Hirsirakentamisen tärkeimpiä vaatimuksia on se, että rakenteiden painuminen otetaan huomioon. Se on suurinta parin ensimmäisen vuoden aikana. Sen jälkeen painumaa tapahtuu kuormitusmuutosten aiheuttamina pieninä puristumina.

Mökin painumiseen vaikuttaa myös hirsityyppi. Nopeinta se on tehdaskuivatulla hirrellä, kun taas tuoreesta puusta paikalla veistetty hirsi alkaa painua voimakkaasti vuoden tai kahden kuluttua rakentamisesta.

Hallitulle painumiselle on tärkeää, että mökin kattorakenteiden kuorma jakautuu tasaisesti seinille. Pilarit ja muurit voivat joskus kannattaa kattoa, ja silloin kattorakenteiden tuennassa käytettävien erilaisten säätöjalkojen löysäämisestä on huolehdittava tarkoin.

Hirsien tasainen painuminen varmistetaan esimerkiksi seinärakenteen läpi asennetuilla kiristettävillä terästangoilla. Seinän ulkoverhouksessa mahdollisesti käytettävät laudoitukset, lisärungot ja levytykset on kiinnitettävä liukukiinnikkeillä.

Ikkunat ja ovet sekä tiilimuurit, pilarit ja vuorilaudat on liitettävä runkoon siten, että hirret pääsevät vapaasti laskeutumaan. Ikkunat ja ovet kiinnitetään painumisen mahdollistavilla karapuilla.

Mökin tasaista painumista ja tiiviinä pysymistä on seurattava ensimmäisten viiden käyttövuoden aikana säännöllisesti ja huolehdittava tarvittavista säädöistä. Painumista tapahtuu enimmillään kymmenisen millimetrin verran seinän korkeusmetriä kohden.

Jyrkkäharjaiselta katolta sade- ja sulamisvedet valuvat vaivattomasti ränneihin ja niistä syöksytorvien kautta rakennuksen vierustalle asennettuihin sadevesiputkiin tai pintavesikouruihin. Katon muoto antaa myös hyvän mahdollisuuden parvitilojen rakentamiseen.

Katon räystäät kannattaa tehdä riittävän pitkiksi, jotta ne suojaavat talon ulkoseiniä ja ikkunoita kunnolla sateelta. Vesikaton päätehtävä on kuitenkin turvata rakennusta sään vaikutuksilta. Yleisin kattomuoto mökeissä onkin harjakatto eri kaltevuuksin. Yksinkertainen kattomuoto on toimintavarmempi ja edullisempi toteuttaa kuin monimuotoinen katto.

Harjakaton kantava rakenne voidaan tehdä niin sanotun kurkihirren päälle asennettavilla kattopalkeilla, jolloin sisäkaton muoto saadaan noudattamaan likimain vesikaton harjan muotoa. Kurkihirsirakenne on mökeissä yleinen.

Puuelementeistä tai pitkästä puutavarasta rakennetun mökin kattokannattajat ovat yleensä tehdasvalmisteisia naulalevyrakenteita eli NR-ristikoita. Ne soveltuvat rakennukseen, jossa harjakaton alla on kylmä yläpohjatila. Ristikkorakenteinen yläpohja on helppo lämmöneristää sateelta suojassa valmiin vesikatteen alla, koska eristekerroksen ja vesikatteen alusrakenteiden välissä on normaalisti riittävästi työskentelytilaa.

Puolitoistakerroksissa mökeissä, joiden katon kaltevuus on vähintään 1:3, voidaan käyttää myös kehäristikkoa. Kehäristikon alle saadaan luontevasti käyttöullakko tai makuutiloja. Niiden toteuttaminen aina huomioitava mökin rakennesuunnitelmissa, jotta ullakkorakenteesta saadaan riittävän kantava.

Ympärivuotiseen käyttöön tulevan loma-asunnon hirsiseinällä on oma lämmönläpäisevyyden enimmäisvaatimus (U-arvo) 0,80 W/m2K. Se vastaa hirsiseinällä vähintään 130 millimetrin paksuutta.

Talvikäyttöön otettavaan mökkiin kannattaisi kuitenkin valita hieman paksumpi tai lämmöneristetty ulkoseinärakenne.