Jopa kymmenet tuhannet suomalaiset haluaisivat vaihtaa mökin vakituisek­si osoitteekseen. Joissakin kunnissa tä­mä onnistuu, toisissa ei. Toisaalla mökil­lä asumista katsotaan läpi sormien, toisaal­la mökkiläiset otetaan mieluusti asukkaiksi.

Jos vapaa-ajan asunto sijaitsee kaava-alu­eella, käyttötarkoituksen muuttamiseksi on haettava kunnalta poikkeuslupaa. Kunta ei välttämättä myönnä sitä.

Jos taas mökki si­jaitsee kaava-alueen ulkopuolella, suunnitte­lutarveratkaisua voi hakea ely-keskukselta.

Viime vuonna korkein hallinto-oikeus päät­ti, että Kangasalan kunnalla oli ollut oikeus uhkasakolla kieltää Roineen rannalla asuvaa Rantamäen pariskuntaa käyttämästä mökki­ään vakituisena asuntona.

Rantamäet olivat vedonneet muun muas­sa perustuslain yhdeksänteen pykälään, jon­ka mukaan jokaisella on oikeus valita asuin­paikkansa. Kunta puolestaan perusteli pää­töstään maankäyttö- ja rakennuslailla ja sil­lä, että tontti oli kaavoitettu loma-asumiseen.

– Yksi naapuri oli hakenut kunnalta muu­tosta rakennuslupaan eikä kunta ollut suos­tunut, joten päätimme mennä toista tietä. KHO luki maankäyttö- ja rakennuslakia eli että kaavoittajalla on oikeus määrätä kaava-asiat, Antti Rantamäki sanoo.

Rakennusneuvos Aila Korpivaara ympäristö­ministeriöstä ymmärtää Kangasalan kuntaa.

– Silloin kun käyttötarkoituksen muutos on vastoin alueen kaavoitusperiaatteita, alue voisi muuttua melko pirstaleiseksi. Jos lam­pien ja järvien rannoilla on yhtäkkiä omakoti­talotontteja, kunnan voi olla hankala toteut­taa niihin liittyviä velvoitteitaan, esimerkik­si valaistuksia ja virkistysalueita.

Korpivaara huomauttaa, että jos loma-asukkaat hyväksytään vakituisiksi asukkaik­si, kunta saa verotuloja ja asukasluku nousee.

Asiaa mutkistaa se, että käytännössä osa maistraateista hyväksyy loma-asunnon vaki­tuiseksi osoitteeksi.

– Kotikuntalaki ei sinänsä estä, että ilmoit­taa asuvansa loma-asunnolla vakituisesti. Toisaalta vaikka maistraatti tekeekin tällai­sen merkinnän, se ei sido muita viranomai­sia, kertoo henkikirjoittaja Martti Haapalai­nen Sisä-Suomen maistraatista.

Antti Rantamä­ki ihmettelee maistraattien vaihtelevia käytäntöjä.

– Jotkut kunnat ilmeisesti haluavat säilyt­tää kaavoitusmonopolia, mutta siinä kansa­laisten yhdenvertaisuus on kyseenalainen.

Aila Korpivaara myöntää, että kohtelun pi­täisi olla sama asuinpaikasta riippumatta.

– Toisaalta meillä on 320 kuntaa ja niil­lä vahva kunnallinen itsehallinto. Jokainen kunta toimii harkintansa mukaan.