Unelmien mummonmökkielämää × 3 – näiden mökkien asukkaat rakastavat narisevia lattioita, kaunista pihaa ja omaa rauhaa
Mummonmökki on monen unelma, mutta miltä se tuntuu osana arkea? Anne ja Jorma nauttivat tunnelmasta, Pauliina viihtyy palveluiden lähellä ja Erkki toivoo omastaan loppuelämän kotia.
”Säästimme hyvät huonekalut”
Kun Anne ja Jorma Suomäki rakensivat itselleen taloa, he ihastuivat kuusiaidan takana seisovaan mökkiin, joka oli kuin suoraan Suomi-filmistä. Anne kertoo, että nyt mummonmökki on heidän rakas lepopaikkansa.
Koska kotimme sijaitsee viereisellä tontilla, pääsemme nauttimaan mökin vanhan ajan tunnelmasta muutamassa minuutissa. Mökki on nimetty Järviharjuksi, ja sen tarina alkaa 1920-luvulta. Silloin paikallinen räätäli osti täältä Hollolasta Työtjärven rantaan ulottuvan tontin ja rakensi siihen punaisen kahden huoneen mökin.
Vuosien kuluessa omistajia on ollut useita: mökin on omistanut paikallinen poliisipäällikkö, pankinjohtaja ja lastenpukimoa pitänyt perhe. Sodan jälkeisen asuntopulan helpottamiseksi mökki oli välillä vuokrattunakin. Uudet omistajat ovat kukin vuorollaan jatkaneet mökin muodonmuutosta, ja siihen on rakennettu muun muassa lasiveranta ja ulkokuisti.
Mummonmökki ehti toimia lähes 60 vuotta kesänviettopaikkana, kunnes eläkeikäiset sisaret möivät sen vanhemmilleni, jotka lupasivat pitää rakkaasta kesämökistä hyvää huolta. Me puolestaan lunastimme sen äidiltäni viime huhtikuussa.
Omistajien vaihtuessa on ollut ilmeisesti tapana, että irtaimisto kuuluu kauppaan. Tällekin mökille oli säilötty vuosikymmenten aikana kaikki, mitä oli kertynyt ja mitä ei ollut raaskittu heittää pois. Äitini sanookin aina nauraen, että jompaa kumpaa pittää olla, rahaa tai tavaraa.
Kuskasimme kaksi kuukautta peräkärryllä tavaraa sorttiasemalle ja kierrätykseen. Hyvät huonekalut säästimme käyttöön.
Mökin maalipinta oli rapistunut. Pitkän harkinnan jälkeen päädyimme keltamultaan, joka värinä sopii hyvin sekä taloon että ympäröivään maastoon. Samalla uusimme ulkolaudoitusta pahimmista paikoista.
Tulipesiä ei ollut käytetty aikoihin, joten nuohooja varmisti, että Porin Matti ja Siro 50 -liesi toimivat ja niitä voi käyttää. Porin Matin maalasimme ja siihen vaihdettiin lasiluukku, josta näkyy mukavasti tulen loimu.
Sisätiloja olemme kalustaneet oman makumme mukaan. Ensi kesänä aiomme laittaa uudet tapetit ja kunnostaa lautalattiat.
Saimme korjaustöihin hyviä vinkkejä ammattilaiselta, joka tuntee vanhojen kiinteistöjen kunnostusta. Emme pyri noudattamaan pilkuntarkasti vanhoja rakennustapoja, mutta yhtä ohjetta kuitenkin noudatamme: korjaamme vain sen, mikä on rikki, muu saa jäädä ennalleen.
Mökkeily merkitsee meille vastapainoa työlle: rauhoittumista, kiireettömyyttä ja rentoutumista. Täällä sielu lepää. Tunnemme kunnioitusta ja kiitollisuutta mökkiä ja sen entisiä asukkaita kohtaan.
Ihanin vuodenaika mökillä on kevät. Silloin tontin rajalla oleva puro solisee, muuttolinnut konsertoivat ja rakentavat pesää sekä alppiruusut kukkivat.
”Pientä puuhasteltavaa riittää”
Pauliina Warto kaipasi kerrostaloasumisen sijaan omaa rauhaa ja pihaa, jossa puuhastella ja nauttia elämästä vähän rennommin. Rakas vuokramökki löytyi kotikaupungista, palveluiden läheltä.
Seitsemän vuotta sitten vanhin lapseni menehtyi ja elämääni koetteli avioero. Elämänarvot ja -laatu saivat uuden merkityksen. Halusin kerrostalosta maan tasalle ja oman pihan, jossa saisin tehdä pihatöitä.
Olen aina nauttinut luonnossa olemisesta, sienestänyt ja retkiveneillyt. Lapsuudenkesätkin vietin saaressa isovanhempieni mökillä.
Selailin pitkään netistä erilaisia vaihtoehtoja asumiselle, ja pikku hiljaa ajatus ”elämästä mökissä” vahvistui. Työskentelen päätteellä ja tarvitsen sen vastapainoksi jotain muuta kuin kaupungin hälinää.
Löysin kotikaupungistani pienen punaisen vuokramökin, joka sijaitsee palveluiden lähellä mutta omassa rauhassaan. Se on 1930-luvulla rakennettu hirsirunkoinen ja rossipohjainen talo, jossa on tupakeittiö, makuuhuone, kylpyhuone ja kylmä vintti. Tonttia reunustavat upeat vanhat kuuset, lehtikuuset ja syreenipensaat.
