Riitalle on soitettu mökille jo monta kertaa ambulanssi – ”Jos tänne mökille kuolen, kuolen onnellisena”
Iän myötä mökkeilystä tulee usein entistä haastavampaa: kulku tontilla ja tutut mökkipuuhat muuttuvat vaaranpaikoiksi. Onko mökkeilystä väistämättä silloin luovuttava?
Sen pitää olla kuin erämaamökki mutta sisävessan kera. Niin ajattelivat helsinkiläiset Pekka ja Riitta Vaaramo, kun he reilusti viisikymppisinä, lasten muutettua kotoa, päättivät rakennuttaa itselleen vapaa-ajankodin. Oman mökin rakentajia heistä tuli pitkän harkinnan jälkeen.
– Olimme käyneet ystävien mökeillä ja kyselimme heiltä, mitä hyvää ja huonoa mökkeilyssä on. Kysyimme ystäviltämme myös, olisiko meistä mökkiläisiksi. Kaikki olivat sitä mieltä, että jos joistakuista, niin meistä, koska olemme luontoihmisiä, Riitta kertoo.
Pekalla oli pappina ollut vapaa viikonloppu vain kerran kuussa, uskonnonopettajana toimineella Riitalla joka viikko. Kun Pekan uusi työ perheneuvojana mahdollisti vapaat viikonloput, syntyi päätös mökin rakentamisesta.
Sopiva paikka oli etsinnässä ensin lähempää Helsinkiä, kunnes vuonna 2005 pariskunta löysi tontin Haukivuorelta, 280 kilometrin päässä kotoa. Tie vei perille, tontilla kasvoi komeita puita ja sillä oli pitkä rantaviiva. Tärkeää oli, että tontille pystyttiin järjestämään viemäröinti. Mökki valmistui vuonna 2007.
– Otimme ikääntymisemme huomioon jo rakennusvaiheessa. Lämmin vesi, pyykinpesukone, sisävessa ja suihku olivat ehdottomat. Vanhemmiten olisi vaikeaa kulkea ulkona vessaan pimeällä ja liukkaalla, Pekka sanoo.
Riitan ja Pekan mökkitarina ei ole se kaikkein tavallisin, sillä suurin osa Suomen noin 510 000 mökistä on rakennettu 1970-luvulla, eikä niiden varustelu vastaa kotien tasoa.
– Tyypillistä on, että ensin on pystytetty omakotitalo hartiapankilla ja sitten kesämökki lähelle omia maalaisjuuria, kotitilalta tai sukulaisilta lohkotulle rantatontille, kertoo Vapaa-ajan asukkaiden liiton puheenjohtaja Tapio Tervo.
Koska mökit eivät ole suuresti vaihtaneet omistajaa, asukkailla alkaa olla ikää. Tilastokeskuksen viimevuotisten tietojen mukaan keskimääräinen mökin omistaja on 63-vuotias ja yli puolet mökkien omistajista on eläkkeellä.
Sellaista ilmiötä ei ole näkyvissä, että mökeistä luovuttaisiin iän karttuessa: kahdeksankymppiset omistavat jo noin 100 000 mökkiä, ja heidän osuutensa kasvaa koko ajan.
Lähes kaikissa mökeissä on nykyisin sähköt, mutta selvästi useammassa kompostikäymälä kuin vesivessa.
Mökkien varustelu ei aina vastaa tarpeita sellaiselle mökkiläiselle, jolla on esimerkiksi liikkumisvaikeuksia. Lähes kaikissa mökeissä on nykyisin sähköt, mutta selvästi useammassa (noin 40 %:ssa) on kompostikäymälä kuin vesivessa (23 %:ssa). Astianpesukone on noin joka neljännessä mökissä, suihku ja pyykinpesukone lähes joka kolmannessa. Kiinteää laajakaistaa ei ole edes joka kymmenennessä mökissä.
Tapio Tervon mukaan etenkin nuoret sukupolvet vaativat, että mökin pitää olla varusteltu yhtä hyvin kuin omakotitalo.
– Ensimmäinen asia on netti. Se ja sähkö pitää olla, samoin sisävessa. Puucee ei riitä.
Jyrkkä rinnetontti ja hoidettava nurmikko. Puutarha omenapuineen ja marjapensaineen, saarimökki, pitkät välimatkat, luettelee Tapio Tervo ikääntyvän mökinomistajan erilaisia haasteita. Hän muistuttaa, että kunnossapitoon saa toki apua, esimerkiksi mökkitalkkareita.
Vaaramoiden mökin pihaan pääsee autolla, mutta se sijaitsee rinnetontilla. Rantaan kuljetaan rappusia, jotka on rakennettu niin, että niissä on tasanteita. Nyt pari on harkinnut kaiteita, sillä varsinkin Pekalla on jonkin verran tasapaino-ongelmia. Sauna on sekä rannassa että mökissä, ja talvella pari käyttää mökin saunaa.
”Elän täysillä niin pitkälle kuin voin, ja Herra hulluista huolehtii.”Pekka
Mökkiäkään ei ole rakennettu esteettömäksi: siellä on kynnyksiä eikä sinne pääse pyörätuolilla tai rollaattorilla. Toistaiseksi Riitta ja Pekka eivät ole harmitelleet asiaa. Pekalla on ollut kolmikymppisestä asti nivelrikko.
