Mervi vaihtoi moottoripyöräharrastuksen keskiaikaisiin käsitöihin – ”En lakkaa hämmästelemästä entisajan käsityöläisten taidokkuutta”

Mervi Pasanen ja Maikki Karisto ovat julkaisseet kirjan Nauha-­aarteita (Salakirjat, 2020). Lautanauhamallit ovat rautakaudelta, ja kaikki ohjeet perustuvat kotimaisiin arkeologisiin löytöihin.

"Päristellessäni vuosituhannen alussa moottoripyörällä ensimmäiseen keskiaikatapahtumaani tarkoituksenani ei ollut hurahtaa vakavasti. Olin kyllä lapsena leikkinyt ritaria juoksennellen kylpyviitta hartioillani ympäri taloa, mutta siihen innostus oli tyssännyt. Tapahtumassa pääsin pukeutumaan aikalaistyylisiin asuihin. Se oli menoa.

Moottoripyöräharrastukseni vaihtui pikkuhiljaa käsitöihin. Ensimmäiset asuni ompelin Ikean verhopellavasta ompelukoneella. Sitten tulin kokeilleeksi käsinompelua, eikä paluuta enää ollut. Nykyään värjään lankoja itse kasvattamillani ja keräämilläni kasveilla ja kudon kankaita.

”On hurjaa, miten entis­ajan naiset ovat osanneet tehdä monimut­kaisia malleja omasta päästään ilman ohjetta tai ruutupaperia.” Lauta­nauhan kutominen voi kestää jopa viisi­kymmentä tuntia. Puna-­kelta-oransseja sävyjä saadaan krapista, paatsamasta ja väriresedasta.

Kudonnassa käytet­tävät laudat tehtiin ennen puusta tai luusta. Mervikin käyttää tapahtumissa kutoes­saan perinteisiä lautoja,  kotona tukevasta pah­vis­ta tehtyjä.

Mervi Pasasta kiehtoo etenkin 1300-luvun muoti. Ajalta on hyvin kuvalähteitä olemassa. Mervillä on keskiaikaisen mallin mukaan tehty tuoli, jota hän myös kuljettaa mukanaan erilaisissa tapahtumissa.

Käsitöihin uppoaa lähes kaikki vapaa-aikani. Saatan värjätä lankoja tunnin aamulla ennen töihin lähtöä ja kutoa illalla television ääressä lautanauhoja kymmeneen. Joskus on käynyt niinkin, että olen havahtunut vasta kahdelta yöllä kiinnostavan kutomatyön äärestä.

Neulakinnastöitä teen autossa, bussissa ja junassa. Jaksan istua käsitöiden parissa tuntikausia. Ne ovat minulle mindfulnessia.

Otan töissäni mallia autenttisista hautalöydöistä ja muista historiallisista lähteistä. Jos alkupe­räisessä mallissa on virhe, kudon sellaisen työhön itsekin. Rautakaudelta ei ole kirjallisia lähteitä. Tekstiilinpaloja on kuitenkin säilynyt puvuissa käytettyjen pronssispiraalien ansiosta, sillä pronssin hapettuminen estää lahottajabakteereja toimimasta. En lakkaa hämmästelemästä entisajan käsityöläisnaisten taidokkuutta.

Vihreä mekko on malliltaan 1300-lukua ja ollut varakkaan vaate, koska vihreä väri vaati kaksi värjäyskertaa. Lyhyt­hihaisen mekon alle puetaan toinen mekko. Oranssi mekko on lämmin päällysmekko.

Nappien määrä tekee puvusta työlään valmistaa. Harrastajat osaavat kiinnittää huomiota yksityiskohtiin, kuten napinläpiin, jotka on tehty eri alueilla eri tavalla. Helmikoristeiset tinanapit tekevät vaatteesta yläluokan vaatteen.

Miehen rautakautinen tupsuvyö sekä pronssispiraalein ­koristeltu esiliina ovat Mervin taidonnäytteitä.

Kierrän Euroopan keskiaikatapahtumia pukeutuen valmistamiini asuihin. Villahameet ovat paksuja, mutta pellavaisen aluspaidan kanssa ne ovat itse asiassa yllättävän mukavia ja vilpoisia.

Kerran pääsin Englantiin mukaan puvustamaan BBC:n tuottamaa historiadokumenttia, jossa elettiin 1200–1300-luvun taitetta. Toinen kohokohta oli, kun sain tehdä keskiaikaiset hääpuvut italialaiselle pariskunnalle. He toimittivat minulle silkistä ja kultabrokadista käsin kudotut kallisarvoiset kankaat. Koko kesälomani meni ommellessa.

Usein ihaillaan, mitä kaikkea aikojen saatossa on tapahtunut juuri kaukana ulkomailla, vaikka meillä on Suomessakin rikas historia. Tekstiilit ovat keinoni tehdä sitä historiaa näkyväksi."

Mervi ennallisti ­Turusta Åbo Akademin tontilta löytyneiden tekstiilijäänteiden pohjalta puvun, joka on osa hänen käsityömestarin tutkintoaan.

Mervi on kehrännyt lankojakin itse. Kasviväreillä värjättyjen lankojen kirjo yltää muihinkin kuin maanläheisiin sävyihin. Puuseppämies on valmistanut Merville värttinöitä.