Muutin mökkiin loppukesästä 2024 ja asun mökillä nyt ympäri vuoden. Se onnistuu, koska rakennuksessa on kunnallistekniikka, lisäeristykset ja ilmalämpöpumppu.
”Olen oikea mummu mummonmökissä.”Pauliina
Elämä on leppoisaa, mutta työpäivän päätteeksi pientä puuhasteltavaa riittää. Lämmitän mökkiä pönttöuunilla, puuhellalla ja hellan leivinuunilla. Leivinuuni oli ollut pitkään käyttämättä. Sen käyttäminen vaati vähän harjoittelua, mutta kun sain sen vetämään, tunsin onnistuneeni. Tykkään laittaa ruokaa, ja leivinuunissa syntyy makoisia patoja ja laatikkoruokia.
Myös ulkona riittää puuhaa. Puuliiteri on ulkorakennuksessa, ja takapihalla viihtyy pieni kasvimaa. Omenapuun lisäksi pihalla kasvaa vanhoja marjapensaita, joiden kunto pysyy vielä arvoituksena. Olen niin innostunut pihasta! Tutkailen netistä vanhoja perennoja.
Olen oikea mummu mummonmökissä, sillä ihanat tyttäreni puolisoineen ja edesmenneen tyttäreni poika vierailevat luonani. Jännittää, kuinka talvi sujuu: lumitöitä on paljon, ja kestävätkö vesiputket pakkasen.
Luotan, että kaikki järjestyy. Pötkötän villasukissa sohvannurkassa, kynttilät on sytytetty ja luen kirjaa. Ei ole kiire minnekään. Elämä on tässä ja nyt.
”On luksusta vetäytyä omaan rauhaan”
Erkki Kerttula löysi mummonmökin lapsuudenmaisemistaan. Tulevaisuudessa siitä tulee hänelle koti, ja sillä mielellä hän on pientä taloaan myös kunnostanut.
Etsin mökkiä pitkään, kunnes serkkuni bongasi tämän kolme vuotta sitten. Näin paikan mahdollisuudet heti. Mökkini on rakennettu vuonna 1957, ja se sijaitsee lapsuuteni kotikylässä Laitilan Leinmäellä.
Meitä sisaruksia on neljä, joista kaksi asuu samalla paikkakunnalla vakituisesti ja yksi käyttää lapsuudenkotiamme kakkoskotinaan. Kylässä asuu myös serkkujani ja paljon heidän aikuisia lapsiaan.
Olisin voinut majailla sisarusteni kodeissa, mutta toisten nurkissa pyöriminen ei kiinnosta. Olen perheetön ja mökkini ainoa asukas, mutta ovet ovat aina auki vieraille. Maalla saa tulla kutsumatta kylään tai sen enempää etukäteen sopimatta.
Mökin ensimmäinen omistaja ja rakentaja oli saanut rakennustarpeet isoisältäni, joka oli Kerttulan kantatilan isäntä 50-luvulla. Isoisäni oli luvannut, että jos purkaa vanhan talon hänen mailtaan, saa pitää purkujätteet. Niistä sitten rakennettiin tämä 56 neliön mökki. Pihalla on lisäksi 70-luvulla rakennettu hirsisauna ja 90-luvulla rakennettu autotalli.
Mökissä on kaikki nykyaikaiset mukavuudet. Pidän täällä peruslämpöä yllä ympäri vuoden ja lämmitän lisäksi keittiön puuhellalla ja olohuoneen pönttöuunilla. Ullakko on rakentamatonta tilaa.
Pintaremontteja on tehty pikkuhiljaa. Samana vuonna, kun hankin mökin, oman kylän taitava puuseppä Pekka Lehtola paneloi molemmat eteiset. Hän myös rakensi viime kesänä saunaan uudet lauteet ja uusi takkahuoneen puulattian. Serkun tytär, talonrakentaja Ruska Kerttula hoiti mökin ulkomaalauksen ja tapetoinnit. Minä maalasin hirsisaunan ja autotallin.
Onnistunein muutos on minusta kylmäeteisen sormipanelointi, jolla haettiin autenttista 50-luvun tunnelmaa. Eteisen kattovalaisimet hain velipojan vanhasta navetasta. Keittiöön valitsin Boråstapeterin Flora-tapetin, joka on alun perin 50-luvulta. Niittykukkien ansiosta keittiössä vallitsee ikuinen kesä.
Olen ostanut mökkiin uutena vain sängyn. Kaikki muut kalusteet ovat joko kierrätettyjä tai käytettyinä ostettuja.
Mökin edellinen omistaja oli varsinainen viherpeukalo, ja taloa ympäröi uskomattoman kaunis puutarha. Oma puutarhanhoitoni on rajoittunut nurmikonleikkuuseen ajanpuutteen takia ja siksi, että mökille on kotoani kahden ja puolen tunnin ajomatka.
Mökkeily tuo vastapainoa kaupunkiarkeen ja työhön asiakaspalvelussa. Olen ollut hotellialalla 36 vuotta, ja on luksusta vetäytyä vapaapäiväksi mökille. Kestitsen mielelläni vieraita, ja on mukavaa istua iltaa viinilasin äärellä.
Inhottavinta mökkeilyssä on minusta se, kun pitää lähteä pois.
