus on siirtolapuutarhaelämän keskus. Suuressa saunatuvassa on tummuneet seinäpaneelit ja kirkkailla väreillä maalattuja puukalusteita. Iltaisin tupa ja terassi ovat täynnä kipakoiden löylyjen rentouttamia kesäasukkaita.
– Rakastan saunomista. On hienoa kuunnella lauteilla vanhojen ukkojen tarinoita.
Onneksi havahduin uutiseen, jossa kerrottiin mehiläiskadosta. Mehiläishoitajan homma on palkitsevaa.
Mikko vetää ylleen avaruuspukua muistuttavan kokohaalarin ja päätä suojaavan hatun ja verkon. Mikko on hoitanut palstallaan mehiläisiä jo kolme kesää. Hän kiinnostui mehiläistenhoidosta, kun mediassa uutisoitiin niiden joukkokuolemista.
– Se oli herätys. Ajattelin, että on pakko tehdä jotain, joten kävin Otavan opistossa mehiläishoitajakurssin.
Pihan perällä on nyt viisikerroksinen pesä. Mikko nostaa rauhallisin liikkein ylimpänä olevan kennon ylös. Se tirisee hunajaa. Mehiläiset alkavat parveilla miehen ympärillä. Ne tunnistavat hoitajan.
– Mehiläinen on pistänyt minua neljän vuoden aikana vain kaksi kertaa.