– En ajattele sitä, mihin en pysty. Elän täysillä niin pitkälle kuin voin, ja Herra hulluista huolehtii, Pekka sanoo.
Koska mökit sijaitsevat usein pienten teiden perukoilla, niille ei pääse muuten kuin omalla autolla. Ajokortin menettäminen tekee monelle mökkeilystä vaikeaa, ellei mahdotonta. Pekka ja Riitta ajavat mökkimatkat vielä omalla autolla. He ovat kuitenkin miettineet, voisiko autoa pitää Mikkelissä ja tulla sinne Helsingistä junalla tai bussilla. Ajomatka lyhenisi yli 200 kilometriä.
Vaaramot ehtivät viettää huoletonta mökkielämää nelisen vuotta. Sitten Riitalla todettiin ensin sydämen eteisvärinä. Vuonna 2017 hän sairastui suolistosyöpään, joka havaittiin onneksi varhain ja saatiin leikattua.
Rytmihäiriön takia Riitalle on ehditty soittaa mökille monta kertaa ambulanssi, jonka tulo Mikkelistä kestää 45 minuuttia. Vuosi sitten Riitta sai sydämentahdistimen, joka on helpottanut tilannetta. Hän on myös palannut auton rattiin, sillä vuosiin hän ei uskaltanut eteisvärinän takia ajaa autoa.
– Olen ajatellut, että jos tänne mökille kuolen, kuolen onnellisena, Riitta sanoo.
Mökin tulevaisuuden he ovat jo ottaneet puheeksi lastensa kanssa. Parin molemmat lapset tulevat paikalle mielellään, ja Riitta ja Pekka luottavat siihen, että he ottavat vastuun mökistä, kun sen aika tulee.
Monet mökit jäävät tyhjilleen, kun omistajat eivät enää pysty niitä hoitamaan. Hyväkin kiinteistö ja pihapiiri menevät nopeasti huonoon kuntoon, jos niistä ei huolehdita. Tapio Tervo korostaa, että mökin kunnossapidosta pitäisi tehdä samanlainen huoltokirja kuin omakotitalossa: kirjata, mitä on tehty viidentoista viime vuoden aikana ja mitä on tarpeen tehdä seuraavien viidentoista vuoden aikana.
Ongelmallisimpia ovat Tervon mukaan mökit, joiden ikääntyneet omistajat ovat joutuneet hoitokotiin ja menettäneet toimintakykynsä ja jopa oikeustoimikelpoisuutensa. Silloin mökki joutuu asianhoitajain tai edunvalvojien haltuun.
Tervo kehottaakin ikääntyvää varmistamaan, mitä mökille tapahtuu tulevaisuudessa – toisin sanoen tekemään testamentin tai hallinnan luovutuksen ajoissa mieluiten yhdelle ihmiselle. Mökki kannattaa hänestä testamentata sukupolven yli, koska silloin säästää perintöveroissa.
Helsingissä Riitta ja Pekka asuvat paritaloasunnossa, johon kuuluu pieni piha. Vuosia heillä oli myös puutarhapalsta, josta he kuitenkin luopuivat rakennettuaan mökin.
Mökille ei pitänyt tulla puutarhaa ollenkaan, mutta järvenpohjan ruoppaus nosti rannalle liejua, joka sai heidät viljelemään tomaatteja ja yrttejä. Nyt Vaaramoilla on seitsemän viljelylaatikkoa, kasvihuone ja maakellari, jonne säilötään satoa pitkin kesää.
– Puutarhanhoito parantaa, vaikka se on välillä kurjaa ja väsyttävää. On palkitsevaa, että rikkaruohojen ennen valtaama maa tuottaa nyt satoa, Riitta sanoo.
”Luonto tuo elämään kauneutta ja tasapainoa.”Riitta
Iän myötä Riitta tuntee oppineensa hellittämään suorittamisesta: hän saattaa nukkua päiväunet riippukeinussa ja nauttia luonnon läheisyydestä.
– Luonto tuo elämään kauneutta ja tasapainoa. Kalastamme yhdessä kesät talvet, Riitta kertoo.
Helsingissä ollessaan pariskunta käy kahdesti viikossa kuntosalilla, jotta jaksaa tehdä mökkihommia. Tutkimustenkin mukaan mökkielämä tekee hyvää: ikääntyneet mökkiläiset ovat terveempiä kuin samanikäiset, jotka eivät mökkeile. Halonhakkuu, puutarhatyöt, marjastus ja sienestys edistävät etenkin miesten terveyttä.
Pekka Vaaramo sanoo, että sillä, mitä hän tekee mökillä, on iso vaikutus itsetuntoon.
– Minulle on tärkeää, että pystyn vielä kaatamaan puita ja rakentamaan tiskipöydän. On kivaa todeta onnistuneensa.
Lähteet: Mökkibarometri 2021, Luonnonvarakeskus. Puhakka–Pitkänen–Lehtimäki: Tukeeko mökkeily kansanterveyttä, Yhteiskuntapolitiikka 86 (2021). Pitkänen–Hannonen: Mökkitutkimuksesta monipaikkaisuuteen ja etätyömatkailuun – Vapaa-ajan asumisen tutkimus 2000-luvulla, Matkailututkimus (2024).
