Uudenkaupungin puutalokorttelit ovat yksi maamme parhaiten säilyneitä empiretyylisiä puutaloalueita. Pittoreskin merenrantakaupungin yhdellä kulmatontilla sijaitsee myös Sari Walhbäck-Uotilan ja Olli Uotilan komea hirsitalo, jota he ovat perheineen asuttaneet jo yli parinkymmentä vuotta.
Perheen kolmen tyttären muutettua omilleen ja parin jäätyä kaksin, olivat Sari ja Olli kuitenkin vaikean päätöksen edessä: muuttaako uuteen vai remontoidako nykyisestä kodista paremmin toimiva kohtaamispaikka perheelle ja ystäville. Vaikka suuressa talossa on paljon huoneita, ne ovat melko pieniä. Suurempaa, yhtenäistä tilaa ruuanlaitolle ja seurustelulle ei ollut. Koska talon sijainti ja koko kuitenkin mahdollistivat Sarin yrityksen toiminnan kodin yhteydessä, päädyttiin lopulta remontin kannalle.
Sarin ja Ollin suunnitelmissa talon keskiosan tilanjako meni kokonaan uusiksi. Entinen keittiö, ruokailutila, kirjasto ja vanhempien makuuhuone yhdistettiin isoksi tupakeittiöksi, jossa mahtuu kokkaamaan ja ruokailemaan isompikin joukko perhettä ja ystäviä. Ruoanlaittoa harrastava Olli oli eräässä illanvietossa ystävineen innostunut ideoimaan tulevan tupakeittiön toimintoja, ja kotiin tullessaan hän kertoi Sarille silmät palaen ajatuksensa avotulipaikasta tuvan nurkassa.
– Vaikka en pitänyt vanhasta puuliedestä ja halusin sen pois, oli minun aluksi vaikea innostua Ollin kuvailemasta nuotiopiiristä ja avotulesta. Päätin kuitenkin antaa asiassa periksi, kun Olli niin kovasti vakuutteli idean toimivuutta, Sari kertoo.
Modernia ja graafista! Tee kodin tyyli Meillä kotona -kauppojen tuotteilla
Remontti aloitettiin avaamalla huoneiden lattiat ja riisumalla seinät hirsipinnoille, jolloin nähtäisiin, millaiset ja missä kunnossa rakenteet ovat.
– Se olikin ihan uskomatonta, mitä kaikkea purimme seinistä ja lattioiden alta pois. Vanhoja sanomalehtiä, sammalta, juuttikangasta ja jopa räsymattoja, Sari muistelee.
Jotta kantavat seinät voitaisiin purkaa ja korvaavat tuennat määrittää, kutsuttiin paikalle rakennusinsinööri Juha Junttila laskemaan kantavuuksia. Koska tuleva tupakeittiö olisi sen verran kookas, eikä pilareita haluttu keskelle huonetta, päädyttiin käyttämään tuentaan Juhan suosittelemaa IPE-tyypin teräspalkkia katossa ja sen reunoilla.
– Oli varsinainen operaatio saada yli seitsemän metriä pitkä teräspalkki sisään taloon ja ylös kattoon. Palkki piti tuoda sisään vinossa kulmassa olohuoneen ikkunasta, ja oli vain muutamasta sentistä kiinni, että se ylipäätään mahtui sisään, Olli muistelee nyt päätään puistaen.
Alusta lähtien oli selvää, ettei tuvasta tehtäisi ilmeeltään perinteistä, vaan siitä haluttiin moderni ja raikas kokonaisuus. Apuun kutsuttiin sisustussuunnittelija ideoimaan materiaaleja ja keittiökaapistojen ilmettä.
– Yksi toiveistamme oli saada tupaan kiillotettu betonilattia perinteisen lankkulattian sijaan. Se olisi helppohoitoinen ja vesikiertoisen lattialämmityksen avulla myös mukavan lämmin jalalle, Olli kertoo.
– Kun sisustussuunnittelija lähti heti ideaan mukaan ja jalosti suunnitelmaa ajatuksella katon teräspalkkien esiin jättämisellä, ja näin ollen teollisen tunnelman korostamisella, tuntui että puhumme samaa kieltä, Sari sanoo.
