Jari ja Ira Vikström löysivät mielestään ihanan kerrostalokodin vuonna 2005, kun se oli vasta viivoina paperilla. Pariskunta kahlasi reisiä myöten lumihangessa tyhjällä tontilla ja mallaili tulevan asuntonsa paikkaa ennen kuin rakentaminen oli edes alkanut.
− Asuimme silloin Helsingin keskustassa, mutta aloimme kaivata rauhaa ja luontoa ympärillemme, Ira kertoo.
Luonnonläheisyyden lisäksi Ira ja Jari kaipasivat lisää tilaa kasvavalle perheelleen.
− Arvostamme asumisen helppoutta, emmekä halunneet muuttaa rivitaloon tai omakotitaloon. Haaveitamme ei ollutkaan helppo täyttää.
Vuosien mittaan perhe kasvoi viisihenkiseksi, ja Jollaksen kerrostaloasunnossa 143-neliöinen kerrostalokoti päivitettiin isossa, neljä kuukautta kestäneessä remontissa.
Mihin ihastuitte asunnossa alun perin?
Näimme suunnitelmista, että talo rakennetaan huikealle paikalle, aivan merenrantaan. Olimme mukana niin varhain, että saimme valita huoneiston, jonka eniten halusimme, ja se oli ylimmän kerroksen asunto. Tilaakin tuntui olevan paljon, muun muassa valtava terassi, jolta näkisi puiden ylitse kauas merelle.
Remontoitte koko kodin vuosi sitten, miksi?
Halusimme kymmenen vuoden asumisen jälkeen koko paletin uusiksi ja raikastaa kaikki pinnat maalaamalla. Pohjaa ja huonejakoa oli pakko miettiä uudelleen sen jälkeen, kun kolmas lapsemme oli syntynyt ja tarvitsimme toisen lastenhuoneen. Mietimme jopa muuttoa takaisin keskustaan ja testasimme asiaa, kun asuimme remonttievakossa Ullanlinnan kaupunginosassa. Kun remontti oli valmis, halusimme palata pian takaisin kotiin. Asia oli ratkaistu; Jollaksen rauha vei voiton.
Millaisia muutoksia suunnittelit?
Perusongelma oli, että makuuhuoneita oli vain kaksi. Toinen niistä on sen verran pieni, että oli turha ahtaa siihen kolmea lasta. Luovuimme Jarin kanssa omasta makuuhuoneestamme ja teimme siitä toisen lastenhuoneen. Keksin, että pitkänomaisen, 60 neliön suuruisen olohuoneen voisi jakaa metallirunkoisella lasiseinällä. Lasien ansiosta valoisuus ja avaruus säilyivät, mutta saimme lisäksi loftmaista tunnelmaa. Pidän myös hotellimaisuudesta, ja halusin korostaa sitä varsinkin minun ja Jarin makuuhuoneessa muhkean petauksen ja taiteen avulla. Tilan saa tarpeen tullen piiloon vetämällä pellavaverhot lasiseinän eteen.
Kylpyhuonekin koki muodonmuutoksen, millaisen?
Halusimme raikastaa sen ilmettä ja saada enemmän kylpylätunnelmaa. Ehdoton toiveemme oli kylpyamme – kohtuullisen hintainen, helppohoitoinen ja leveäreunainen, jotta lasten olisi helppo kiivetä sinne. Lapset kylpevät melkein päivittäin. Kauniin hanan löytäminen oli vaikeaa. Sellainen löytyi lopulta Dornbracht-merkiltä. Hanaa ei asennettu suoraan seinään, vaan sille suunniteltiin tiikkikotelo. Kylpylähenkeä luovat myös neutraalit laatat, saunan lasiseinä sekä sadesuihku. Halusin saunasta modernin, ja mielestäni se onnistui yhdistelmällä leveää ja kapeaa laudoitusta. Ilmeen kruunaa valkoinen kiuas.
Missä on lempipaikkasi asunnossa?
Se on keittiössä, jossa oleilemme eniten. Iltapäivisin keräännymme suuren saarekkeen ääreen kertaamaan päivän tapahtumat ja laittamaan yhdessä ruokaa.
Miten kuvailet sisustustyyliäsi?
Tyylini on selkeä ja ajaton, mutta haluan, että kodissani on niin vahva persoonallinen vire, ettei se näytä jonkun toisen kodilta. Suosin kotimaisia kalusteita, ja yksi heikkouksistani on Eero Aarnion Kuplatuoli. Henkilökohtaisuutta sisustus saa monista taideteoksista, niin maalauksista kuin valokuvista. Suosikkivärini ovat maanläheisiä: käytän paljon valkoista, puun sävyjä ja lämpimiä ruskeita. Lisäksi haluan mausteeksi ripauksen mustaa. Lastenhuoneissa lisäväreinä ovat vaaleanpunainen ja harmaa. Koko asuntoon asennettu tammiparketti tuo lämpöä yleisilmeeseen.