– Pelkäsin myös hirveästi etukäteen, että suunnittelija ehdottaa vain talon henkeen sopivia, vanhan tyylisiä keittiömalleja ja ilahduin suuresti, kun hän jo ensimmäisellä tapaamisella maalaili tilaan mustaa Vippin keittiötä, Sari jatkaa.
Talon pohjapiirros ennen ja jälkeen remontin:
Tanskalaista designkeittiötä ei lopulta Suomeen kuitenkaan tilattu, sillä kustannukset rahdin kanssa olisivat ylittäneet budjetin. Vastaavanlainen keittiö tilattiin kotimaiselta Kitzeniltä, jonka keittiösuunnittelija Mari Norola toteutti sisustussuunnittelijan tekemät piirustukset pieteetillä.
– Jopa niin hyvin, että keittiösaarekkeen tasoksi saatiin tilattua Hollannista 4 millimetrin terästaso, integroiduilla kaasupolttimilla ja altaalla, Sari kertoo.
– Pientä sydämentykytystä saivat tosin aikaan kaasupolttimot, joiden venttiilit toimitettiin ensin väärän kokoisina. Ne olivat mitoitettu Hollannissa yleisesti käytössä olevalle maakaasulle, ja ensimmäistä kertaa liettä käytettäessä lieskat kohosivat lähes metrin korkeuteen, Olli muistelee nauraen.
– Jännitimme, ehtivätkö uudet venttiilit Hollannista Suomeen jouluksi vai olemmeko joulunpyhät ilman liettä, mutta niin ne vain aatonaattona saapuivat kotiimme, hän jatkaa.
Paljon etukäteen puhetta aiheuttanut nuotiopiiripaikkakin saatiin toteutettua, kun vanhan puulieden paikalle muurattiin avotulipiste. Takka toteutettiin yhteistyössä paikallisen takkavalmistajan kanssa. Hänen kauttaan saatiin muun muassa tummanharmaat, keraamiset tulitiilielementit takan sisään, kun Sari ei kelpuuttanut perinteisiä keltaisia. Teräksinen, takkaimurilla varustettu huuva varmistaa puolestaan sen, etteivät savut tule sisälle keittiöön. Pariskunta onkin takan ilmeeseen ja toimivuuteen varsin tyytyväinen, vaikka ajatus ensin Saria kummastuttikin.
– Puuhiilillä grillatun lihan tai loimutetun lohen valmistus sisällä keittiössä on toiminut monien illanistujaisten takuuvarmana show-numerona. Vielä kun pizzauunin tähän saisi, Olli nauraa tyytyväisenä.
Isomman remontin keskittyessä tupakeittiöön, ei vanhalla paikallaan sijaitseva olohuonekaan jäänyt kokonaan vaille päivitystä. Olohuoneen takaseinä maalattiin rohkeasti punaisella sävyllä, joka poimittiin vanhoista, tuvan puolelta esiin kaivetuista hormitiilistä. Huoneen muut seinät saivat pinnalleen pehmeän beigenruskean sävyn.
– Meillä on aikaisemmin kaikki maalatut pinnat olleet valkoisia ja pelkäsin jokaista suunnittelijan ehdottamaa tummempaa väriä. Kinasin vastaan, epäilin ja lopulta annoin periksi vain siksi, että ajattelin uudelleen maalaamisen olevan melko helppoa, jos väri ei olisikaan mieleinen, Sari kertoo.
– Lopputulokseen olemme kuitenkin hyvin tyytyväisiä. Kaksikymmentä vuotta sitten muutimme sisään taloon ilman pintaremonttia. Vaikka tapetit seinillä eivät vastanneetkaan täysin omaa tyyliämme, olivat ne kuitenkin hyvällä maulla valittuja. Vuodet vierivät, eikä aikaa pintojen päivitykselle tuntunut oikein koskaan olevan. Näillä muutoksilla koti palvelee meitä nyt hyvin – ehkä jopa seuraavat kaksikymmentä vuotta.
